Mikä on "yhden käden taputuksen ääni"?

 


Yhden käden taputuksen paradoksi tulee zen-buddhalaisuudesta, ja se on tunnettu koan, joka on peräisin japanilaiselta zen-mestarilta Hakuin Ekakulta (1686–1769). Hän esitti kysymyksen: "Kahden käden taputus pitää ääntä, mutta millainen on yhden käden taputuksen ääni?" (japaniksi: "Sekishu no koe ari, sono koe o kike"). Tämä koan on osa zen-perinnettä, jossa oppilaita haastetaan meditoimaan näennäisen järjettömiä kysymyksiä, jotta he voivat murtaa tavanomaisen ajattelun rajat ja saavuttaa syvemmän oivalluksen.

Miksi tämä on paradoksi?

Tavallisesti taputus vaatii kaksi kättä – yhden käden "taputus" ei tuota ääntä, ainakaan perinteisessä mielessä. Kysymys on siis näennäisesti järjetön: miten voi olla ääntä, jos taputukseen ei ole kahta kättä? Mutta juuri tässä piilee koanin voima – se ei pyri loogiseen vastaukseen, vaan pakottaa sinut menemään logiikan tuolle puolen. Se on kuin Tertullianuksen ylilogiikkaa tai Kierkegaardin absurdi hyppy: vastaus ei löydy järkeilemällä, vaan oivaltamalla jotain syvempää.

Mitä "ääni" tarkoittaa?

Zenissä tämän koanin tarkoitus ei ole löytää konkreettista ääntä, vaan herättää oivallus. Yhden käden taputuksen "ääni" voi symboloida:

  • Hiljaisuutta: Ääni voi olla hiljaisuus itse – se, mitä kuulet, kun mieli tyhjenee ja lakkaat yrittämästä "ratkaista" kysymystä.
  • Ykseyttä: Kahden käden taputus edustaa dualismia (kaksi erillistä osaa), mutta yhden käden taputus viittaa ykseyteen, ei-dualiteettiin, joka on zenissä keskeinen käsite.
  • Oivallusta: Ääni on se "aha"-hetki, kun ymmärrät, että kysymys ei olekaan tarkoitettu ratkaistavaksi, vaan koettavaksi.

Hakuin itse kehotti oppilaitaan meditoimaan tätä koania, ei vain järkeilemään. Vastaus ei ole sanoissa, vaan kokemuksessa – vähän kuin usko, joka Tertullianuksen mukaan on "järjetöntä" mutta totta.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ketogeeninen ruokavalio ja sydän: Kritiikkiä tulosten raportoinnista

Kuva
  Edellisessä artikkelissa sukelsimme KETO-CTA-tutkimuksen tuloksiin, jotka haastoivat perinteisiä käsityksiä LDL-kolesterolin (LDL-C) vaaroista. Nyt on aika tarkastella tutkimuksen saamaa kritiikkiä – erityisesti sitä, miksi esirekisteröidyn primaarin päätetapahtuman raportoinnin puute on herättänyt keskustelua. Luvassa on selkeä katsaus siihen, miksi raportoinnin läpinäkyvyys on tieteessä kaikki kaikessa – ja miksi KETO-CTA-tutkimus on silti arvokas, kritiikistä huolimatta. Mikä oli KETO-CTA-tutkimuksen alkuperäinen tavoite? Jotta ymmärrämme kritiikin, aloitetaan perusteista. KETO-CTA-tutkimuksessa tutkittiin, miten ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa ateroskleroosiin – eli plakin kertymiseen sydämen verisuoniin. Tutkimuksen primaari päätetapahtuma, joka määriteltiin etukäteen ClinicalTrials.gov-sivustolla ( NCT05733325 ), oli prosentuaalinen muutos ei-kalsifioituneessa plakkivolyymissa (NCPV) 12 kuukauden aikana. Tämä mittari valittiin, koska se kuvastaa suoraan plakin e...
Lue lisää

Ketogeeninen ruokavalio ja sydän: Uusi tutkimus ravistelee perinteisiä uskomuksia

Kuva
  Ruoka – se on meidän kaikkien (lähes) jokapäiväinen pakko, intohimo ja usein kiivaiden väittelyiden polttoaine. Ketogeeninen ruokavalio on yksi niistä aiheista, joka saa tunteet kuohumaan: toiset vannovat sen nimeen, toiset pelkäävät sen nostavan kolesterolia ja sydänriskejä. Nyt tuore tutkimus, Plaque Begets Plaque, ApoB Does Not: Longitudinal Data From the KETO-CTA Trial , heittää lusikkansa tähän soppaan – ja tämä lusikka näyttäisi sekoittavan perinteiset käsitykset LDL-kolesterolista (LDL-C) ja apolipoproteiini B:stä (ApoB) kertaheitolla. Perinteinen pelko: LDL-C ja ApoB sydämen vihollisina Aloitetaan perusteista. Perinteisesti LDL-C, tuo "paha kolesteroli", ja sen aisapari ApoB on nähty ateroskleroosin – eli valtimoplakkien – pääpahiksina. Ydinajatus on yksinkertainen: LDL-C kuljettaa kolesterolia veressä, ja kun sitä on liikaa, se tukkii valtimoita kuin rasvainen viemäri. ApoB taas mittaa näitä haitallisia hiukkasia tarkemmin. Tutkimukset ovat osoittaneet, ett...
Lue lisää

Rasvapaniikki puntarissa: Tyydyttyneet rasvat eivät ole sydämen vihollisia

Kuva
  Tyydyttyneet rasvat – ne voin, juuston ja pihvin herkulliset ainesosat – ovat saaneet vuosikymmenten ajan syytöksiä sydäntautien pääpahiksina. Mutta onko tässä haukuttu väärää puuta? Satoru Yamadan johtama tutkijatiimi sukelsi asiaan meta-analyysillä , joka suuntasi mikroskoopin satunnaistettujen kontrolloitujen kokeiden (RCT) puoleen. He kysyivät: vähentääkö tyydyttyneiden rasvojen rajoittaminen sydänkuolemia, sydäninfarkteja tai muita sydänvaivoja? Mitä löydettiin? Tutkijat kahlasivat läpi yhdeksän RCT:tä, joissa oli mukana yhteensä 13 532 osallistujaa. Tulokset? Tyydyttyneiden rasvojen vähentäminen ei merkitsevästi laskenut sydänkuolemia (OR=0.94, CI: 0.75–1.19), kokonaiskuolleisuutta (OR=1.01, CI: 0.89–1.14), sydäninfarkteja (OR=0.85, CI: 0.71–1.02) tai sepelvaltimotapahtumia (OR=0.85, CI: 0.65–1.11). Aivohalvauksia ei voitu arvioida, koska dataa oli liian vähän. Ei siis todisteita, että tyydyttyneen rasvan imuroiminen lautaselta olisi sydämen pelastaja. Vain yhdessä...
Lue lisää