Maahanmuuttajat pelastavat Suomen taloutta? Diakin tutkimus haastaa myyttejä – mutta jättää kysymyksiä ilmaan

 

Diakonia-ammattikorkeakoulun tuore raportti "Maahanmuuttaneet Suomessa – hyvinvointivaltion uhka vai ainoa mahdollisuus?" lyö tiskiin laajaa dataa maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista. Kirjoittajat Pekka Myrskylä ja Sakari Kainulainen analysoivat Tilastokeskuksen ja Kelan aineistoja vuosilta 2023–2024, ja tulokset haastavat vanhoja väitteitä maahanmuuttajista "kuluerinä".

Raportin ydinsanoma on kristallinkirkas: Vieraskieliset (n. 558 000 henkeä, 10 % väestöstä) tuottavat nettovoittoa julkistalouteen. He maksoivat 2,7 miljardia euroa veroja ja saivat 2,4 miljardia tulonsiirtoja – ylijäämä 225 miljoonaa euroa. Kotimaisten kielten puhujien saldo oli pakkasella 5 miljardia euroa. Työllisyysastekin on vieraskielisillä korkeampi (61 % vs. 50 %), ja heidän osuutensa tulonsiirroista vain 5 %. Ilman maahanmuuttajia Suomen työikäinen väestö kutistuisi 500 000 hengellä, mikä pahentaisi ikääntymiskriisiä.

Mitä tekee raportista kohtuullisen vakuuttavan? Se käyttää koko väestön rekisteritietoja, mikä takaa tarkkuuden, ja erittelee osin lähtömaiden eroja – Aasian maista hyöty on kasvanut merkittävästi. Se myös korostaa demografista pelastusta: maahanmuutto kompensoi matalaa syntyvyyttä ja maastamuuttoa.

Raportissa on kuitenkin myös huomattavia rajoituksia, joita käsittelen seuraavassa vain lyhyesti. Se kuvaa vain vuoden 2023–2024 tilanteen, jättäen pitkän aikavälin kysymykset auki – kuten se, miten eläköityminen 20–30 vuoden päästä muuttaa saldoa, tai toisen polven integraation liittyvät haasteet (vrt. Ruotsi). Julkiset palvelut, kuten terveydenhuolto ja infrastruktuuri, eivät sisälly nettolaskentaan erikseen, mikä todennäköisesti vääristää kuvaa. Ikävakioidut vertailut loistavat poissaolollaan, joten työllisyysluvut eivät täysin ota huomioon väestörakenteen eroja. Tulonsiirtojen mataluus selittyy lyhyellä työhistorialla, ei vähäisillä tarpeilla.

Lisäksi Diakin tausta – korkeakoulu, jonka missio on edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta – voi herättää epäilyksiä ennakkoasenteesta. Maahanmuuttokriittiset lukijat saattavat hymähtää, että tulokset on jo valmiiksi päätetty, varsinkin kun raportti kutsuu aiempia näkemyksiä "virheellisiksi". Se ei ole puhdas akateeminen julkaisu, vaan Puheenvuoro-sarjan osana myöskin poliittinen kannanotto.

Kaiken kaikkiaan raportti on kuitenkin tervetullut askel kohti datavetoista maahanmuuttokeskustelua.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)