Jatkokirjoitus: Kannabiksen laillistamisen haasteet ja riskien minimointi Suomessa

 

Aiemmassa kirjoituksessani ehdotin tiukasti säänneltyä mallia, joka sallisi kannabiksen käytön, hallussapidon, omatarveviljelyn ja myynnin täysi-ikäisille (yli 19-vuotiaille) samalla minimoiden kansanterveydelliset ja yhteiskunnalliset haitat. Vaikka malli perustuu kansainvälisiin kokemuksiin (esim. Kanada, Saksa) ja tieteelliseen näyttöön, mikään lainsäädäntö ei ole täydellinen. Tässä jatkokirjoituksessa tarkastelen ehdotuksen keskeisimpiä heikkouksia juridisesta, kansanterveydellisestä ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta sekä esitän lisäkeinoja riskien minimoimiseksi. Tavoitteena on vahvistaa mallin kestävyyttä, säilyttäen samalla ihmisoikeusperustainen ja kansanterveyttä edistävä lähestymistapa.

1. Alkuperäisen ehdotuksen keskeiset heikkoudet

Alkuperäinen ehdotus sisälsi tiukan sääntelyn (esim. ikärajat, THC-pitoisuuden rajoittaminen, erikoismyymälät), mutta useita potentiaalisia heikkouksia on noussut esiin kansainvälisten mallien arvioinneista. Tässä keskeiset haasteet:

1.1. Alaikäisten pääsy kannabikseen

• Heikkous: Vaikka ehdotus asettaa tiukan 19 vuoden ikärajan ja kieltää kannabiksen jakamisen alaikäisille, 25 gramman hallussapitoraja ja omatarveviljely voivat lisätä riskiä, että kannabis päätyy alaikäisten käsiin epävirallisten kanavien kautta (esim. kaveripiirien jakaminen). Saksan kokemukset (Cannabis Act, 2024) osoittavat, että vaikka laillistaminen vähentää mustaa pörssiä, alaikäisten käyttö ei aina vähene odotetusti. Esimerkiksi Kanadassa 19–24-vuotiaiden kannabiksen käyttö kasvoi laillistamisen jälkeen (2018), ja osa tästä voi vuotaa nuoremmille.
• Riski: Nuorten aivojen plastisuus (prefrontaalinen aivokuori kehittyy n. 25-vuotiaaksi) tekee heistä erityisen haavoittuvia kannabiksen kognitiivisille ja psyykkisille vaikutuksille, kuten työmuistin heikkenemiselle ja psykoosiriskin kasvulle. Ehdotuksen ikärajavalvonta ei riitä täysin estämään epävirallista jakamista.

1.2. Mustan pörssin jatkuminen

• Heikkous: Vaikka erikoismyymälät ja verotus pyrkivät siirtämään kannabiskaupan laillisille markkinoille, musta pörssi voi säilyä, jos lailliset tuotteet ovat kalliita tai vaikeasti saatavilla. Saksassa kannabiskerhojen hidas käyttöönotto (2024) ja korkeat verot ovat ylläpitäneet laitonta kauppaa, erityisesti turistien ja ei-rekisteröityjen keskuudessa. Suomessa Alko-mallinen monopolijärjestelmä voi nostaa hintoja, mikä voisi kannustaa laittomaan kauppaan.
• Riski: Musta pörssi tarjoaa sääntelemätöntä kannabista, joka voi sisältää epäpuhtauksia (esim. synteettisiä kannabinoideja) ja altistaa käyttäjät terveyshaitoille. Lisäksi se tukee järjestäytynyttä rikollisuutta, mitä laillistamisella pyritään vähentämään.

1.3. Riippuvuuden ja ongelmakäytön lisääntyminen

• Heikkous: Ehdotuksen THC-pitoisuuden rajoittaminen (20 %) ja valistusohjelmat pyrkivät vähentämään riippuvuusriskiä, mutta laillistaminen voi normalisoida kannabiksen käyttöä, erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Coloradossa (USA) laillistamisen jälkeen (2012) kannabiksen päivittäinen käyttö kasvoi 4,8 %:sta 7,6 %:iin vuoteen 2019 mennessä, ja kannabisriippuvuusdiagnoosit nousivat (Rocky Mountain HIDTA, 2020). Suomessa, jossa mielenterveyspalvelut ovat jo kuormittuneita, ongelmakäytön kasvu voisi olla haaste.
• Riski: Kannabisriippuvuus kehittyy noin 9 %:lle käyttäjistä, mutta nuorilla riski voi olla jopa 17 %. Tämä voi lisätä terveydenhuollon kustannuksia ja sosiaalisia ongelmia.

1.4. Juridiset ja kansainväliset haasteet

• Heikkous: Ehdotus noudattaa YK:n huumausaineyleissopimusta (1961) perustamalla valvontavirasto, mutta EU:n lainsäädäntö voi rajoittaa kannabiksen kaupallista myyntiä viihdekäyttöön. Saksan kokeilu (2024) on herättänyt kritiikkiä EU:ssa, koska se haastaa EU:n huumausainestrategian (2021–2025). Suomessa EU:n vastustus voisi viivästyttää laillistamista tai johtaa oikeudellisiin kiistoihin.
• Riski: Jos EU asettaa sanktioita tai vaatii mallin muuttamista, se voisi heikentää ehdotuksen toteutettavuutta ja lisätä poliittista vastustusta kotimaassa.

1.5. Julkinen käyttö ja yhteiskunnallinen stigma

• Heikkous: Ehdotus sallii kannabiksen hallussapidon julkisilla paikoilla (25 g), mutta ei rajoita käyttöä yhtä tiukasti kuin Saksassa (esim. 100 m kielto koulujen lähellä). Tämä voi johtaa kannabiksen normalisoitumiseen julkisissa tiloissa, mikä voi herättää vastustusta erityisesti konservatiivisissa yhteisöissä. Suomessa alkoholin julkinen käyttö on jo herkkä aihe, ja kannabis voisi lisätä vastaavia konflikteja.
• Riski: Julkinen käyttö voi lisätä yhteiskunnallista stigmaa ja vastustusta laillistamiselle, erityisesti jos se yhdistetään häiriökäyttäytymiseen. Tämä voisi heikentää mallin hyväksyttävyyttä.

2. Lisäkeinot riskien minimoimiseksi

Edellä mainittujen heikkouksien torjumiseksi ehdotan seuraavia lisäkeinoja, jotka vahvistavat mallin kestävyyttä. Keinot perustuvat kansainvälisiin kokemuksiin, tieteelliseen näyttöön ja Suomen kontekstiin.

2.1. Alaikäisten suojelun tehostaminen

• Keino 1: Tiukempi hallussapitoraja nuorille aikuisille:
• Vähennetään 19–21-vuotiaiden hallussapitorajaa 15 grammaan (vs. 25 g) ja rajoitetaan heidän ostomääränsä 10 grammaan viikossa erikoismyymälöissä. Tämä perustuu Saksan malliin, jossa 18–21-vuotiaille asetettiin 30 g/kk ostoraja ja 10 % THC-raja terveysriskien minimoimiseksi.
• Perustelu: Nuorten aivojen plastisuus tekee heistä herkkiä kannabiksen vaikutuksille, ja pienempi raja vähentää jakamisen riskiä alaikäisille.
• Keino 2: Teknologinen valvonta:
• Otetaan käyttöön digitaalinen ostorekisteri, joka seuraa kannabiksen ostoja reaaliajassa (vrt. Kanadan Ontarion malli). Ostajien henkilöllisyys varmennetaan biometrisesti (esim. sormenjälki tai kasvontunnistus) estämään väärennettyjen henkilöllisyystodistusten käyttö.
• Perustelu: Teknologia vähentää alaikäisten pääsyä laillisiin tuotteisiin ja helpottaa jakamisrikosten jäljittämistä.
• Keino 3: Vanhempien ja koulujen valistus:
• Laajennetaan valistusohjelmia vanhemmille ja opettajille, jotka koulutetaan tunnistamaan kannabiksen käytön merkit ja keskustelemaan riskeistä nuorten kanssa. Esimerkiksi Kanadan "Talk About Cannabis" -ohjelma on vähentänyt alaikäisten käyttöä koulutuksen avulla.
• Perustelu: Ennaltaehkäisy on tehokkaampaa kuin pelkkä valvonta, ja nuorten aivojen suojeleminen on prioriteetti.

2.2. Mustan pörssin torjunnan vahvistaminen

• Keino 1: Kilpailukykyinen hinnoittelu:
• Asetetaan laillisen kannabiksen haittavero maltilliseksi (esim. 15–20 % vs. Saksan 30 %) ensimmäisten viiden vuoden ajan, jotta lailliset tuotteet kilpailevat mustan pörssin kanssa. Verotuloja voidaan kompensoida volyymin kasvulla.
• Perustelu: Coloradon malli osoittaa, että kohtuulliset hinnat vähentävät laitonta kauppaa (esim. 70 % kannabiksesta ostettiin laillisesti 2020).
• Keino 2: Kannabiskerhojen kokeilu:
• Sallitaan ei-kaupalliset kannabiskerhot (vrt. Saksa) rinnakkain erikoismyymälöiden kanssa, erityisesti syrjäisillä alueilla, joissa myymälöiden perustaminen voi olla kallista. Kerhot voivat tuottaa kannabista jäsenilleen rekisteröidysti.
• Perustelu: Kerhot tarjoavat edullisen ja valvotun vaihtoehdon, mikä vähentää mustan pörssin kysyntää.
• Keino 3: Poliisin kohdennettu valvonta:
• Kohdistetaan poliisin resurssit laittoman kannabiksen salakuljetuksen ja myynnin torjuntaan, erityisesti rajanylityspaikoilla ja verkossa. Esimerkiksi Kanadan CBSA (raja-virasto) on lisännyt takavarikkoja laillistamisen jälkeen.
• Perustelu: Mustan pörssin torjunta vaatii aktiivista valvontaa, jotta lailliset markkinat voivat vakiintua.

2.3. Riippuvuuden ja ongelmakäytön ehkäisy

• Keino 1: Dynaaminen THC-rajoitus:
• Otetaan käyttöön portaittainen THC-pitoisuusrajoitus: uusille käyttäjille (esim. ensimmäiset 6 kk) 10 % THC, kokeneemmille 15 %, ja vain lääkekäytössä 20 %. Tämä voidaan toteuttaa ostorekisterin avulla.
• Perustelu: Pienemmät THC-pitoisuudet vähentävät riippuvuusriskiä, erityisesti nuorilla aikuisilla.
• Keino 2: Varhaisen puuttumisen mallit:
• Kehitetään terveydenhuoltoon matalan kynnyksen palveluita kannabiksen ongelmakäyttäjille, kuten lyhytinterventio-ohjelmia (vrt. Suomen alkoholimalli). Esimerkiksi Alankomaiden "Coffee Shop" -järjestelmä tarjoaa neuvontaa käyttäjille.
• Perustelu: Varhainen puuttuminen vähentää terveydenhuollon kuormitusta ja tukee ongelmakäyttäjiä.
• Keino 3: Sosiaalisen median valistus:
• Kohdistetaan valistuskampanjoita nuorille X:n ja muiden alustojen kautta, korostaen kannabiksen riskejä (esim. kognitiiviset vaikutukset, riippuvuus). Kampanjat voivat hyödyntää vaikuttajia ja interaktiivisia formaatteja.
• Perustelu: Digiajan nuoret vastaanottavat tietoa somesta, ja tehokas viestintä voi vähentää normalisointia.

2.4. Juridisten ja kansainvälisten haasteiden ratkaiseminen

• Keino 1: Tutkimuspohjainen pilottiohjelma:
• Toteutetaan laillistaminen aluksi viiden vuoden pilottiohjelmana tietyillä alueilla (esim. Helsinki, Turku, Tampere), kuten Saksassa. Ohjelma arvioidaan tieteellisesti (esim. THL:n toimesta), ja tulokset raportoidaan EU:lle.
• Perustelu: Tutkimuspohjaisuus lieventää EU:n vastustusta ja antaa aikaa mallin hienosäätöön.
• Keino 2: Diplomatia ja yhteistyö:
• Tehdään aktiivista diplomaattista työtä EU:n jäsenmaiden (esim. Saksa, Malta) kanssa, jotka kokeilevat kannabiksen laillistamista. Perustetaan pohjoismainen työryhmä koordinoimaan kannabispolitiikkaa.
• Perustelu: Yhteistyö vahvistaa Suomen asemaa EU:ssa ja vähentää oikeudellisia riskejä.
• Keino 3: Lääkekannabiksen painottaminen:
• Korostetaan laillistamisessa lääkekannabiksen saatavuuden parantamista (esim. krooninen kipu, epilepsia), mikä on linjassa EU:n päätöslauselman (2019) kanssa. Tämä voi lieventää EU:n kritiikkiä viihdekäytön osalta.
• Perustelu: Lääkekannabis on vähemmän kiistanalainen ja voi toimia siltana laajempaan laillistamiseen.

2.5. Julkisen käytön ja stigman hallinta

• Keino 1: Tiukemmat käyttörajoitukset:
• Kielto kannabiksen käytölle julkisilla paikoilla (esim. puistot, kadut) lukuun ottamatta erillisiä kannabisklubeja tai yksityistiloja. Asetetaan 200 metrin kieltoalue koulujen, päiväkotien ja urheilukenttien ympärille, kuten Saksassa.
• Perustelu: Rajoitukset vähentävät normalisointia ja häiriökäyttäytymistä, lisäten mallin hyväksyttävyyttä.
• Keino 2: Stigmaa purkava viestintä:
• Kehitetään viestintästrategia, joka korostaa laillistamisen hyötyjä (esim. verotulot, rikollisuuden väheneminen) ja hälventää pelkoja. Esimerkiksi Kanadan "Cannabis Legalization" -kampanja (2018) vähensi stigmaa faktoihin perustuvalla viestinnällä.
• Perustelu: Positiivinen viestintä lisää yhteiskunnallista tukea ja vähentää vastustusta.
• Keino 3: Paikallisyhteisöjen osallistaminen:
• Annetaan kunnille oikeus päättää erikoismyymälöiden ja kannabisklubien sijainnista, jotta paikalliset huolenaiheet huomioidaan. Järjestetään julkisia kuulemistilaisuuksia ennen laillistamisen aloitusta.
• Perustelu: Osallistaminen lisää luottamusta ja vähentää konfliktien riskiä.

3. Johtopäätökset

Kannabiksen laillistaminen Suomessa tarjoaa merkittäviä hyötyjä, kuten mustan pörssin torjunnan, verotulot ja lääkekannabiksen saatavuuden parantamisen, mutta se ei ole vailla riskejä. Alkuperäisen ehdotuksen keskeiset heikkoudet – alaikäisten pääsy kannabikseen, mustan pörssin jatkuminen, riippuvuuden kasvu, juridiset haasteet ja julkinen stigma – voidaan kuitenkin hallita lisäkeinoilla. Tiukemmat hallussapitorajat nuorille, kilpailukykyinen hinnoittelu, dynaaminen THC-rajoitus, tutkimuspohjainen pilotti ja stigmaa purkava viestintä vahvistavat mallin kestävyyttä. Tavoitteena on ihmisoikeusperustainen, kansanterveyttä edistävä ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävä kannabispolitiikka, joka suojelee erityisesti nuoria ja haavoittuvia ryhmiä.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)