Muinaiset metsästäjä-keräilijän geenit – pitkän iän salaisuus?

 

Italialaisten satavuotiaiden genetiikassa on enemmän länsieurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden (WHG) perimää verrattuna nuorempiin verrokkeihin. Uunituoreessa tutkimuksessa analysoitiin 333 satavuotiaan ja 690 kontrollin genomeja muinais-DNA-näytteiden avulla.

Tulokset paljastavat, että suurempi WHG-esi-isyys liittyy tilastollisesti merkitsevästi pidempään ikään, riippumatta väestörakenteesta. Esihistorialliset geenivariantit näyttävät siis tukevan tervettä vanhenemista nykypäivänä.

Käytännössä löydös korostaa, miten muinaiset geenit voivat suojata ikääntymiseen liittyviltä taudeilta ja krooniselta matala-asteiselta tulehdukselta. Se voi avata ovia personoidulle lääketieteelle, jossa esi-isien perimä otetaan huomioon longevity-riskien arvioinnissa. Tulevaisuudessa voinemme tunnistaa suojaavia geenejä ja kehittää hoitoja, jotka jäljittelevät näitä muinaisia variantteja.

Tutkimus tukee epäsuorasti evoluutionaarisen epäsopivuuden teoriaa (evolutionary mismatch theory): neoliittisen maatalouden myötä tulleet geenimuutokset valikoivat tulehdusta edistäviä alleeleja, jotka olivat hyödyllisiä infektioiden torjunnassa mutta altistavat nyt ikääntymissairauksille. Suurempi WHG-perimä edustaa preneoliittista adaptaatiota monipuoliseen metsästäjä-keräilijöiden ruokavalioon (lihaa, kalaa, kasveja, vähän viljaa), joka sopii paremmin myös nykyiseen ympäristöön ja voi vähentää kroonista tulehdusta.

Mikä ihmeen muinais-DNA?

Muinais-DNA (aDNA) on tuhansia tai jopa satojatuhansia vuosia vanhoista luista, hampaista, hiuksista tai muista jäänteistä eristettyä perimää. Nykytekniikoilla siitä voidaan lukea kokonaisia genomeja, mikä kertoo esi-isiemme elämästä, vaelluksista, sairauksista ja sukulaisuussuhteista. Se on arkeologian ja genetiikan superase, joka yhdistää menneisyyden nykypäivään.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)