Indoktrinaation varjo ravitsemustieteessä: Täysjyväviljat ja hiilihydraattirajoitukset UEF:n pääsykokeessa (Osa II)

 

Edellisessä artikkelissa tarkastelin indoktrinaation käsitettä ja sen ilmenemistä akateemisessa koulutuksessa, erityisesti siinä, miten vakiintuneet paradigmat voivat rajoittaa kriittistä ajattelua. Tässä jatko-osassa sukellan konkreettiseen esimerkkiin: Itä-Suomen yliopiston (UEF) ravitsemustieteen valintakokeen 2024 kysymyksiin, jotka heijastavat perinteisten ravitsemussuositusten iskostusta. Keskityn kahteen ongelmalliseen suositukseen: 1) runsas täysjyväviljojen käyttö ei-alkoholiperäisen rasvamaksataudin (NAFLD) hoidossa ja 2) vähähiilihydraattisen ruokavalion torjuminen raskausdiabeteksen hoidossa. Analysoin näitä suosituksia patofysiologisesta näkökulmasta ja osoitan, miksi ne voivat estää vaihtoehtoisten, tieteellisesti perusteltujen lähestymistapojen huomioimista.

Täysjyväviljat ja NAFLD: Insuliiniprobleema

Valintakoekysymys: Osion 3 kysymyksessä 5 suositellaan 50-vuotiaalle miehelle, jolla on NAFLD, 9 annosta täysjyväviljatuotteita päivässä (kuitua ≥ 6 g/100 g) osana ruokavaliohoitoa. Tämä perustuu Käypä hoito -suositukseen (2020), joka korostaa täysjyväviljojen kuitupitoisuutta ja niiden roolia insuliiniherkkyyden parantamisessa. Väite esitetään yksiselitteisesti oikeana, mutta se jättää huomiotta täysjyväviljojen vaikutukset insuliinitasoihin ja NAFLD:n patofysiologiaan.

Patofysiologinen ongelma: NAFLD:n keskeinen mekanismi on insuliiniresistenssi, joka lisää vapaiden rasvahappojen (FFA) virtausta maksaan ja stimuloi de novo -lipogeneesiä, eli rasvan muodostumista glukoosista maksassa. Täysjyväviljat ovat runsashiilihydraattisia elintarvikkeita, jotka nostavat voimakkaasti veren glukoosi- ja insuliinitasoja. Esimerkiksi tavanomaiset kaupan "täysjyväleivät" – vaikka niitä markkinoidaan terveellisinä – ovat usein prosessoituja ja niiden glykeeminen indeksi (GI) voi olla korkea (esim. 60–70), mikä johtaa merkittävään insuliinivasteeseen. Yhdeksän annosta päivässä (esim. 270 g leipää tai 450 g puuroa) tuottaa huomattavan hiilihydraattikuorman, mikä voi pahentaa insuliiniresistenssiä ja maksan rasvoittumista.

Tieteellinen näyttö: Perinteiset suositukset perustuvat valtaosin epidemiologisiin tutkimuksiin, jotka vihjaavat runsaskuituisten ruokavalioiden hyödyttävän NAFLD-potilaita. Kuitenkin kokeelliset tutkimukset osoittavat, että vähähiilihydraattiset ja ketogeeniset ruokavaliot voivat vähentää maksan rasvapitoisuutta tehokkaammin, sillä ne minimoivat insuliinipiikkejä ja de novo -lipogeneesiä. Kaupan täysjyväleipien korkea GI ja prosessointi (esim. jauhaminen) voivat heikentää kuitujen hyötyjä, joten suositus 9 annoksesta päivässä on ongelmallinen, erityisesti insuliiniresistentille potilaalle.

Indoktrinaation näkökulma: Suositus heijastaa institutionaalista inertiaa, jossa täysjyväviljat nähdään terveellisen ruokavalion kulmakivenä, osittain Suomen viljapainotteisen ruokakulttuurin vuoksi. Kysymys ei anna tilaa pohtia vaihtoehtoja, kuten vähähiilihydraattisia ruokavalioita, jotka voisivat olla tehokkaampia NAFLD:n hoidossa. Tämä vahvistaa perinteistä paradigmaa ja rajoittaa kriittistä ajattelua, jota ravitsemustieteen opiskelijoilta tulisi odottaa.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja raskausdiabetes: Torjuttu vaihtoehto

Valintakoekysymys: Osion 2 kysymyksessä 5 väitetään, että vähähiilihydraattista, runsasproteiinista ruokavaliota ei suositella raskausdiabetesta sairastavalle, koska se voi suurentaa veren vapaiden rasvahappojen (FFA) pitoisuuksia, vaikka se pienentääkin aterianjälkeisiä glukoosipitoisuuksia. Tämä perustuu Similän ym. (2023) heikkotasoiseen Duodecim-artikkeliin, ja väite esitetään oikeana ilman vaihtoehtoisten näkökulmien pohdintaa.

Patofysiologinen peruste hyödyille: Raskausdiabetes johtuu fysiologisesta insuliiniresistenssistä, jota raskaudenaikaiset hormonit (esim. prolaktiini, kortisoli) pahentavat. Tämä lisää glukoosipitoisuuksia ja voi johtaa sikiön makrosomiaan. Vähähiilihydraattinen ruokavalio vähentää glukoosikuormaa, mikä pienentää aterianjälkeisiä glukoosipiikkejä ja insuliinin tarvetta. Tutkimukset ja kliininen kokemus osoittavat, että vähähiilihydraattinen ruokavalio parantaa glukoositasapainoa ilman riskejä sikiölle. Vaikka FFA-pitoisuudet voivat nousta, niiden kliininen merkitys on kiistanalainen, erityisesti jos ruokavalio painottaa luonnollisia rasvoja. Lisäksi ketogeeninen tila tehostaa rasvahappojen käyttöä energiaksi, mikä estää niiden kertymistä maksaan.

Tieteellinen näyttö: Perinteiset suositukset painottavat hiilihydraattien osuutta 40–60 % energiasta raskauden korkean energiantarpeen vuoksi. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että vähähiilihydraattiset ruokavaliot voivat vähentää insuliinihoidon tarvetta ja parantaa äidin ja sikiön terveyttä. Väitteen korostama FFA-pitoisuuksien nousu on totta, mutta sen merkitystä on selvästi liioiteltu verrattuna glukoositasapainon hyötyihin, erityisesti hyvin suunnitellulla ruokavaliolla.

Indoktrinaation näkökulma: Väite heijastaa varovaista asennetta vähähiilihydraattisia ruokavalioita kohtaan, mikä voi johtua pitkäaikaisnäytön puutteesta raskausdiabeteksessa. Tämä varovaisuus on ymmärrettävää, mutta väitteen esittäminen yksiselitteisenä totuutena torjuu vaihtoehtoiset lähestymistavat ilman riittäviä perusteita. Kysymys vahvistaa perinteistä hiilihydraattipainotteista paradigmaa ja rajoittaa opiskelijoiden mahdollisuutta pohtia yksilöllisiä tarpeita, mikä on erityisen ongelmallista raskausdiabeteksen hoidossa.

Miksi nämä suositukset ovat ongelmallisia?

Molemmat esimerkit – täysjyväviljojen runsas suosittelu NAFLD:n hoidossa ja vähähiilihydraattisen ruokavalion torjuminen raskausdiabeteksessa – osoittavat, miten perinteiset ravitsemussuositukset voivat iskostua koulutukseen ilman kriittistä tarkastelua. Patofysiologisesti tarkasteltuna molemmissa tiloissa insuliiniresistenssi on keskeinen ongelma, ja runsas hiilihydraattien saanti, vaikka täysjyväviljoista, voi pahentaa tilannetta stimuloimalla insuliinin eritystä ja de novo -lipogeneesiä. Kaupan täysjyväleipien korkea GI ja prosessointi heikentävät niiden hyötyjä, ja vähähiilihydraattisen ruokavalion torjuminen raskausdiabeteksessa ohittaa tutkimusnäytön, joka tukee sen käyttöä.

Nämä suositukset heijastavat indoktrinaatiota kolmella tavalla:

• Kulttuurinen vinouma: Suomessa viljapainotteinen ruokavalio on kulttuurisesti juurtunut, ja täysjyväviljat nähdään terveellisenä pohjaoletuksena, vaikka niiden insuliinivaikutukset voivat olla haitallisia tietyissä tiloissa.
• Institutionaalinen inertia: Suositukset nojaavat vakiintuneisiin paradigmojen, kuten Käypä hoito -suosituksiin, jotka eivät aina huomioi uudempaa tutkimusnäyttöä, kuten vähähiilihydraattisten ruokavalioiden hyötyjä.
• Yksinkertaistaminen: Pääsykoekysymykset esittävät suositukset yksiselitteisinä faktoina, mikä rajoittaa kriittistä ajattelua ja estää opiskelijoita pohtimasta vaihtoehtoisia lähestymistapoja.

Johtopäätös: Kohti kriittistä ravitsemustiedettä

UEF:n ravitsemustieteen valintakoe 2024 osoittaa, miten perinteiset ravitsemussuositukset voivat vahvistaa indoktrinaatiota esittämällä kyseenalaistamattomia "totuuksia". Täysjyväviljojen runsas suosittelu NAFLD:n hoidossa ja vähähiilihydraattisen ruokavalion torjuminen raskausdiabeteksessa heijastavat institutionaalista inertiaa, joka jättää huomiotta insuliinin ja patofysiologian roolin. Ravitsemustieteen koulutuksen tulisi kannustaa opiskelijoita arvioimaan suosituksia kriittisesti, vertailemaan perinteisiä ja uusia lähestymistapoja sekä huomioimaan yksilölliset aineenvaihdunnalliset tarpeet.

Seuraavassa osassa tarkastelen, miten ravitsemustieteen koulutusta voisi uudistaa, jotta se edistäisi kriittistä ajattelua ja ottaisi paremmin huomioon tutkimusnäytön kehityksen. Pohdin myös, miten pääsykokeet voisivat testata opiskelijoiden kykyä haastaa vakiintuneita paradigmoja sen sijaan, että ne vahvistaisivat indoktrinaatiota.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)