Yleishyödyllinen tietoisku: Magnesiumstatuksen labramääritys

 

Seerumin magnesium (Mg) kertoo lähinnä ekstrasellulaarisesta eli solun ulkoisesta Mg:sta, joka on vain noin 0,3–1 % koko kehon magnesiumvarastoista. Suurin osa on intrasellulaarista eli solunsisäistä: lihaksissa, luissa ja pehmytkudoksissa. Siksi normaali seerumin Mg ei sulje pois puutetta – se voi pysyä normaalina pitkään, vaikka kudosvarastot olisivat jo ehtyneet. Homeostaasi pitää veriarvon tiukasti tasapainossa munuaisten avulla.

Pari tarkempaa mittaria kudostason Mg-arviointiin

Ionisoitu magnesium (iMg²⁺, mitataan ioniselektiivisillä elektrodeilla kokoverestä tai plasmasta): mittaa vapaata, bioaktiivista Mg:ta. Se on tarkempi kuin kokonaisseerumi, mutta kallis ja vaatii huippukehittyneitä erityislaitteita – ei sen vuoksi rutiinikäytössä. Tätä käyttävät lähinnä kansainvälisen tason superstarat sun muut sellaiset. 😎

Punasolun (RBC) magnesium: mittaa Mg:ta punasoluissa, mikä heijastaa paremmin solunsisäisiä varastoja ja kudostasoja. Se on herkempi puutteen havaitsemiseen (voi näyttää matalaa viikkoja tai jopa kuukausia ennen seerumia). Otettavissa monissa labroissa järkihintaan.

Kliinisessä arjessa seerumin Mg riittää usein akuutteihin tilanteisiin (esim. tehohoito, rytmihäiriöriski), mutta jos epäillään kroonista puutetta (väsymys, lihaskrampit, migreeni jne.), RBC tai ionisoitu voi antaa selvästi tarkemman kuvan. Aiemmin mainittu RDD-tutkimuskin perustui juuri seerumin kynnyksiin – eli se arvioi hoidon vaikutusta juuri niissä potilaissa, joiden seerumi oli matala.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)