Rawlsin eroperiaatteen kumous: Mannisgiljotiini iskee jälleen

 


John Rawlsin (kuvassa) toinen oikeudenmukaisuusperiaate kuuluu seuraavasti: 

Sosiaaliset ja taloudelliset eriarvoisuudet ovat sallittuja vain, jos ne 

(a) hyödyttävät kaikkia ja 

(b) ovat erityisesti kaikkein epäedullisessa asemassa olevien eduksi (maximin-sääntö). 

(A Theory of Justice, 1971/1999; suomennos Oikeudenmukaisuusperiaate, WSOY 1988)

Tätä (b)-kohtaa kutsutaan eroperiaatteeksi (difference principle). Se on Rawlsin teorian kruununjalokivi – ja samalla sen Akilleen kantapää. Periaate päätyy filosofiseen viemäriin yhdellä vastaesimerkillä.

Yhteiskunta A (Rawls hyväksyisi) 

- Köyhimmät: 50 000 €/vuosi 

- Keskiluokka: 100 000 €/vuosi 

- Rikkaat: 500 000 €/vuosi 

Yhteiskunta B (Rawls kieltäisi) 

- Köyhimmät: 100 000 €/vuosi 

- Keskiluokka: 300 000 €/vuosi 

- Rikkaat: 10 000 000 €/vuosi 

B on ns. Pareto-parantelu: jokainen ryhmä – erityisesti köyhimmät – on absoluuttisesti paremmassa asemassa. Köyhimmät saavat tuplaten. Silti Rawlsin eroperiaate kieltää siirtymän A → B, koska eriarvoisuus kasvaa.

Periaate väittää siis yhtä aikaa kahta ristiriitaista väitettä: 

1. Eriarvoisuus on sallittua vain, jos se maksimoi köyhimpien aseman. 

2. Eriarvoisuus on kiellettyä juuri silloin, kun se maksimoi köyhimpien aseman paremmin kuin mikään tasa-arvoisempi järjestely.

Eroperiaate ei ole köyhimpien maksimointiperiaate.  Se on rikkaimpien varallisuuden minimointiperiaate, naamioituna köyhien puolustukseksi.

Muodollisesti:

Rawls ei valitse 

argmax[min(x₁, …, x)] (eli sitä järjestelyä, joka maksimoi köyhimpien aseman) 

vaan 

argmin[max(x₁, …, x)] (eli sen järjestelyn, joka minimoi rikkaimpien aseman) rajoitteella min(x, , x) k (missä k on jokin subjektiivinen minimitaso).

Kyseessä on puhdas kateusfunktio.

Verhon takana lymyilevä rationaalinen toimija ei ole riskiaverssi – hän on kateellinen. Hän ei pelkää jäädä köyhimmäksi, hän vihaa sitä, että joku toinen voi päästä parempaan asemaan.

Eroperiaate kaatuu siis sisäiseen ristiriitaansa: se kieltää juuri ne järjestelyt, jotka parhaiten toteuttaisivat sen julistaman tavoitteen.

Q.E.D.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös: Massiivinen meta-analyysi: Taloudellinen eriarvoisuus ei heikennä hyvinvointia tai mielenterveyttä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ozempic oikeustaisteluissa: Miljardien dollarien korvausvaateet vatsahalvausten ja näönmenetysten vuoksi

Ketogeeninen ruokavalio ja sydän: Kritiikkiä tulosten raportoinnista

Valheenpaljastuksen tapaustutkimus nro 1: Jari Sillanpään anteeksipyyntö syynissä