The War on Science – kun ideologia haastaa totuuden

 

Fyysikko Lawrence M. Kraussin toimittama The War on Science: Thirty-Nine Renowned Scientists and Scholars Speak Out About Current Threats to Free Speech, Open Inquiry, and the Scientific Process (Post Hill Press, 2025) on eräänlainen hätähuuto, joka kaikuu läpi länsimaisen akateemisen maailman. Kirja kokoaa 39 tunnettua tutkijaa ja ajattelijaa – kuten Jordan Peterson, Steven Pinker ja Richard Dawkins – puimaan sitä, miten ideologinen paine, cancel-kulttuuri ja DEI-politiikka uhkaavat tieteen ”pyhää ydintä”: vapaata tutkimusta ja totuuden tavoittelua. Kyseessä ei ole pelkkä akateeminen valitusvirsi, vaan intohimoinen ja paikka paikoin raivokas kehotus vastatoimiin. Tässä kirjoituksessa sukellan kirjan pääpointteihin ja filosofiseen ytimeen.

Pääpointit: Ideologia vs. tieteellinen vapaus

Kirjan keskeinen väite on, että länsimainen tiede ja korkeakoulujärjestelmä ovat ajautumassa kriisiin, koska ideologiset agendat – erityisesti cancel-kulttuuri, DEI-politiikka ja kielen poliittinen valvonta – ovat alkaneet sanella, mitä saa tutkia, sanoa tai edes ajatella. Kirjoittajat argumentoivat, että tämä ei ole vain akateeminen ongelma, vaan uhka koko tieteelliselle prosessille, joka perustuu avoimeen keskusteluun, skeptisyyteen ja meritokratiaan.

1. Ideologinen puuttuminen tieteeseen: Kirja väittää, että tietyt aatteet, kuten sukupuoli- ja rotukysymyksiin liittyvät ideologiat, ovat tunkeutuneet tieteenaloille biologiasta matematiikkaan. Esimerkiksi DEI-aloitteiden sanotaan korvaavan ansioihin perustuvaa rekrytointia identiteettipolitiikalla, ja ”kielipoliisit” rajoittavat tutkijoiden ilmaisuvapautta.

2. Pelon ilmapiiri ja itsesensuuri: Monet tutkijat, jotka ovat kyseenalaistaneet näitä trendejä, ovat menettäneet asemansa tai uransa. Tämä on luonut pelon ilmapiirin, jossa tutkijat harjoittavat itsesensuuria välttääkseen uransa vaarantamisen. Kirja esittää esimerkkejä, joissa tutkijoita on rangaistu esimerkiksi siitä, että he ovat esittäneet biologisia faktoja, kuten kahden sukupuolen olemassaolon.

3. Tieteellinen objektiivisuus vaarassa: Kirjoittajat korostavat, että tiede ei ole immuuni ideologiselle paineelle. Jopa STEM-aloilla (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet, matematiikka) rahoitusta ohjataan yhä enemmän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden projekteihin, mikä heikentää varsinaista tutkimustyötä. Esimerkiksi National Science Foundation ja NIH ovat kirjan mukaan alkaneet priorisoida ”antirasistisia” aloitteita tieteellisen mission kustannuksella.

4. Ratkaisu: Paluu tieteelliseen nöyryyteen: Kirja ei pelkästään valita, vaan tarjoaa myös ratkaisuehdotuksia – paluun tieteelliseen objektiivisuuteen, akateemiseen rehellisyyteen ja ennen kaikkea nöyryyteen tiedon etsinnässä.

Filosofinen ydin: Tiede vs. dogmatismi

Filosofisesti kirja nojaa vahvasti valistusajan arvoihin: järkeen, skeptisyyteen ja avoimeen keskusteluun. Kirjoittajat näkevät tieteen itseään korjaavana järjestelmänä, joka toimii vain, jos siihen ei ulkopuolelta aseteta dogmeja. Heidän mukaansa ideologinen paine muistuttaa uskonnollista dogmatismia, jossa totuus uhrataan ennalta määrätyille narratiiveille. Tämä on erityisen ironista, koska länsimainen tiede syntyi juuri taistelusta dogmaattisia instituutioita vastaan.

Kirja asettaa vastakkain kaksi maailmankuvaa: tieteellisen, joka perustuu todisteisiin ja falsifioitavuuteen, sekä ideologisen, joka asettaa tunteet ja ryhmäidentiteetit faktojen edelle. Tämä konflikti on erityisen näkyvä sukupuoli- ja rotukysymyksissä, joissa tieteelliset väitteet, kuten biologiset erot, ovat törmänneet aktivistien vastustukseen. Tämä on johtanut ”totuuden etsinnän korruptioon” poliittisten muotien vuoksi.

Vahvuudet ja kritiikki

Kirjan vahvuus on sen kirjoittajajoukon moninaisuus – mukana on eri alojen ja poliittisten suuntausten edustajia, mikä antaa sille painoarvoa. Esseet ovat henkilökohtaisia ja intohimoisia, mikä tekee niistä helposti lähestyttäviä myös ei-akateemiselle lukijalle. Kirja ei vain osoita ongelmaa, vaan tarjoaa konkreettisia esimerkkejä – kuten Harvardin väitettyä syrjintää aasialaisia hakijoita vastaan tai rahoituksen väärinkäytöksiä – jotka tekevät väitteistä uskottavia

Kaikki eivät luonnollisesti ole yhtä vakuuttuneita. Esimerkiksi Science-Based Medicine -sivuston arvostelu kyseenalaistaa kirjan relevanssin ja väittää, että sen kirjoittajat ovat sivuuttaneet todelliset tieteeseen kohdistuvat uhat, kuten poliittisen oikeiston hyökkäykset tiedettä vastaan, keskittyessään ”sosiaalisen oikeuden” kritiikkiin. Arvostelija pitää kirjaa osin tekopyhänä, sillä jotkut sen kirjoittajista ovat antaneet äänensä kiistanalaisille näkemyksille, jotka voivat itsessään horjuttaa tieteen uskottavuutta.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)