Miksi Kiina dominoi luonnontieteitä? Juuret koulutuksessa ja kulttuurissa

 

Singapore, jonka asukkaista 75,5 % on etnisesti kiinalaisia, pitää ykköspaikkaa PISA-rankingissa.

Edellisessä postauksessa sukelsin pikaisesti Nature Indexin vuoden 2025 Research Leaders -raportin numeroihin, jotka paljastivat Kiinan dominoivan luonnontieteiden rintamalla – yhdeksän kymmenestä akateemisesta huippuyliopistosta ja kahdeksan kymmenestä yleisestä instituutiosta on sieltä. Mutta mistä tämä johtuu? Tässä artikkelissa pureudun syihin, lähtien ihan pohjalta: peruskoulusta ja lukiosta. Keskityn nimenomaan luonnontieteisiin, pedagogiikkaan sekä kulttuurisiin tekijöihin.

Peruskoulun ja lukion pohja: STEM-painotteinen pedagogiikka jo lapsesta asti

Kiinan koulutusjärjestelmä on rakennettu tuottamaan luonnontieteiden osaajia massoittain, ja tämä näkyy jo peruskoulun alkuvaiheissa. Vuonna 2023 Kiinan opetusministeriö julkaisi ohjeistuksen, joka vahvistaa luonnontieteiden asemaa peruskouluissa ja lukioissa. Ohje korostaa kattavampaa lähestymistapaa, jossa integroidaan kokeellista oppimista ja STEM-aineita (science, technology, engineering, mathematics) arkipäiväisesti. Esimerkiksi peruskoululaisille tarjotaan jo varhaisessa vaiheessa käytännön kokeita fysiikassa ja kemiassa, mikä eroaa monista länsimaista, joissa luonnontieteiden käsittely jää usein pinnallisemmaksi.

Tämä pohja näkyy kansainvälisissä vertailuissa, kuten OECD:n PISA-tutkimuksessa, joka mittaa 15-vuotiaiden osaamista mm. luonnontieteissä. Vuoden 2022 tuloksissa Kiinan edustamat alueet (kuten Hongkong ja Macao) sijoittuvat kärkeen, ja manner-Kiinan osakokeet (kuten Beijing-Shanghai-Jiangsu-Zhejiang) ovat historiallisesti ylittäneet OECD-keskiarvon reilusti.

PISA 2022 luonnontieteiden tulokset valikoiduille maille:

Singapore  561                         

Japani  547                         

Taiwan  537                         

Macao (Kiina)  543                         

Hongkong (Kiina)  520                         

Yhdysvallat  499                         

Suomi  511                         

OECD-keskiarvo  485                         

Kiinan vahvuus piilee pedagogiikassa, joka painottaa toistoa, syvällistä ymmärrystä ja kilpailua. Lukion kansallisessa gaokao-ylioppilaskirjoituksessa luonnontieteet ovat keskeisiä, ja yli 10 miljoonaa nuorta kilpailee vuosittain paikoista huippuyliopistoissa. Tämä meritokratia – eli ansioiden perusteella eteneminen – ruokkii laajaa talenttipoolia, josta nousee myöhemmin tutkimuksen kärki.

Kulttuuriset tekijät: Ahkeruus ja konfutselainen perintö taustalla

Ahkeruuden ja täsmällisyyden arvostus on Kiinassa syvällä kulttuurissa. Tämä juontaa juurensa konfutselaisuuteen, joka on muokannut kiinalaista ajattelua reilut pari tuhatta vuotta. Konfutselaisuus korostaa koulutusta moraalisena ja yhteiskunnallisena velvollisuutena: "Oppiminen on ikuista", ja ahkeruus nähdään polkuna menestykseen ja harmoniaan. ”Tiikerivanhemmat" vaativat lapsiltaan pitkiä opintopäiviä, ja tämä työetiikka kääntyy luonnontieteiden opetuksessa systemaattiseksi ponnisteluksi.

Tutkimukset vahvistavat, että konfutselainen työdynastia suojaa uupumukselta jopa opettajia, sillä se näkee ponnistelun hyveellisenä. Kiinalaisissa perheissä luonnontieteet nähdään käytännöllisenä polkuna – ei vain tiedon takia, vaan taloudellisen nousun ja perheen kunnian. Tämä kulttuurinen painotus eroaa länsimaisesta "tasapainosta", ja se tuottaa opiskelijoita, jotka ovat motivoituneita syvälliseen analyysiin ja toistoon. Esimerkiksi STEM-kursseilla korostetaan kollektivismia: ryhmätyö ei ole löyhää, vaan täsmällistä ja tuloksellista.

Miten tämä kääntyy tieteelliseksi dominoinniksi?

Nämä juuret – vahva peruskoulutus ja kulttuurinen ahkeruus – ruokkivat Kiinan kolossaalista tutkimuskoneistoa. Suuri väestö (1,4 miljardia) yhdistettynä valtion massiivisiin investointeihin (yli 2 % BKT:sta T&K:lle) tuottaa tuhansia luonnontieteiden tohtoreita vuosittain. Vuonna 2022 Kiina ohitti Yhdysvallat Nature Indexissä ensimmäistä kertaa, kiitos myös akateemisen meritokratian, joka palkitsee tasokkaita julkaisuja. Kiinalaistutkijat ovat siis tottuneet korkeaan paineeseen, mikä näkyy julkaisujen laadussa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)