Jatkokirjoitus re: massatasapainomalli (MBM) vs. energiatasapainomalli (EBM)

 

(Lue ensin Massatasapaino vs. energiatasapaino -luentosarja starttaa loppuviikosta)

Massatasapainomallin (MBM) paremmuuden ymmärtämiseksi on syytä syventyä hieman tarkemmin niihin epätarkkuuksiin, jotka syntyvät energiatasapainomallin (EBM) kömpelöstä kaksivaiheisesta prosessista. Tämä prosessi ei ainoastaan monimutkaista laskelmia turhaan, vaan se myös altistaa tulokset merkittäville virheille, jotka kertyvät vaihe vaiheelta. Selitän asian askel askeleelta.

Ensinnäkin muistutuksena: EBM:ssä syöty ruoka (massa) muunnetaan ensin energiayksiköiksi (kaloreiksi) laskemalla jokaisen makroravintoaineen (hiilihydraatit, proteiinit, rasvat) energiasisältö. Tämän jälkeen energiatasapaino (saanti miinus kulutus) lasketaan, ja lopuksi tämä energian poikkeama muutetaan takaisin massan muutoksiksi (esim. kuinka paljon rasvaa varastoituu). Tämä kaksivaiheisuus – massa → energia → massa – on kuin käännettäisiin resepti ensin metriseksi ja sitten takaisin imperiaaliseksi mittayksiköiksi, mikä väistämättä lisää epätarkkuutta.

Nyt niihin epätarkkuuksiin tarkemmin:

1. Virheiden leviäminen muunnoksissa: Jokainen muunnosvaihe kerryttää mittaus- ja laskentavirheitä. Esimerkiksi ruoan energiasisältö ei ole vakio – se vaihtelee ruoan valmistustavan, kypsyysasteen, yksilöllisen imeytymisen ja jopa suoliston mikrobiston mukaan. Kun massa muutetaan kaloreiksi, nämä virheet moninkertaistuvat, ja kun energia muutetaan takaisin massaksi (esim. käyttämällä approksimaatioita kuten "3500 kcal vastaa 0,45 kg rasvaa"), lopputulos voi poiketa todellisuudesta merkittävästi. Tämä johtaa ennusteisiin, jotka eivät pidä paikkaansa pidemmällä aikavälillä, erityisesti kun verrataan energiaravintoainejakaumaltaan erilaisia ruokavalioita (esim. low-carb vs. low-fat). MBM välttää tämän mittaamalla suoraan massavirtoja, mikä tekee mallista fysikaalisesti johdonmukaisemman massan säilymislain kanssa.

2. Tuhansien arvioiden vaatimus: EBM vaatii valtavan määrän arvioita, jotka ovat usein karkeita approksimaatioita. Jokaisen aterian jokainen ruoka-aine vaatii kalorilaskentaa taulukoista, jotka perustuvat keskiarvoihin (esim. omenan kalorit voivat vaihdella 20–30 % lajikkeesta riippuen). Sitten energiankulutus arvioidaan kaavoilla, kuten Harris-Benedict, jotka ottavat huomioon iän, sukupuolen, pituuden ja painon – mutta eivät tarkasti yksilöllisiä tekijöitä kuten hormonitasoja tai lihasmassaa. Lisää tähän aktiivisuuden arviointi (esim. MET-arvot tuhansille aktiviteeteille), ja kokonaisuus vaatii kirjaimellisesti tuhansia arvioita viikossa. Nämä kasaantuvat, ja pienet virheet johtavat suuriin poikkeamiin ajan myötä. Esimerkiksi yliarvioitu kulutus voi johtaa siihen, että malli ennustaa painonlaskua, vaikka todellisuudessa massatasapaino on positiivinen. MBM yksinkertaistaa tätä keskittymällä suoriin massamittauksiin, jotka ovat selvästi helpommin mitattavia ja siten vähemmän alttiita arviointivirheille.

3. Rajoitukset fysiologisten mekanismien tavoittamisessa: EBM:n kaksivaiheisuus ei ota suoraan huomioon, miten keho jakaa massaa. Tämä tekee mallista vähemmän kykenevän selittämään, miksi tietyt ruokavaliot johtavat parempiin tuloksiin ilman kalorirajoitusta – koska massavirrat muuttuvat, ei vain energia. Tämän vuoksi EBM johtaa usein harhaanjohtaviin päätelmiin, kuten siihen, että kaikki kalorit ovat samanarvoisia, kun todellisuudessa massan lähde ja virtaukset ratkaisevat.

Yhteenvetona: Nämä epätarkkuudet tekevät EBM:stä epäluotettavan työkalun kehon koostumuksen ennustamiseen, erityisesti monimutkaisissa tilanteissa. MBM tarjoaa suoremman, fysikaalisesti perustellun lähestymistavan, joka sopii paremmin cutting edge -tutkimuksiin.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)