Jumalan valtio: Augustinuksen ikuinen kamppailu taivaan ja maan välillä

 

Kuvittele Rooma palaa, barbaarit vyöryvät porteista sisään, ja kristinuskon vastustajat syyttävät uutta uskoa valtakunnan tuhosta. Tällaisessa myrskyssä syntyi yksi länsimaisen filosofian ja teologian kulmakivistä: Aurelius Augustinuksen Jumalan valtio (De Civitate Dei). Kirjoitettu vuosina 413–426 jKr., tämä massiivinen 22-kirjan eepos ei ole pelkkä puolustuspuhe – se on kokonainen maailmankuva, joka jakaa historian kahtia: Jumalan valtion, hengellisten aitojen uskovien joukon, ja maan valtion, maallisten himojen ja vallanhimon vankilan.

Augustinus, itsekin pakolainen manikealaisuudesta kristinuskoon, vastaa Rooman ryöstön (410 jKr.) herättämiin syytöksiin. Ensimmäisissä kymmenessä kirjassa hän murskaa pakanalliset jumalmyytit: eivät ne pelastaneet Roomaa, vaan kristinusko tarjoaa todellisen toivon. Jälkiosassa hän sukeltaa syvälle Raamattuun, luomiskertomukseen ja historian kulkuun – aina syntiinlankeemuksesta lopun aikoihin. Teos on filosofinen taistelu: Platonin ideoita sekoitettuna Paavalin armoon, Ciceron retoriikkaan ja Vergiliuksen eepokseen.

Miksi lukea tätä tänään? Jumalan valtio haastaa meidät pohtimaan kumpi on oma "kaupunkimme" – Jumalan vai maailman? Se on inspiroinut ajattelijoita kuten Tuomasta ja Lutheria, ja sen teemat kaikuvat yhä politiikassa, etiikassa ja identiteetissä. Jos kaipaat syvällistä pohdintaa uskon ja vallan ristipyörteestä, tartu tähän – se voi muuttaa tapasi nähdä historia, eivätkä barbaarit tunnu enää niin pelottavilta.

Jumalan valtio ilmestyy pikapuolin uutena kaksiosaisena suomennoksena.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)