Ultraprosessoitujen herkkujen ansa – riippuvuus, joka syö terveytemme

 

Olet varmasti havainnut, että käsi käy ikään kuin automaattisesti sipsi- tai karkkipussilla. Entä jos se ei ole heikkoutta, vaan täysiverinen riippuvuus – ihan kuten tupakan tai alkoholin osalta? Tuoreessa Nature Medicine -lehden artikkelissa Erica M. LaFata ja kollegat nostavat tikun nokkaan ultraprosessoitujen ruokien vaarallisen viehätysvoiman. "Nyt on aika tunnustaa ja reagoida tähän riippuvuuteen", he toteavat.

Mitä ultraprosessoitu ruoka on? Puhutaan niistä teollisesti muokatuista herkuista, kuten limpparit, sipsit ja pikaruoat, jotka on suunniteltu maksimoimaan maku ja himo. Ne eivät ole vain heikkotasoista sapuskaa – ne pommittavat aivojemme palkitsemisjärjestelmää dopamiinilla, aivan kuten huumeet. Artikkeli vertaa tätä suoraan DSM-5:n päihderiippuvuuksiin: samat oireet (esim. hallitsematon käyttö), himo ja vieroitusoireet (esim. ärtyneisyys ilman herkkua).

Mitä tutkimustieto sanoo? Kirjoittajat kartoittavat neurokuvaustutkimuksia ja kliinisiä havaintoja, jotka osoittavat, miten ultraprosessoitu ruoka muokkaa aivojamme samanlaisiksi kuin addiktien. Tällainen sapuska linkittyy muun muassa lihavuuteen, syömishäiriöihin ja jopa mielenterveysongelmiin. Ei uutta dataa, mutta vakuuttava synteesi.

Johtopäätökset ja toimintakehotus: Riippuvuus ultraprosessoituun ruokaan on julkinen terveyspommi, joka vaatii samanlaista reagointia kuin tupakkaepidemia – markkinoiden sääntelyä, verotusta ja parempia hoitomalleja. Kirjoittajat vaativat paradigman vaihdosta: luokitellaan tämä diagnosoitavaksi tilaksi ja aletaan hoitaa kuten päihdetauteja.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)