Makeanhimon mysteeri: Muuttuuko se vielä aikuisena vai ratkeaako se jo vauvana?

 

Loppuvuodesta 2025 American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistu satunnaistettu kontrolloitu koe (The Sweet Tooth Trial) yllätti monet. Siinä 180 tervettä aikuista (keski-ikä ~35 v) jaettiin 6 kuukaudeksi kolmeen ryhmään: 1) vähän makeaa (7 % energiasta), 2) normaalisti makeaa (35 %) tai 3) runsaasti makeaa (80 %). Ryhmille annettiin kattavaa ruokaneuvontaa ja valtaosa päivittäisestä ruoasta tarjottiin valmiiksi tehtynä, joten makean altistus todella vaihteli radikaalisti.

Tulos? Makean maun mieltymys ja voimakkuuden havaitseminen eivät muuttuneet lainkaan – ei nousua, ei laskua – vaikka makean saanti erosi hurjasti kuuden kuukauden ajan. Ei vaikutusta myöskään ruokavalintoihin, energiansaantiin, painoon tai metabolisiin markkereihin. Aikuisilla ihmisillä makean preferenssi vaikuttaa siis yllättävän vakaalta ja "lukkiutuneelta" piirteeltä, jota pelkkä altistuksen määrä lyhyellä aikavälillä ei juuri heilauta.

Toinen, erityisen vaikuttava löydös tulee uniikista luonnollisesta kokeesta Britanniasta, joka valottaa asiaa varhaislapsuuden näkökulmasta. Toisen maailmansodan jälkeinen sokerin ja makeisten säännöstely päättyi syyskuussa 1953, jolloin sokerin kulutus lähes tuplaantui yhdessä yössä. Tutkijat vertasivat UK Biobank -aineistosta aikuisia, jotka olivat kohdussa ja/tai ensimmäisten elinvuosien aikana (ensimmäiset ~1000 päivää syntymästä) altistuneet matalalle sokerimäärälle vs. niitä, jotka saivat runsaasti sokeria heti säännöstelyn loputtua.

Tulokset osoittivat, että matala varhainen sokerialtistus pienensi aikuisiän tyypin 2 diabeteksen riskiä noin 35 % ja verenpaineen kohoamisriskiä noin 20 %, ja viivästytti sairauksien puhkeamista 4 ja 2 vuotta. Vaikutus näkyi jo kohdussa, mutta vahvistui erityisesti 6 kk iän jälkeen, kun kiinteät ruoat alkoivat. Pääasiallinen mekanismi lienee pysyvästi matalampi makean preferenssi – säännöstelyn aikana kasvaneet söivät vielä vuosikymmeniäkin myöhemmin vähemmän sokeria.

Käytännön pohdintaa 

Nämä kaksi tutkimusta täydentävät toisiaan: aikuisena makeanhimoa ei enää helposti "nollata" vähentämällä sokeria, mutta ensimmäiset vuodet (raskaus + alle 2 v) näyttävät olevan kriittinen ikkuna, jolloin runsas sokerialtistus voi ohjelmoida aivot pitämään makeasta enemmän – ja näin lisätä elinikäistä sokerinkulutusta sekä sitä myötä kroonisten sairauksien riskiä.

Suositus onkin selvä: raskauden aikana ja alle 2-vuotiaille ei lisättyä sokeria. Sen jälkeenkin määrä kannattaa pitää kohtuullisena, sillä varhaiset makukokemukset näyttävät kantavan pitkälle. Makeanhimo ei ehkä katoa aikuisena, mutta ehkäisemällä sen vahvistumista jo vauvana voidaan antaa lapselle terveysetua vuosikymmeniksi eteenpäin.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)