Uustaistolaisuuden ja uusvasemmiston määritelmä sekä historiallinen konteksti – Osa II

 


Palataan vielä varmuuden vuoksi määritelmiin. Uustaistolaisuus ei ole muodollinen liike, vaan retoriikkaväline, jolla viitataan 1960–1970-luvun uusvasemmiston perintöön nykypäivässä. Alkuperäinen taistolaisuus oli Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) sisäinen fraktio, joka nousi 1970-luvulla Neuvostoliiton mallin ihannoimisen ja "antirevisionistisen" linjan kautta. Se vaikutti vahvasti opiskelijaliikkeisiin, kulttuuriin ja mediaan, ja sen symbolit (kuten punainen lippu ja luokkataisteluretoriikka) näkyivät mm. Tampereen yliopistossa, jossa työläisperheiden osuuden oli poikkeuksellisen suuri (48 % opiskelijoista). Taistolaiset epäonnistuivat Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) valtaamisessa 1972, mutta heidät muistetaan aggressiivisesta propagandasta ja kulttuurivaikutteista, kuten Agit-Prop-yhtyeen vallankumousvirsistä.

Uusvasemmisto (new left) syntyi globaalisti 1960-luvulla vastareaktiona vanhalle vasemmistolle (työväenliike, stalinismi). He painottavat:

- Kulttuuriradikalismia: Sukupuoliroolien, seksuaalisuuden ja perherakenteiden haastamista (esim. abortin vapauttaminen, homoseksuaalisuuden dekriminalisointi).

- Identiteettipolitiikkaa: Vähemmistöjen (naiset, LGBTQ+, rodulliset vähemmistöt) oikeuksia korostava lähestymistapa, joka korvaa luokkataistelun intersektionaalisuudella (intersektionaalinen feminismi yhdistää sukupuolen, rodun ja luokan).

Suomessa liikehdintä alkoi 1968 Vanhan ylioppilastalon valtauksella, ja se levisi yliopistoihin (mm. Helsinkiin). Se vaikutti 1970-luvun pop-kulttuuriin (esim. Ultra Bra parodioi taistolaisten lauluja 1990-luvulla) ja opetukseen.

Nyky-Suomessa "uustaistolaisuus" on kriitikoiden termi uusille vasemmistolaisille trendeille: monikulttuurisuus, sukupuolineutraalius ja "kulttuurimarxismi" (Frankfurtin koulukunnan perintö, jossa perhe ja perinteet nähdään vallan välineinä). Esimerkkinä pidetään Naisjärjestöt Yhteistyössä -järjestöä (NYTKIS), joka saa valtionrahoitusta ja edistää intersektionaalista feminismiä. Kriitikot näkevät tämän "salaliittona" (esim. Ohisalon hallitus 2019–2023 julisti intersektionaalisen feminismin pääideologiaksi). Puolustajat taas näkevät sen tasa-arvon edistämisenä.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ozempic oikeustaisteluissa: Miljardien dollarien korvausvaateet vatsahalvausten ja näönmenetysten vuoksi

Ketogeeninen ruokavalio ja sydän: Kritiikkiä tulosten raportoinnista

Ketogeeninen ruokavalio ja sydän: Uusi tutkimus ravistelee perinteisiä uskomuksia