Granaattiomena: Antioksidanttien aarreaitta

 

Lähikaupan pakastehyllyssä pisti silmään Coop-merkin alla myytävät granaattiomenan siemenet, joten ne menivät juuri testiin. Sopivat hyvin esimerkiksi turkkilaistyyppiseen jugurttiin.

Granaattiomena (Punica granatum) on ikivanha hedelmäkasvi, jonka kotiseutu ulottuu Persiasta ja Intiasta Välimeren maihin. Tätä tiheäkasvuista pensasta tai pientä puuta viljeltiin jo antiikin Roomassa ja Egyptissä, ja se symboloi hedelmällisyyttä ja runsauden hedelmää. Granaattiomena mainitaan myös Raamatussa useita kertoja, kuten ylipapin viitan koristeena ja Laulujen Laulun runollisena vertauskuvana. Nykyään sitä kasvatetaan trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla ympäri maailmaa, ja Suomessa se ilmestyy kauppoihin tuoreena syksyisin tai pakastettuna ympäri vuoden.

Hedelmän syötävä ydin on sen salaisuus: ne punaiset, mehukkaat pallerot, joita arkikielessä kutsutaan siemeniksi, ovat itse asiassa arileja eli siemenvaippoja. Jokaisen arilin sisällä piilee kova ”aito” siemen, mutta koko paketti on täysin syötävää. Arilit kehittyvät munasolun ulkoisista kerroksista ja muodostavat hedelmän mehevän sisuksen, joka tiivistyy satoihin rubiininpunaisiin helmiin. Ne eivät ole pelkkiä siemeniä, vaan Luontoäidin® nerokas innovaatio: arilit toimivat siementen leviämisen apuvälineenä houkuttelemalla eläimiä syömään hedelmän, jolloin kovat siemenet kulkeutuvat ehjinä uusille kasvupaikoille. Biologisesti arililla on kaksoisrooli: se suojaa "vauvaa" eli aitoa siementä kehitysvaiheessa kuivumiselta, vaurioilta ja uhkilta toimien pehmusteena ja kosteuden säilyttäjänä jo kukinnosta lähtien. Evolutiivinen pääpointti on kuitenkin leviämisbuusti – kasvi investoi mehevään vaippaan houkuttimeksi, joka parantaa siementen selviytymisprosenttia jopa 50–70 % verrattuna paljaisiin siemeniin, tehden hedelmästä ovelan "lahjuksen" eläimille.

Ravitsemuksellisesti arilit ovat hyvin tiivis paketti mikroravintoaineita, kuten C- ja K-vitamiinia plus kaliumia. Ne loistavat antioksidanttipitoisuudellaan – polyfenolit ja ellagitanniinit taistelevat oksidatiivista stressiä vastaan, suojaten soluja ikääntymiseltä. Tutkimukset viittaavat hyötyihin sydänterveydessä, ruoansulatuksessa sekä tulehdusten hillitsemisessä, joka voi edistää ihoa terveyttä ja jopa muistia. Joissain tutkimuksissa on havaittu myös vihjeitä syöpäriskin vähenemisestä, erityisesti eturauhassyöpään liittyen.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)