Päivän psykoterapeuttinen pointti: Kuka omistaa kenet?

 


Starttasin juuri uuden kirjoitussarjan: ei pitkiä luentoja, ei jargonia, vaan suoraa viiltoa arjen sielunpohjaan. Aloitetaan isolla aiheella: mustasukkaisuus. Se tunne, joka saa vatsan vääntymään solmuun, kun kumppani hymyilee jollekin muulle. Se "minun"-huuto, joka kaikuu katkerana sisällä. Mutta pysähdytään hetkeksi: Kuka omistaa kenet? Tässä on päivän psykoterapeuttisen pointin ydin. Mennäänpä asiaan. 😎

Luin espanjankielisissä maissa hyvinkin suositun teoksen Déjame que te cuente vasta vuonna 2019 – sivistymätön myöhäinen herääminen, myönnän. Psykiatri Jorge Bucay vertaa tilannetta scifileffan avaruusalukseen, joka yhtäkkiä putkahtaa taivaalta. Hohtava, mystinen laite laskeutuu maan pinnalle. Omistaako joku sen? Eikö se ole vain… ole… täällä? Mutta sitten alkaa orjuutus: alus varastoidaan ja sitä valvotaan tarkemmin kuin pirua Raamatussa. Mutta kerrataan: Kuka omistaa kenet?

No, sattuma – tai kohtalo, kuka tietää – toi mainitun teoksen opetuksen lähes saman tien reaalielämään. Asuin silloin Espanjassa, pienessä andalusialaisessa kylässä, jossa punaviini virtaa kuin ilma.  Naapurin nainen koputti oveen yhtenä iltapäivänä. "Voinko tulla kylään? Ja tuoda pullon hyvää punaista?" Totta kai. Toisin kuin jurossa Suomessa, Espanjassa naapurit voivat tosiaan aikuisten oikeasti käydä toistensa luona kylässä. Anyways, istuimme terassillani, punaviinilasit kädessä ja jutut virtasivat. Sitten hän alkoi puhua miehestään. Kuulemma flirttailee kaikille sun muuta. Tyypillistä mustasukkaisuuspuhetta. Ja mainittakoon, että minulla ei ole tänä päivänäkään mitään hajua, kuka heppu oli kyseessä, joten analyysi pysyi kylmänviileän objektiivisena.

Tässä kohtaa Bucay pomppasi mieleeni kuin avaruusalus taivaalta. Kirjassa mustasukkainen oli mies, mutta tässä epävirallisessa psykoterapiaistunnossa roolit oli käännetty. Onko sukupuolella merkitystä mustasukkaisuudessa? Kyllä, sillä on suuri merkitys, mutta ei mennä siihen tässä yhteydessä. Mutta peruslogiikka? Se ei muutu pätkääkään. Mustasukkaisuus ei tunne sukupuolta; se on primitiivinen vaisto, joka verhoutuu rakkaudeksi. Se muuttaa kumppanin objektiksi, omaisuudeksi, jota pitää suojella – ja lopulta se orjuuttaa sinut itseäsi. Kuka omistaa kenet? Sinä et omista häntä; pelko omistaa sinut.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ozempic oikeustaisteluissa: Miljardien dollarien korvausvaateet vatsahalvausten ja näönmenetysten vuoksi

Ketogeeninen ruokavalio ja sydän: Kritiikkiä tulosten raportoinnista

Valheenpaljastuksen tapaustutkimus nro 1: Jari Sillanpään anteeksipyyntö syynissä