Tuomas: "Onko pyhä oppi tiede?"

 

(Lue ensin: Tuomas: ”Onko välttämätöntä, että filosofisten oppialojen lisäksi on jokin muu oppi?")

Tuomas Akvinolainen käsittelee tässä artiklassa (ST I, q. 1, a. 2) kysymystä siitä, onko pyhä oppi (sacra doctrina) tiede (scientia). Tuomas lähestyy asiaa aristoteelisen tieteen määritelmän kautta, jossa tiede tarkoittaa järjestelmällistä ja varmaa tietoa, joka perustuu tunnettuihin periaatteisiin.

Argumentit ja vasta-argumentit

Argumentit pyhän opin tieteellisyyttä vastaan

1. Ensimmäinen argumentti: Pyhä oppi ei ole tiede, koska jokainen tiede lähtee liikkeelle itsessään tunnetuista periaatteista. Pyhä oppi taas perustuu uskonkappaleisiin, joita kaikki eivät myönnä, kuten sanotaan Toisessa tessalonikalaiskirjeessä (3:2): "Kaikkihan eivät usko."

2. Toinen argumentti: Tiede ei käsittele yksittäisiä tapahtumia tai oliota, vaan yleisiä periaatteita ja lainalaisuuksia. Pyhä oppi puolestaan käsittelee esimerkiksi Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin tekoja, jotka ovat yksittäisiä, historiallisia tapahtumia. Tämän vuoksi pyhä oppi ei täytä tieteelle asetettuja kriteereitä ja siten ei ole tiede.

Vasta-argumentti

1. Augustinukseen vetoaminen: Augustinus viittaa teoksessaan Kolminaisuudesta XIV kirjassa siihen, että tieteeksi luetaan se, mikä synnyttää ja vahvistaa pelastavaa uskoa. Augustinus korostaa, että pyhä oppi täyttää nämä kriteerit, ja siten se tulee lukea tieteeksi.

3. Tuomaan vastaus: Pyhä oppi on tiede

Tuomas vastaa, että pyhä oppi on tiede, mutta se eroaa muista tieteistä erityisen luonteensa vuoksi. Hän jakaa tieteet kahteen ryhmään:

1. Tieteet, jotka perustuvat luonnollisiin periaatteisiin: Esimerkiksi aritmetiikka ja geometria perustuvat periaatteisiin, jotka ovat luonnollisen ymmärryksen saavutettavissa ilman ulkopuolista apua. Nämä tieteet liikkuvat luonnollisen tiedon alueella.

2. Tieteet, jotka perustuvat ylemmän tieteen periaatteisiin: Esimerkiksi optiikka perustuu geometriaan ja musiikki aritmetiikkaan. Samalla tavoin pyhä oppi perustuu Jumalan ilmoittamiin periaatteisiin, jotka eivät ole saavutettavissa pelkästään luonnollisen järjen avulla. Tämän vuoksi pyhä oppi on tiede, joka perustuu Jumalan yliluonnolliseen ilmoitukseen.

• Ylemmän tieteen periaatteet: Tällä Tuomas viittaa siis siihen, että kuten optiikka käyttää hyväkseen geometriaa tai musiikki aritmetiikkaa, pyhä oppi käyttää Jumalan ilmoitusta omien periaatteidensa lähtökohtana.

• Jumalan ilmoitus: Tämä on perusta, jolle pyhä oppi rakentuu. Koska ilmoitus tulee Jumalalta, se on varmaa ja muuttumatonta tietoa, mikä oikeuttaa pyhän opin tieteellisen statuksen.

Kriittinen arviointi: Pyhän opin tieteellisyys ja vertailu nykypäivän humanistisiin aineisiin

Tieteellisen statuksen vertailu

Nykyajan humanistiset tieteet, kuten sosiologia ja psykologia, tarjoavat mielenkiintoisen vertailukohdan Tuomaan käsitykselle pyhästä opista tieteenä. Näillä aloilla on yhtäläisyyksiä, mutta myös merkittäviä eroja pyhän opin kanssa.

1. Periaatteiden luonne: Sosiologia ja psykologia perustuvat usein arvoihin ja teoreettisiin viitekehyksiin, jotka saattavat olla kiistanalaisia ja osittain subjektiivisia. Esimerkiksi sosiologiassa tietyt teoriat, kuten kriittinen teoria, tarkastelevat yhteiskunnan rakenteita arvopohjaisesta näkökulmasta, keskittyen esimerkiksi vallan, sorron ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiin. Tämä muistuttaa pyhän opin tapaa käsitellä eettisiä ja moraalisia kysymyksiä, vaikka lähtökohdat ja periaatteet ovat erilaiset.

2. Verifioitavuus: Yksi kriittinen näkökulma pyhän opin tieteellisyyteen on sen verifioitavuus. Tieteellinen tieto edellyttää yleensä mahdollisuutta todentaa tai falsifioida väitteet kokeellisesti tai empiirisesti. Sosiologiassa on usein vaikeaa tai mahdotonta tehdä lopullisia, objektiivisia johtopäätöksiä, koska se käsittelee monimutkaisia ja muuttuvia sosiaalisia ilmiöitä, jotka ovat vahvasti sidoksissa arvoihin ja kulttuuriin. Pyhä oppi puolestaan käsittelee yliluonnollisia totuuksia, joita ei voida empiirisesti todentaa, mikä tekee sen vertailusta sosiologian kanssa mielenkiintoisen.

3. Jordan Petersonin näkökulma psykologiaan: Jordan Peterson on todennut, että psykologia, erityisesti käytännön psykoterapia, ei voi olla pelkkää tiedettä, vaan se on eräänlaista "ihmisen muokkausta" (human engineering). Tällä hän tarkoittaa, että psykologi ei pelkästään tarjoa tieteellistä tietoa ihmismielestä, vaan myös auttaa yksilöitä tekemään arvopohjaisia päätöksiä, jotka parantavat heidän elämänlaatuaan. Tämä ajatus resonoi pyhän opin kanssa, jossa tieteellinen tieto yhdistyy arvoihin ja hengellisiin totuuksiin, tarjoten ohjausta ihmisten elämälle.

4. Humanistinen kritiikki: Humanistisissa tieteissä, kuten sosiologiassa ja psykologiassa, korostetaan usein kriittistä ajattelua, jossa arvoja ja oletuksia kyseenalaistetaan. Tämä kontrasti on merkittävä, sillä pyhä oppi perustuu vahvasti auktoriteettiin ja uskoon, mikä voi herättää kriittistä keskustelua sen tieteellisestä statuksesta. Vaikka sekä pyhä oppi että humanistiset tieteet käsittelevät monimutkaisia ilmiöitä, pyhä oppi korostaa absoluuttisia, ilmoitukseen perustuvia totuuksia, kun taas humanistiset tieteet korostavat kontekstuaalisuutta ja relativismia.

Nykypäivän tieteenfilosofiaan pohjautuva vertailu

Nykyajan tieteenfilosofia tarjoaa lisää näkökulmia pyhän opin tieteellisyyden arviointiin, erityisesti metodologian ja epistemologian näkökulmasta.

1. Empirismi ja falsifiointi: Nykyajan tieteenfilosofiassa korostetaan usein empirismiä (kokemukseen ja havaintoihin perustuvaa tietoa) ja falsifiointia (mahdollisuutta osoittaa väite vääräksi). Pyhä oppi, joka perustuu yliluonnolliseen ilmoitukseen, ei ole alisteinen empiiriselle testaukselle, mikä erottaa sen merkittävästi nykyajan tieteistä, kuten luonnontieteistä ja osin myös humanistisista tieteistä.

2. Tieteen kumulatiivinen luonne: Nykyajan tieteenfilosofit korostavat usein tieteen kumulatiivista luonnetta, jossa tieto rakentuu aiempien löydösten varaan ja kehittyy ajan myötä. Pyhä oppi, joka perustuu Jumalan muuttumattomaan ilmoitukseen, ei kehity samalla tavalla kuin tieteellinen tieto. Tämä saattaa asettaa sen tieteellisen statuksen kyseenalaiseksi nykyajan tieteenfilosofian näkökulmasta.

3. Arvojen ja tieteen suhde: Nykyajan tieteenfilosofia tunnustaa, että kaikki tieteet, mukaan lukien luonnontieteet, voivat heijastaa tiettyjä arvoja ja normatiivisia oletuksia. Tämä pätee erityisesti humanistisiin tieteisiin, kuten sosiologiaan ja psykologiaan. Pyhä oppi kuitenkin nojaa vahvasti erityisiin teologisiin arvoihin, mikä asettaa sen eri asemaan verrattuna tieteisiin, jotka pyrkivät säilyttämään arvoneutraaliuden.

Kotiläksy

Tuomas Akvinolainen perustelee kohtuullisen hyvin, että pyhä oppi on tiede, mutta sen tieteellisyys perustuu jumalalliseen ilmoitukseen, joka eroaa luonnollisen järjen ja havainnon perusteella toimivista tieteistä. Nykyajan tieteenfilosofian näkökulmasta pyhä oppi voitaneen nähdä tieteellisenä omassa kontekstissaan, mutta se eroaa merkittävästi metodologisesti ja epistemologisesti sekä humanistisista tieteistä että luonnontieteistä, joissa korostetaan empiiristä todistusaineistoa, falsifioitavuutta ja tieteellisen tiedon kumulatiivista luonnetta. Vertailu sosiologian ja psykologian kanssa, joissa arvot ovat keskeisiä, tarjoaa syvempää ymmärrystä siitä, miten pyhä oppi yhdistää tieteellisen tiedon ja arvopohjaisen ohjauksen ihmisen elämän kontekstissa.

Anssi H. Manninen (aka "Kant II")