Koska-sanan haaste jatkuu: Vastine naturalismin evoluutioväitteelle

 

C.S. Lewisin analyysi koska-sanan kahdesta käytöstä – fyysisestä kausaalisuhteesta ja loogisesta perusteesta – paljasti naturalismin kyvyttömyyden selittää inhimillisen ajattelun rationaalisuutta. Mutta entä jos naturalisti vastaa, että aivomme ovat yksinkertaisesti kehittyneet tuottamaan rationaalisia johtopäätöksiä selviytymisen vuoksi? Tämä evoluutiopohjainen vastaväite on yleinen tapa puolustaa naturalismia. Tässä jatko-osassa tarkastelen, miten Lewisin argumentti pitää pintansa tätä vastaväitettä vastaan, ja pohdin sen merkitystä nykypäivän filosofisessa ja tieteellisessä keskustelussa kolmen uuden esimerkin kautta.

Naturalistinen vastaväite: Evoluutio selittää rationaalisuuden

Naturalisti voisi väittää, että inhimillinen päättelykyky on luonnonvalinnan tulos. Aivomme ovat kehittyneet tuottamaan uskomuksia, jotka auttavat selviytymään – esimerkiksi päätelmä, että savu viittaa tulipaloon, kannustaa pakenemaan vaaraa. Tässä näkemyksessä looginen päättely on vain aivojen tapa prosessoida informaatiota, ja evoluutio on suosinut aivoja, jotka tekevät "oikeita" johtopäätöksiä, koska ne lisäävät selviytymismahdollisuuksia. Näin ollen naturalismi ei tarvitsisi yliluonnollista selitystä rationaalisuudelle.

Lewis kuitenkin haastaa tämän näkemyksen kysymällä: Jos ajattelumme on pelkkä evoluution tulos, miksi luottaisimme siihen, että uskomuksemme ovat totta, eivätkä vain hyödyllisiä? Tämä kysymys muodostaa hänen argumenttinsa ytimen, ja sitä voidaan havainnollistaa kolmella uudella esimerkillä.

Kolme esimerkkiä: Totuus vai hyödyllisyys?

• Selviytymispohjainen uskomus: "Uskon, että pimeässä on peto, koska kuulin äänen."
  Tässä tapauksessa aivojen tuottama uskomus (peto pimeässä) voi olla hyödyllinen, koska se kannustaa varovaisuuteen, vaikka ääni olisi vain tuulta. Evoluutio voisi suosia tällaisia "väärän positiivisia" uskomuksia, sillä ne lisäävät selviytymistä. Lewis kuitenkin huomauttaa, että tällainen uskomus ei välttämättä ole totta – se on vain käytännöllinen. Naturalismi selittää, miksi tällaiset uskomukset ovat hyödyllisiä, mutta ei sitä, miksi voisimme luottaa niiden totuusarvoon.
• Abstrakti päättely: "Uskon, että 2 + 2 = 4, koska laskin sen loogisesti."
  Matemaattiset totuudet, kuten "2 + 2 = 4", eivät suoraan liity selviytymiseen samalla tavalla kuin petojen välttäminen. Silti luotamme siihen, että tällaiset abstraktit johtopäätökset ovat totta, eivät vain hyödyllisiä. Lewis kysyy: jos aivomme ovat kehittyneet vain selviytymistä varten, miten ne kykenevät tavoittamaan tällaisia universaaleja totuuksia? Naturalismi ei pysty selittämään tätä kykyä pelkästään fysikaalisilla prosesseilla.
• Filosofinen pohdinta: "Uskon, että vapaa tahto on olemassa, koska koen valinnanvapauden."
  Filosofiset uskomukset, kuten vapaan tahdon olemassaolo, eivät välttämättä tarjoa suoraa selviytymisetua. Kuitenkin kykenemme pohtimaan tällaisia abstrakteja kysymyksiä ja perustelemaan uskomuksiamme kokemusten ja logiikan avulla. Lewis väittää, että tällainen pohdinta edellyttää mieltä, joka ei ole pelkästään evoluution muovaama reagoiva kone, vaan kykenee tavoittamaan totuutta luonnon ulkopuolella olevien periaatteiden kautta.

Lewisin vastaus: Naturalismin itseään kumoava luonne

Lewisin keskeinen argumentti on, että naturalistinen selitys ajattelusta on itseään kumoava. Jos uskomuksemme – esimerkiksi usko naturalismiin itseensä – ovat pelkästään aivojen fysikaalisten prosessien tulosta, miksi luottaisimme siihen, että ne ovat totta? Jos aivojemme rationaalisuus on vain evoluution sivutuote, uskomustemme totuusarvo on sattumanvarainen. Tämä horjuttaa naturalismin perustaa, koska sen oma väite ("kaikki selittyy luonnollisilla prosesseilla") nojaa kyseenalaiseen rationaalisuuteen.

Filosofi Alvin Plantinga on laajentanut Lewisin argumenttia modernissa kontekstissa. Hänen "evolutiivinen argumentti naturalismia vastaan" (EAAN) väittää, että naturalismin ja evoluution yhdistelmä tekee epätodennäköiseksi, että uskomuksemme olisivat luotettavia. Plantingan mukaan evoluutio voi tuottaa hyödyllisiä uskomuksia, mutta ei takaa niiden totuutta, mikä heikentää naturalismin luotettavuutta.

Moderni konteksti: Neurotiede ja tekoäly

Neurotiede tukee osin naturalistista näkemystä osoittamalla, että kognitiiviset prosessit, kuten päättely, liittyvät aivojen hermoverkkoihin. Esimerkiksi aivojen prefrontaalinen korteksi on keskeinen loogisessa päättelyssä. Neurotiede ei kuitenkaan kykene täysin selittämään, miksi aivomme kykenevät tuottamaan abstrakteja totuuksia, kuten matemaattisia tai filosofisia johtopäätöksiä, jotka eivät suoraan palvele selviytymistä.

Tekoäly tuo keskusteluun lisäulottuvuuden. Nykyiset tekoälyjärjestelmät voivat jäljitellä loogista päättelyä, mutta niiden "uskomukset" perustuvat algoritmeihin ja datan käsittelyyn, eivät totuuden tavoitteluun. Lewis voisi väittää, että inhimillinen mieli eroaa tekoälystä juuri siinä, että se kykenee tavoittelemaan totuutta itsessään, mikä viittaa luonnon ulkopuoliseen rationaalisuuden lähteeseen.

Johtopäätös: Rationaalisuuden arvoitus

C.S. Lewisin haaste naturalismille pysyy voimassa myös evoluutioväitettä vastaan. Vaikka naturalisti voi selittää, miksi aivomme tuottavat selviytymistä edistäviä uskomuksia, se ei riitä selittämään kykyämme tavoittaa abstrakteja, universaaleja totuuksia. Esimerkit petojen pelosta, matemaattisesta päättelystä ja filosofisesta pohdinnasta osoittavat, että inhimillinen mieli ylittää pelkän fysikaalisen koneen. Lewisin argumentti – ja Plantingan sen laajennus – viittaa siihen, että rationaalisuutemme voi olla merkki jostakin suuremmasta, ehkä luonnon ulkopuolisesta lähteestä, kuten Jumalasta.

Tämä pohdinta ei ole vain filosofinen kuriositeetti, vaan resonoi nykypäivän kysymysten kanssa: voiko tiede täysin selittää mielen? Onko tekoäly koskaan aidosti rationaalinen? Lewisin analyysi kutsuu meitä pohtimaan, onko inhimillisessä ajattelussa jotain, joka haastaa materialistisen maailmankuvan ja avaa oven syvemmälle totuudelle.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)