Husserl ja kokeellisen psykologian murskakritiikki

 

(Lue ensin: Edmund Husserl ja fenomenologia – Osa I: Fenomenologia ei ole psykologiaa)

Ennen kuin jatkamme fenomenologiaan pureutuvaa kirjoitussarjaa, vilkaisemme lyhyesti Husserlin toista teosta, jossa hän esittää ankaraa kritiikkiä kokeellista psykologiaa kohtaan. Selitän ensin lyhyesti, mistä kriitikin kohteessa on kysymys.

Kokeellinen psykologia on psykologian osa-alue, joka tutkii ihmisen käyttäytymistä ja mielen toimintoja tieteellisillä menetelmillä. Sen keskeinen piirre on luonnontieteistä lainattu tutkimusote, joka painottaa systemaattista kokeilua, mittaamista ja empiiristä havaintoa. Kokeellisessa psykologiassa pyritään asettamaan hypoteeseja, suorittamaan kontrolloituja kokeita ja analysoimaan tuloksia objektiivisesti, tavoitteena ymmärtää ja selittää ihmisen käyttäytymisen ja mielen toimintojen lainalaisuuksia tieteellisesti.

Yksi Husserlin suppeahkon teoksen Filosofia ankarana tieteenä keskeisistä teemoista on kokeellisen psykologian kritiikki, jossa hän esittää perusteellisia vastaväitteitä siihen, miten psykologiaa yritetään kehittää tieteellisenä oppialana.

Kriittisen analyysin pääkohdat

  1. Kokeellisen psykologian metodologiset rajoitteet
    Husserl arvostelee kokeellista psykologiaa erityisesti sen metodologisista lähtökohdista. Hän katsoo, että psykologia perustuu liian vahvasti luonnontieteellisiin menetelmiin, jotka eivät sovellu hyvin ihmismielen tutkimiseen. Psykologia yrittää redusoida tietoisuuden ja mentaaliset ilmiöt fyysisiin prosesseihin, mikä johtaa Husserlin mukaan olennaisten inhimillisten kokemusten ja tietoisuuden piirteiden vääristymiseen tai sivuuttamiseen. Husserl korostaa, että ihmisen subjektiivinen kokemus on liian monimutkainen, jotta se voitaisiin ymmärtää pelkästään ulkoisesti havaittavien käyttäytymismallien ja fysiologisten prosessien kautta.

  2. Naturalismi ja sen ongelmat
    Husserl hyökkää kokeellisen psykologian naturalistista lähestymistapaa vastaan, jossa ihmismieltä käsitellään ikään kuin se olisi yksi luonnonilmiö muiden joukossa. Tämä naturalismi pyrkii selittämään mielen toimintoja luonnonlakien avulla, mutta Husserlin mukaan se ei pysty tavoittamaan tietoisuuden ainutlaatuisuutta. Hän väittää, että naturalismi ohittaa tietoisuuden ja intentionaalisuuden (mielen suuntautuneisuus objekteihin), jotka ovat hänen mielestään keskeisiä elementtejä ymmärtääksemme ihmisen kokemusta.

  3. Fenomenologinen lähestymistapa
    Vastauksena kokeellisen psykologian puutteisiin Husserl esittää oman fenomenologisen lähestymistapansa, joka keskittyy suoraan tietoisuuden kokemuksiin sellaisina kuin ne ilmenevät. Fenomenologia pyrkii kuvaamaan ja analysoimaan tietoisuuden rakenteita ilman, että niitä redusoitaisiin fyysisiin tai luonnontieteellisiin selitysmalleihin. Husserl korostaa, että todellinen filosofinen tutkimus edellyttää tietoisuuden ilmiöiden tarkastelua niiden omassa kontekstissaan, ilman että niitä yritetään pakottaa sopimaan luonnontieteellisiin raameihin.

  4. Psykologismin kritiikki
    Husserl hyökkää myös psykologismia vastaan, joka on ajatus siitä, että logiikan ja muiden tieteenalojen periaatteet voitaisiin perustaa psykologisiin prosesseihin. Hän väittää, että psykologismi sekoittaa subjektiiviset mentaaliset prosessit objektiivisten, loogisten totuuksien kanssa, mikä johtaa relativismiin ja tieteellisten periaatteiden heikentymiseen. Husserl näkee, että tällainen sekoitus vaarantaa tieteellisen ajattelun perustan, koska se jättää huomioimatta loogisten periaatteiden objektiivisuuden.

  5. Filosofian ja psykologian erottaminen
    Yksi Husserlin pääväitteistä on se, että filosofia ja psykologia ovat perusluonteeltaan erilaisia ja ne tulee erottaa toisistaan. Filosofian tehtävä on hänen mukaansa tarkastella kaikkein perustavimpia kysymyksiä olemassaolosta, tiedosta ja tietoisuudesta sellaisella tarkkuudella ja ankaruudella, jota kokeellinen psykologia ei voi saavuttaa. Husserl näkee filosofian erityisenä tieteenä, joka pystyy pureutumaan syvemmälle tietoisuuden ja kokemuksen olemukseen kuin kokeellinen psykologia, joka on hänen mielestään liian kapea-alainen ja pinnallinen.

Kotiläksy

Husserl näkee kokeellisen psykologian metodologian ja naturalismin riittämättömänä ja jopa vaarallisena, koska se jättää huomioimatta tietoisuuden, kokemuksen ja intentionaalisuuden olennaiset piirteet. Hänen fenomenologinen lähestymistapansa tarjoaa vaihtoehdon, joka korostaa tietoisuuden suoraa tarkastelua ja pyrkii välttämään kokeellisen psykologian reduktionismia. Husserlille filosofia on ankara tiede, joka voi paljastaa tietoisuuden ja kokemuksen todellisen luonteen, toisin kuin kokeellinen psykologia, joka hänen näkemyksensä mukaan jää väistämättä pinnalliseksi.

Anssi H. Manninen (aka "Kant II")

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ristiriidan periaate

Alun perin tarkoituksenani oli avata tämä blogi kirjoitussarjalla nimeltään ”Humen ongelman lopullinen ratkaisu”, mutta päätinkin ensimmäisenä pureutua laajasti väärinymmärrettyyn ristiriidan periaatteeseen . Huomasin, että samaa virheellistä tulkintaa toistetaan myös oppikirjoissa, ja itsekin myönnän auliisti, että ymmärsin sen todellisen merkityksen vasta tutustuttuani Kantin logiikan luentoihin (Kant I. Lectures on Logic . Cambridge University Press, 2004). Ristiriidan periaate, joka määrittelee, että mihinkään olioon ei voi kuulua sen kanssa ristiriidassa olevaa predikaattia , on kaiken totuuden yleinen negatiivinen kriteeri. Tämä periaate voi olla hyödyllinen myös positiivisessa mielessä, totuuden tunnistamisessa. Olipa analyyttinen arvostelma kieltävä tai myöntävä, sen totuus tulee aina olla riittävästi tunnistettavissa ristiriidan periaatteen mukaisesti. Kun sisällytämme objektin kognition käsitteenä ja ajattelemme siinä, on aina oikein kieltää sen vastakohta, kun taas ...
Lue lisää

Olympialaisten avajaisseremoniassa ei seiso Raamatun kultainen vasikka

Kuva
    Kuten aiemmin mainittua, kristillinen oikeisto ja konservatiivikristityt ovat raivoissaan eilisten avajaisten johdosta. Ja uusia salaliittoteorioita syntyy somessa kuin sieniä sateella. Eräät ovat väittäneet, että oheisessa kuvassa on kultainen vasikka. Koska tämä olisi suoranainen keskisormen näyttö kristittyjen suuntaan, suoritin koneellisen kuva-analyysin ja lopputulokset ovat seuraavanlaiset: Analyysi 1: Käytännössä sataprosenttisella varmuudella kuvassa ei ole kultainen vasikka. Analyysi 2: Kuvassa ei näytä myöskään olevan Eiffel-tornin läheisyydessä sijaitseva Paul Jouven patsas Härkä ja peura . Absoluuttinen varmuus vaatisi tarkempaa analyysia korkearesoluutioisesta kuvasta, mutta kuvassa on selvästi nähtävissä kahden erikokoisen eläimen veistokset, joista suurempi on härkä ja pienempi on joku toinen eläin. Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Lue lisää

Kant-tutkimus kärsii heikosta tilasta (synteettinen a priori)

Tieteenalana Kant-tutkimus kärsii heikosta tilasta, erityisesti käsitteen "synteettinen a priori " ympärillä vallitsevan hämmennyksen vuoksi. Kantin filosofia on tunnetusti äärimmäisen vaikeaselkoista, mikä on johtanut lukuisiin väärinymmärryksiin. Tämä pätee myös niihin, jotka ovat vuosikymmeniä tutkineet – tai pikemminkin yrittäneet tutkia – Kantin filosofiaa. Tässä lyhyessä kirjoituksessa demonstroin Kant-tutkimuksen heikkoa tilaa käsitteen "synteettisen a priori " ympärillä vallitsevan hämmennyksen avulla. Seuraava Ensyklopedia Logosista napattu lainaus heijastaa hyvin tätä tilannetta: "Varsinkin matematiikan synteettis-apriorinen luonne on ollut vilkkaan keskustelun kohteena – fysiikan ei niinkään, ehkä siksi, että väite tuntuu jo lähtökohtaisesti vaikealta hyväksyä." Tämän lainauksen tarkoituksena ei ole arvostella sen kirjoittajaa, vaan sen avulla haluan kiinnittää huomiota siihen, kuinka laajalle levinneitä virhekäsitykset ovat. Suurin osa Ka...
Lue lisää