Jumalan paradoksi: Miksi Spinozan geometria ei selitä kaikkea (Osa I)

 

”Mielenvikainen ei ole ihminen, joka on menettänyt järkensä; päinvastoin hän on ihminen, joka on menettänyt kaiken järkeään lukuun ottamatta. Mielenpuolen lausumat väitteet ovat aina tyhjentäviä ja, rationaaliselta kannalta katsoen, myös kumoamattomia… mielipuolisuuden vahvimpana ja ilmeisimpänä tunnusmerkkinä on juuri tämä virheettömän logiikan ja henkisen supistumisen yhtymä... Materialismilla on eräänlaisen mielipuolisen yksinkertaisuuden leima, aivan kuin mielipuolen perusteilla; saa heti sen vaikutelman, että tässä on kaikki sanottu ja samalla kaikki jätetty sanomatta. – G. K. Chesterton

Se oli perin viiltävä analyysi, mutta mennäänpä asiaan.   

Spinozan determinismi lyhyesti

Spinozan filosofia perustuu ajatukseen, että koko maailmankaikkeus – luonto ja Jumala yhtenä kokonaisuutena (Deus sive Natura) – toimii tiukkojen loogisten ja kausaalisten lakien mukaisesti. Hän näkee todellisuuden rationaalisena järjestelmänä, jota voisi periaatteessa tarkastella kuin geometristä todistusta: kaikki tapahtuu välttämättömyydestä, ja vapaa tahto on puhdas illuusio. Jos luonto todella voitaisiin niputtaa yhteen eksaktiin, geometriseen muottiin, Spinoza olisi ollut oikeassa – maailma olisi täysin ennustettavissa ja loogisesti selitettävissä.

Kuvataan lyhyesti tätä koko maailman toimintaa selittävää geometrista sokkeloa. Miettikääpä millaiseen ”Jumalattomien hankkeeseen” tämä nuori älypää ryhtyi: hän kuvasi geometrisesti koko etiikan. Ja on syytä tietää, että geometrinen koneisto pukkaa ulos vain välttämättömiä faktoja. Eli ei jäänyt mitään tulkinnan varaa siihen, että murhaaja on täsmälleen yhtä ”hyvä” ihminen kuin suhteellisen kunniallinen päiväkouluopettaja. Yhtä varma fakta kuin se, että 2 + 2 = 4. Mitä siinä nyrpistelemään? Sen kun nielaiset! Kaikki tapahtuu välttämättä. Jos tämä Spinozan hanke kuulostaa harvinaisen pähkähullulta idealta, se johtuu yksinkertaisesti siitä, että se oli sitä.  

Anyways, Friedell myöntää tämän mahdollisuuden mutta esittää sitten vasta-argumentin, joka kääntää koko asetelman päälaelleen. Hän väittää, että Jumala ei toimi pelkästään loogisesti, vaan paradoksaalisesti ja yliloogisesti. Tämä on perin mielenkiintoinen vasta-argumentti, jonka hän vetää suuresta taikurin hatustaan. Mitä tämä tarkalleen tarkoittaa, ja miksi se on niin merkittävä haaste Spinozalle? Käydään asia läpi vaihe vaiheelta.

Friedellin vasta-argumentti: Paradoksaalisuus ja yliloogisuus

Friedellin keskeinen pointti on, että todellisuus ei ole pelkästään rationaalinen ja looginen järjestelmä, vaan siinä on ulottuvuuksia, jotka ylittävät ihmisen ymmärryksen rajat. Hän tuo esiin kaksi avainkäsitettä: paradoksaalisuus ja yliloogisuus. Analysoidaan näitä tarkemmin.

Paradoksaalisuus

• Mitä se tarkoittaa? Paradoksi on näennäinen ristiriita, joka voi kuitenkin sisältää syvemmän totuuden. Se haastaa tavanomaisen loogisen ajattelun ja viittaa siihen, että jotkin asiat voivat olla totta, vaikka ne tuntuvat ristiriitaisilta.
• Esimerkkejä todellisuudesta:
• Kristillisessä teologiassa Jumalan kolminaisuus (yksi Jumala, mutta kolme persoonaa) on klassinen paradoksi.
• Zen-buddhalaisuudessa koanit, kuten "mikä on yhden käden taputuksen ääni?", ovat paradokseja, jotka ohjaavat rationaalisen ajattelun tuolle puolen.
• Friedellin tulkinta: Friedell väittää, että maailmassa on ilmiöitä, jotka eivät mahdu Spinozan tiukkaan loogiseen ja deterministiseen kehykseen. Esimerkiksi luovuus, intuition hetket tai moraaliset valinnat voivat sisältää näennäisiä ristiriitoja, jotka eivät selity pelkällä kausaalisuudella. Nämä paradoksit viittaavat siihen, että todellisuus on monimutkaisempi kuin pelkkä geometrinen järjestelmä.

Yliloogisuus

• Mitä se tarkoittaa? Yliloogisuus ei ole sama asia kuin epäloogisuus tai järjettömyys. Se viittaa siihen, että Jumalan toiminta on logiikan tuolla puolen – liian suurta, monimutkaista tai mystistä ihmisen rationaaliselle käsityskyvylle.
• Esimerkkejä:
• Teologiassa Jumalan kaikkivaltius ja ajattomuus ovat ominaisuuksia, jotka ylittävät ihmisen logiikan.
• Filosofiassa voidaan ajatella Immanuel Kantin "noumenaalista" todellisuutta, joka on olemassa mutta ei ole täysin tavoitettavissa järkemme kautta.
• Friedellin tulkinta: Friedell korostaa, että jos Jumala toimii yliloogisesti, maailmankaikkeutta ei voi täysin selittää Spinozan tavoin pelkällä logiikalla ja välttämättömyydellä. On olemassa tasoja ja ulottuvuuksia, joita emme voi pukea sanoiksi tai kaavoihin, ja juuri tämä tekee todellisuudesta rikkaamman ja mysteerisemmän.

Pikapuolin jatkuu.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)