Lukusuositus: Länsimaisuuden historia (Korpela)

 


Kustantajan esittelyteksti:

”Demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate ja vapaa tiede ovat kriisissä ja uhattuina ympäri maailmaa. Kansalliset edut ja autoritaarinen voimapolitiikka ajavat monenkeskisen sopimusjärjestelmän ohi. Mistä kehityksessä on kyse?

Länsimaisuuden historia on pitkän linjan historiantutkijan Jukka Korpelan syvällinen analyysi läntisten instituutioiden ja eurooppalaisen arvomaailman synnystä ja kehitysvaiheista muinaisuudesta nykyhetkeen. Se avaa, millä tavoin sattuma ja yksittäiset keksinnöt, kuten ihmisen kirjoittamaan lakiin perustuva yhteiskuntajärjestys, veivät Eurooppaa ainutlaatuiseen suuntaansa ja pois perinteisestä klaanivallasta sekä hallitsijan jumalallisuudesta.

Länsimaiden valta-asema ja demokraattiset järjestelmät alkoivat vakiintua 1700-luvun lopulta alkaen. Nykyisin kuitenkin Kiina, Venäjä ja globaali etelä vaativat moninapaista maailmanjärjestystä lännen johtoaseman sijaan. Teos haastaakin perinteisen edistyskertomuksen, jossa läntiset arvot ja talouden määräävä asema ovat historian vääjäämättömiä huipennuksia.”

Silmääni pisti epätarkkuus sivulla 233:

”Paavin oikeusoppineet loivat 1200-luvulla oikeushenkilön käsitteen.”

Oikeushenkilön (persona ficta) käsitteen kehitys kanonisessa oikeudessa liitetään usein suoraan paavi Innocentius IV:een (paavina v. 1243–1254), joka oli itsekin arvostettu oikeusoppinut. Hän oli ennen paaviksi tuloaan kardinaali Sinibaldo de Fieschi, joka tunnettiin yhtenä aikansa parhaista kanonisen oikeuden asiantuntijoista. Käsite kehittyi 1200-luvun puolivälissä, erityisesti luostareiden ja yliopistojen tarpeista toimia yhtenäisinä oikeudellisina yksikköinä. Innocentius IV:tä pidetään usein henkilönä, joka auttoi luomaan tai ainakin levittämään tätä "fiktiivisen henkilön" ideaa, joka mahdollisti korporaatioiden (esim. luostareiden) jatkuvuuden ja oikeudellisen aseman erillään yksilöistä. Vaikka hän varmasti työskenteli muiden oikeusoppineiden kanssa ja käsite kehittyi laajemmin kanonisessa traditiossa, attribuutio menee usein suoraan hänelle itselleen eikä vain hänen ympärillään olleille asiantuntijoille.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ozempic oikeustaisteluissa: Miljardien dollarien korvausvaateet vatsahalvausten ja näönmenetysten vuoksi

Ketogeeninen ruokavalio ja sydän: Kritiikkiä tulosten raportoinnista

Valheenpaljastuksen tapaustutkimus nro 1: Jari Sillanpään anteeksipyyntö syynissä