Biologia voittaa ideologian: Sukupuolierot urheilussa eivät katoa toiveajattelulla

 

Monet tunnetut lehdet, kuten Scientific American, ovat poliittisista syistä ("woketus") väittäneet virheellisesti, ettei sukupuolten välillä ole keskimääräisiä biologisia eroja urheilusuorituksessa – esimerkkinä absurdi artikkeli ”The Theory That Men Evolved to Hunt and Women Evolved to Gather Is Wrong”.

Journal of Applied Physiology -lehden tuoreehko artikkeli korostaa, että biologiset miehet (XY) päihittävät naiset (XX) voimassa, nopeudessa, teholajeissa ja kestävyydessä keskimäärin n. 10–40 prosentilla. Eroja on jo ennen puberteettia (3–10 %), johtuen varhaisista hormonieroista, suuremmasta miesten lihasmassasta ja aktiivisemmasta harjoittelusta. Puberteetissa testosteronipiikki laajentaa kuilua dramaattisesti: miehet saavat enemmän lihasta, pidemmät luut, suuremman keuhko- ja sydänkapasiteetin sekä paremman hapenottokyvyn. Naisilla taas estrogeeni lisää rasvaa, lyhentää kasvua ja altistaa loukkaantumisille, kuten polvivammoille. Lisäksi kuukautiskierto ja mahdollinen raskaus häiritsevät harjoittelua.

Transsukupuolisten urheilijoiden osalta testosteronin suppressio ”XY-naisilla” laskee suoritusta noin 5 prosenttia, mutta selviä etuja säilyy, kuten pituus, keuhkotilavuus ja "lihasmuisti" (epigeneettiset muutokset aiemmasta harjoittelusta). Biologisilla miehillä ei siis pitäisi olla mitään asiaa naisten sarjoihin.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)