SUPERANALYYSI: Scotus: "Onko ihmiselle välttämätöntä, että jokin erityinen oppi annetaan hänelle yliluonnollisesti?" (Osa I)

 

(Lue ensin: Tuomas: ”Onko välttämätöntä, että filosofisten oppialojen lisäksi on jokin muu oppi?")

Siirrytään lähinnä kesäharkoille suunnatusta argumentoinnista suoraan skolastikkojen intellektuaalisen tykistön syvään päätyyn. Katolisen kirkon pyhimysloogikko Johannes Duns Scotus (1266–1308) esittää teoksessaan Ordinatio äärimmäisen yksityiskohtaisen analyysin erityisen opin tarpeellisuudesta. Kvestio kuuluu seuraavasti:

Onko ihmiselle nykyisessä tilassa [1] välttämätöntä, että jokin erityinen oppi annetaan hänelle yliluonnollisesti?

Tämän "superanalyysin" 1. osassa käsittelemme filosofien näkemyksiä asiasta.

Filosofien kanta: Erityinen oppi ei ole tarpeellinen

Filosofien lähtökohta

Filosofit, kuten Aristoteles ja Avicenna, väittävät, että ihmisen luonnollinen järki on itsessään riittävä hankkimaan kaiken tarvittavan tiedon. Tämän lähtökohdan mukaan ihmisellä on luonnollisesta tiedosta nouseva kyky ymmärtää maailmaa ja itseään ilman tarvetta erityiselle, yliluonnolliselle opetukselle.

Luonnollisen tiedon riittävyys

Scotus esittelee filosofien näkemyksen, että jokainen kyky, jolla on ensimmäisenä kohteenaan jokin yleinen (kuten olemassaolo), on luonnollisesti sopiva saavuttamaan tämän kohteen. Filosofit väittävät, että luonnollinen ymmärrys riittää saavuttamaan tiedon olemassaolosta ja kaikista siihen liittyvistä asioista, koska se on "adekvaatti" eli riittävä tätä kohdetta varten.

• Adekvaatti (adequatio): Adekvaatti tarkoittaa, että jokin kyky (esimerkiksi järki) on riittävä ja sopiva saavuttamaan sille asetetun kohteen tai päämäärän. Filosofien näkemyksen mukaan järjen kyky on täysin riittävä ymmärtämään maailmaa ilman tarvetta yliluonnolliselle opille.

Ensimmäinen kohde: Olevan tunteminen

Scotus esittelee filosofien ajatuksen siitä, että ymmärryksemme ensimmäinen luonnollinen kohde on oleva (esim. olemassaolo) sellaisenaan. Tämän perusteella filosofit katsovat, että koska oleva ja olemassaolo ovat ymmärryksemme ensimmäisiä kohteita, tämä ymmärrys voidaan saavuttaa luonnollisesti ilman tarvetta yliluonnolliselle ilmoitukselle.

Avicenna ja luonnollinen tieto

Scotus viittaa persialaisfilosofi Avicennan käsitykseen, jonka mukaan "oleva ja asia leimautuvat sieluun ensimmäisinä, eivätkä ne voi tulla ilmeisiksi minkään muun avulla." Tämä tarkoittaa, että luonnollinen järki voi välittömästi ja itsestään saavuttaa perustiedon maailmasta ja sen olemassaolosta ilman tarvetta ulkopuoliselle, yliluonnolliselle ilmoitukselle.

Luonnollisen tiedon riittävyys

Scotus jatkaa filosofien näkemyksen esittelyä ja tuo esille heidän argumenttinsa siitä, että luonto ei jätä mitään välttämätöntä pois. Filosofit väittävät, että koska luonnollinen ymmärrys on itsessään riittävä saavuttamaan luonnolliset päämäärät, ei ole tarpeen hankkia yliluonnollista opetusta.

• Alapremissi (sub-principalis): Alapremissi viittaa loogisen päättelyn toissijaiseen oletukseen, joka tukee johtopäätöstä. Filosofien alapremissi on, että luonnollinen tieto riittää luonnollisten asioiden ymmärtämiseen, ja koska yliluonnollisia asioita ei pidetä välttämättöminä luonnollisten päämäärien saavuttamiseksi, erityistä opetusta ei tarvita.

Yliluonnollinen tieto

Filosofit väittävät edelleen, että jos kaikki tieto, joka on tarpeellista ihmisen luonnollisten päämäärien saavuttamiseksi, voidaan hankkia luonnollisen järjen avulla, silloin yliluonnollinen tieto ei ole tarpeen. Tässä yhteydessä he painottavat, että luonnollinen järki on kykenevä saavuttamaan kaiken tarpeellisen tiedon ilman ulkopuolista ilmoitusta.

Filosofien kanta: Riittävä tieto luonnollisella järjellä

Scotus siirtyy esittelemään filosofien ja teologien välistä kiistaa, jossa filosofit pitävät kiinni luonnon täyteydestä ja väittävät, ettei mitään yliluonnollista tietoa tarvita. Heidän mukaansa ihmisen järki ja luonnollinen ymmärrys ovat riittäviä kaikille ihmisen tiedon tarpeille.

• Premissi: Premissi on loogisen päättelyn perusolettamus, josta johtopäätös johdetaan. Filosofien pääpremissi tässä on, että koska luonnollinen tieto on riittävä saavuttamaan kaikki luonnolliset päämäärät, erityinen opetus ei ole tarpeellinen.

Aktiivinen ja passiivinen ymmärrys

Filosofit väittävät, että ihmisen aktiivinen ymmärrys (kyky ymmärtää ja käsittää tietoa) on riittävä tuntemaan ja käsittämään kaikki ymmärrettävät asiat. Tämä kyky riittää johtamaan ihmisen kaikkiin hänen luonnollisiin päämääriinsä, joten erityistä, yliluonnollista opetusta ei tarvita.

Teoreettiset habitukset

Scotus esittelee filosofien käsityksen teoreettisista habituksista eli tiedollisista taipumuksista, joita voidaan käyttää hankkimaan tietoa maailmasta. Filosofit katsovat, että teoreettinen tieto kattaa kaikki luonnolliset asiat ja on riittävä ilman yliluonnollista ilmoitusta.

• Habitukset: Habitukset viittaavat pysyviin kykyihin tai taipumuksiin, kuten teoreettiseen tai käytännölliseen tietoon. Filosofien näkemyksen mukaan nämä habitukset riittävät kaiken tarpeellisen tiedon hankkimiseen ilman erityistä yliluonnollista opetusta.

Ensimmäiset periaatteet

Scotus käsittelee myös ensimmäisiä periaatteita, joita filosofit pitävät riittävinä johtamaan kaiken muun tiedon. Filosofien mukaan nämä periaatteet voidaan ymmärtää luonnollisella tavalla ilman tarvetta yliluonnolliselle tiedolle.

Kotiläksy filosofien kannasta

Filosofit siis väittävät, että ihmisen luonnollinen järki ja teoreettinen tieto ovat riittäviä hankkimaan kaiken tarpeellisen tiedon. He pitävät kiinni siitä, että erityinen, yliluonnollinen opetus ei ole tarpeen, koska luonnollinen tieto itsessään on täydellinen ja riittävä.

Anssi H. Manninen (aka "Kant II") 

1. Nykyinen tila (in statu isto): Tämä katoliseen oppiin liittyvä termi viittaa ihmisen nykyiseen, syntiinlankeemuksen jälkeiseen tilaan. Syntiinlankeemus tarkoittaa alkuperäisen synnin tilaa, joka alkoi Aatamin ja Eevan lankeemuksesta paratiisissa. Tässä tilassa ihminen elää maailmassa, jossa on syntiä, kärsimystä ja kuolemaa.