Statiinit, lihasvauriot ja diabetes – mitä tuore Lancet-meta-analyysi kertoo?

 

Statiinit ovat maailman eniten käytetty lääkeperhe sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Silti ne herättävät jatkuvasti keskustelua sivuvaikutuksista, erityisesti lihaskivuista ja diabetesriskin kasvusta. Vastikään The Lancet -lehdessä julkaistu massiivinen meta-analyysi pureutuu näihin väitteisiin kaksoissokkoutettujen RCT-tutkimusten pohjalta. Analysoin kriittisesti juuri nämä kaksi haittaa: lihasvauriot ja diabetesriski. Lopuksi pohdin, kuinka hyvin RCT-potilaat edustavat oikeaa elämää. Mennäänpä asiaan. 😎

Lihasvauriot: Pieni riski, muttei nolla

Käsillä oleva meta-analyysi (19 RCT:tä, yli 123 000 osallistujaa, keskimäärin 4,5 vuoden seuranta) vahvistaa aiempia havaintoja: statiinit aiheuttavat lieviä lihasoireita (kipua, heikkoutta) noin 1 %:lla potilaista – ja tämä keskittyy pääosin ensimmäiseen hoitovuoteen. Vakavat lihasvauriot ovat todella harvinaisia: myopatiaa noin 1 tapauksessa 10 000 henkilövuotta kohti ja vakavaa rhabdomyolyysia 2–3 tapauksessa 100 000 henkilövuotta kohti.

On syytä huomata, että RCT-tutkimukset voivat aliarvioida oireita. Niissä ei aina käytetä systemaattisia oirekyselyjä, ja potilaat saattavat lopettaa hoidon ennen kuin oireet pahenevat. Harvinaiset vakavat tapaukset vaativatkin isoja otoskokoja näkyäkseen tilastollisesti. Toisaalta annosriippuvuus lihasoireissa ei ollut yhtä selvä kuin diabeteksen kohdalla (ks. alla). Geneettiset tekijät (esim. SLCO1B1-geenin variantit) voivat nostaa riskiä tietyillä ihmisillä, mutta tätä RCT:t eivät yleensä ota huomioon.

Yhteenvetona: lihasvauriot ovat todellisia mutta harvinaisia ja yleensä lieviä. Useimmilla hyödyt sydänterveydessä ylittävät riskit.

Diabetesriski: Annosriippuvainen ja enimmäkseen raja-arvoilla olevilla

Sama analyysi vahvistaa, että statiinit nostavat uusien diabetesdiagnoosien määrää annosriippuvaisesti – ja suurin osa uusista tapauksista osuu potilaille, joiden verensokeriarvot olivat jo lähellä diagnosointirajaa ennen hoitoa.

Tarkemmat luvut vuoden 2024 Lancet Diabetes & Endocrinology -meta-analyysista (yli 154 000 osallistujaa): 

- Matala- tai keski-intensiiviset statiinit (esim. simvastatiini 20–40 mg) nostavat riskiä 10 % (RR 1,10), absoluuttinen lisäys noin 0,12 % vuodessa. 

- Korkea-intensiiviset (esim. atorvastatiini 40–80 mg) nostavat riskiä 36 % (RR 1,36), absoluuttinen lisäys 1,27 % vuodessa. 

Diabeetikoilla statiinit heikentävät hieman verensokerikontrollia: HbA1c nousee noin 0,06–0,24 %-yksikköä. Muutokset ovat pieniä, mutta riittävät monilla työntämään yli raja-arvon.

Annosriippuvuus on selvä ja johdonmukainen eri ryhmissä. Hyödyt kuitenkin yleensä voittavat – statiinit estänevät moninkertaisesti enemmän sydäntapahtumia kuin aiheuttavat uusia diabetestapauksia. Mekanismi on osin epäselvä, ja sokerimittauksia ei ole aina tehty systemaattisesti, joten pitkäaikaisvaikutukset voivat olla hieman aliarvioituja. Seulonta ennen aloitusta voisi hyödyttää riskipotilaita.

Kuinka hyvin RCT-potilaat edustavat oikeaa elämää?

RCT-osallistujat olivat keskimäärin 63-vuotiaita, enimmäkseen miehiä (72 %), monella oli jo verisuonitauti (48 %) ja diabetes (18 %). Tutkimukset sulkevat usein pois muun muassa vanhukset (>80 v), vakavat munuaissairaudet, sydämen vajaatoiminnan ja monilääkityspotilaat.

Reaalimaailmassa statiineja käytetään laajemmalla rintamalla: primaaripreventioon matalan riskin potilaille, vanhuksille ja monilääkitystä käyttäville. Näissä tapauksissa riskejä voi olla enemmän – lihasoireet yleisempiä iäkkäillä ja munuaissairailla, diabetesriski suurempi lihavilla.

Toisaalta RCT:t antavat satunnaistettua ja kaksoissokkoutettua näyttöä – reaalimaailman havainnot voivat yliarvioida riskejä nosebovaikutuksen tai sekoittavien tekijöiden takia.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)