Kalevan suhdejuttu: Juridinen analyysi kunnianloukkauksen näkökulmasta

 

Kaleva julkaisi marraskuussa 2024 artikkelin, jossa väitettiin perussuomalaisten kansanedustajien Pekka Aittakummun ja Jenna Simulan olevan romanttisessa suhteessa. Väite perustui nimettömiin lähteisiin ja epäsuoriin ”havaintoihin”, vaikka molemmat osapuolta kiistivät asian lehdelle antamissaan vastauksissa. Julkisen sanan neuvosto (JSN) antoi 12.11.2025 langettavan päätöksen Kalevalle, koska lehti ei avannut lähteitään riittävästi – esimerkiksi lähteiden lukumäärää, taustoja tai ”havaintojen” perustaa ei kuvattu, mikä esti lukijoita arvioimasta väitteen luotettavuutta. Päätoimittaja Antti Kokkosen perustelu JSN:lle oli perin koominen: hän viittasi tunnettuun ankka-analogiaan ("Jos se ääntelee kuin ankka ja kävelee kuin ankka, se todennäköisesti on ankka"), korostaen aihetodisteiden riittävyyttä ilman "savuavaa asetta". Ironista kyllä, tämä analogia kääntyy häntä itseään vastaan – jos joku väittämä kuulostaa uutisankalta, se todennäköisesti on sitä. 😎

Mutta mennään juridiikkaan. Suomen rikoslain (39/1889) 24 luvun 9 § määrittelee kunnianloukkauksen siten, että se täyttyy, jos joku esittää toisesta valheellista tietoa tai vihjauksen, joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Tässä tapauksessa väite romanttisesta suhteesta on selvästi tosiasiaväite, ei mielipide, ja se on ilmeisen perätön. Väitteen julkaiseminen huolimatta kiistämisistä osoittaa vähintäänkin huolimatonta journalismia, mikä voi täyttää tahallisuuden tai tuottamuksellisuuden elementin – etenkin kun JSN totesi lähteiden käsittelyn puutteelliseksi Journalistin ohjeiden vastaisesti.

Vahingon tai kärsimyksen vaatimus täyttyy varmuudella: kansanedustajina Aittakumpu ja Simula ovat julkisia henkilöitä, joiden yksityiselämä on suojattu perustuslain 10 §:n nojalla. Virheellinen suhdeväite voi aiheuttaa mainehaittaa, sosiaalista painetta ja poliittisia seurauksia, kuten luottamuksen menetystä äänestäjien keskuudessa. Mediavastuu korostuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännössä (esim. Axel Springer AG v. Saksa), jossa lehdistönvapaus ei suojaa selvästi perättömiä väitteitä ilman riittäviä tarkistuksia.

Poliitikkojen kohdalla kunnianloukkauksen kynnys on yleisesti korkeampi sananvapauden vuoksi, sillä EIT:n ja Suomen oikeuskäytännön mukaan poliittiseen keskusteluun liittyvä arvostelu saa olla voimakasta ja jopa liioiteltua. Kuitenkin tämä kohonnut kynnys koskee pääasiassa julkista toimintaa, kuten poliittisia päätöksiä tai virkatehtäviä, ei puhtaasti yksityiselämää. Tässä tapauksessa romanttinen suhde ei suoraan liity poliittiseen toimintaan, joten yksityiselämän suoja painaa enemmän eikä kynnys nouse yhtä korkealle.

JSN:n päätös ei tietenkään ole oikeudellisesti sitova, vaan eettinen kannanotto, mutta se voisi toimia lisänäyttönä huolimattomasta journalistisesta toiminnasta. Yhteenvetona todettakoon, että tapaus täyttää kunnianloukkauksen keskeiset tunnusmerkit valheellisen väitteen, potentiaalisen vahingon ja huolimattoman julkaisun osalta, eikä poliitikkojen asema nosta kynnystä ratkaisevasti tässä yksityiselämään liittyvässä asiassa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)