Wittgenstein ja saranaepistemologia

(Wittgensteinin termille "hinge epistemology" ei ole vakiintunutta suomennosta. Olen kääntänyt sen kirjaimellisesti saranaepistemologiaksi.)

Ludwig Wittgenstein (1889-1951) oli itävaltalainen filosofi, joka on laajalti tunnustettu yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä ajattelijoista. Hänen myöhäisfilosofiansa esittelemä saranaepistemologia on keskeinen ymmärtääksemme fideismin moderneja kehityslinjoja.

Saranaepistemologian perusperiaatteet

Saranaepistemologia perustuu Wittgensteinin myöhäisfilosofiaan, jossa hän tutkii tiedon perustan luonnetta. Termi "sarana" (hinge) viittaa perususkomuksiin, jotka toimivat ikään kuin saranat, joiden varassa kaikki muut uskomukset pyörivät. Näitä uskomuksia ei voida todistaa mutta ne ovat välttämättömiä kaiken muun ajattelun taustalla.

Perusajatukset:

1. Perususkomukset (saranat):

   • Wittgensteinin mukaan tietyt perususkomukset ovat välttämättömiä, jotta voimme ylipäätään ajatella ja toimia rationaalisesti. Nämä uskomukset eivät tarvitse perusteluja, mutta ne mahdollistavat kaiken muun tiedon ja uskomusten muodostumisen.
   • Esimerkkejä perususkomuksista ovat usko ulkomaailman olemassaoloon, muiden ihmisten tietoisuuteen ja menneisyyden todellisuuteen.

2. Arationaalisuus ja perustelu:

   • Perususkomuksia ei voida todistaa rationaalisesti, mutta ne eivät ole irrationaalisia. Ne ovat arationaalisia, koska ne ovat järkevän ajattelun ja toiminnan lähtökohtia.
   • Wittgenstein esittää, että kaikki järkevä toiminta ja keskustelu edellyttävät näiden perususkomusten hyväksymistä.

3. Käytännön merkitys
   

   • Wittgenstein korostaa, että perususkomukset ovat syvään juurtuneita käytännöissämme ja elämäntavassamme. Ne ovat itsestään selviä osia siitä, miten ymmärrämme maailman ja toimimme siinä.
   • Esimerkiksi usko siihen, että kun avaan oven, en astu tyhjyyteen, on osa jokapäiväistä toimintaamme ja sen hyväksyminen on välttämätöntä rationaaliselle toiminnalle.

Saranaepistemologia ja fideismi

Wittgensteinin saranaepistemologian ymmärtäminen auttaa syventämään käsitystä siitä, miten fideismi on kehittynyt ja miten se voidaan perustella nykyfilosofiassa.

1. Uskonnolliset uskomukset perususkomuksina:

   • Kavasifideismi soveltaa hinge epistemologiaa uskonnollisiin uskomuksiin. Se väittää, että uskonnolliset uskomukset voivat toimia perususkomuksina samalla tavalla kuin usko ulkomaailman olemassaoloon.
   • Nämä uskomukset ovat arationaalisia mutta eivät irrationaalisia. Ne toimivat perustana uskonnolliselle elämälle ja toiminnalle.

2. De re -tulkinta ja henkilökohtainen kokemus:

   • De re -tulkinta uskonnollisista uskomuksista on linjassa saranaepistemologian kanssa, koska se korostaa suoraa ja henkilökohtaista suhdetta jumaluuteen ilman tarvetta teoreettisille perusteluille.
   • Tämä tulkinta auttaa ymmärtämään, miten uskonnolliset uskomukset voivat olla oikeutettuja ilman rationaalista todistusaineistoa.

3. Vastaus skeptisismiin:

   • Wittgensteinin saranaepistemologia tarjoaa vastauksen skeptisismiin, joka kyseenalaistaa kaiken tiedon. Se väittää, että tietyt perususkomukset ovat välttämättömiä ja että niiden kyseenalaistaminen on käytännössä mahdotonta.
   • Tämä näkökulma tukee fideististä ajatusta, että uskonnolliset uskomukset voivat olla perustavia ja välttämättömiä ilman, että niitä tarvitsee rationaalisesti perustella.

Kotiläksy

Wittgensteinin saranaepistemologia tarjoaa syvällisen käsityksen siitä, miten tietyt perususkomukset ovat välttämättömiä kaiken muun tiedon ja rationaalisen ajattelun taustalla. Tämä ajattelutapa auttaa ymmärtämään modernin fideismin kehityslinjoja, erityisesti kvasifideismiä, joka soveltaa saranaepistemologiaa uskonnollisten uskomusten oikeuttamiseen. Uskonnolliset uskomukset voivat toimia arationaalisina perususkomuksina, jotka ovat oikeutettuja ilman rationaalista todistusaineistoa, koska ne ovat syvään juurtuneita uskonnolliseen elämään ja henkilökohtaiseen kokemukseen.