Miksi "naisen euro on 84 senttiä" -otsikko harhauttaa meitä kaikkia

 

Törmäsin juuri otsikkoon: "Tulotiedot julki: naisen euro on yhä 84 senttiä". Kuulostaa karulta, huh? Se voi herättää närää, peräänkuuluttaa lakimuutoksia ja saa meidät kaikki nyökyttelemään tasa-arvon puolesta. Mutta pysähdytäänpä hetkeksi. Onko tällainen uutisointi rehellistä vai pelkkää tehokasta draamaa? Jordan Peterson on purkanut tätä "sukupuolten palkkaeroa" jo vuosia, ja hänen logiikkansa on terävä veitsi harhaanjohtavaa narratiivia vastaan. Tässä kirjoituksessa tarjoan napakan yhteenvedon, miksi tuo 84 senttiä on enemmän myytti kuin mittari.

Ensinnäkin, tuo luku on raaka keskiarvo kaikista naisten ja miesten tuloista Suomessa –Tilastokeskuksen mukaan noin 16 prosentin ero kokonaistuloissa. Se vertaa opettajan palkkaa insinöörin, äitiyden jälkeistä urakatkosta ylitöiden tuomaan bonukseen – kaikkea sikin sokin. Tätä kutsutaan yksimuuttujamenetelmäksi: se olettaa, että ero johtuu pelkästään sukupuolesta, ikään kuin naiset saisivat vähemmän samasta työstä. Mutta kun kaivetaan syvemmälle – eli analysoidaan monimuuttujamenetelmällä – ero kutistuu murto-osaan.

Peterson listaa jopa 22 tekijää, jotka selittävät valtaosan palkkaeroista. Muutamia mainitakseni:

- Ammattivalinnat: Naiset hakeutuvat useammin "ihmisläheisiin" töihin kuten hoitoalalle tai opetukseen, jotka ovat matalapalkkaisempia ja vähemmän skaalautuvia (et voi "kopioida" hoitajan työtä ohjelmistoon kuten insinööri tekee). Miehet taas dominoivat korkean riskin ja pitkien tuntien töitä, kuten rakentamista tai IT:tä.

- Työura ja perhe: Naiset ottavat Suomessa yhä suuremman osan perhevapaista, mikä katkaisee uran ja hidastaa etenemistä. Miehet tekevät enemmän ylitöitä ja riskeeraavat terveytensä – ja saavat siitä kompensoidusti enemmän.

- Persoonallisuus: Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että naiset ovat keskimäärin sovinnollisempia, mikä ohjaa heidät tasapainoisempiin mutta vähemmän aggressiivisiin urapolkuihin. Se ei ole syrjintää, vaan biologinen ero, joka vaikuttaa valintoihin.

Kun nämä otetaan huomioon, jäljelle jäävä "selittämätön" ero on ehkä 3–6 prosenttia – ja sekin voi johtua mittaamattomista tekijöistä kuten neuvottelutaidoista tai verkostoista, ei systemaattisesta syrjinnästä. Suomessa ekonomien keskuudessa "selittämätön" 9 prosenttia kuulostaa isolta, mutta sekin kutistuu hyvin pieneksi, kun verrataan samoja tehtäviä.

Mikä oli kotiläksy? Se on tämä: älä syytä järjestelmää, ota vastuu omista valinnoistasi. 😎

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)