Ehdotus kannabiksen myynnin laillistamisesta ja sääntelemisestä Suomessa

 

Tämä ehdotukseni keskittyy kannabiksen myynnin, käytön, hallussapidon ja omatarveviljelyn laillistamiseen tiukasti säänneltynä toimintana, jonka tavoitteena on minimoida yksilö- ja yhteiskunnalliset haitat, edistää kansanterveyttä, vähentää järjestäytyneen rikollisuuden vaikutusvaltaa ja tuottaa verotuloja hyvinvointipalveluiden kehittämiseen. Ehdotus huomioi erityisesti nuorten suojelemisen, koska heidän aivojensa plastisuus tekee heistä erityisen haavoittuvia kannabiksen pitkäaikaisvaikutuksille.

1. Tausta ja perustelut

Kannabiksen käyttö on lisääntynyt Suomessa merkittävästi 1990-luvulta lähtien, ja noin 20 % 15–69-vuotiaista suomalaisista on kokeillut kannabista ainakin kerran. Nykyinen kieltolakiin perustuva huumausainepolitiikka (Huumausainelaki 373/2008) ei ole onnistunut vähentämään kannabiksen saatavuutta tai käyttöä, vaan se on lisännyt järjestäytyneen rikollisuuden tuloja ja aiheuttanut resurssien tuhlausta oikeus- ja poliisiviranomaisille. Vuonna 2020 poliisi takavarikoi 470 kiloa kannabista ja 19 300 kasvia, mutta tämä ei ole vähentänyt kannabiksen saatavuutta. Lisäksi kieltolaki on rajoittanut lääkekannabiksen saatavuutta ja stigmatisoinut käyttäjiä, mikä on epäinhimillistä erityisesti kroonisesti sairaille.

Kansainvälisesti kannabiksen laillistaminen on edennyt esimerkiksi Kanadassa, Uruguayssa ja useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Näissä maissa laillistaminen on vähentänyt laittomia markkinoita, lisännyt verotuloja ja mahdollistanut paremman haittojen hallinnan. Suomessa kansalaisaloitteet kannabiksen dekriminalisoinnista ja laillistamisesta ovat saaneet kasvavaa tukea, ja vuonna 2019 kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi ylitti eduskunnan käsittelyyn vaadittavan 50 000 kannattajan rajan.

Kannabiksen laillistaminen ei tarkoita käyttöä ilman rajoituksia, vaan tiukkaa sääntelyä, joka vastaa alkoholi- ja tupakkalainsäädäntöä. Tämän ehdotuksen tarkoituksena on luoda juridinen kehys, joka tasapainottaa yksilönvapauksia, kansanterveyttä ja yhteiskunnallisia hyötyjä samalla kun minimoidaan alaikäisten pääsy kannabikseen ja sen väärinkäytön riskit.

2. Ehdotuksen keskeiset osat

2.1. Kannabiksen käyttö, hallussapito ja omatarveviljely

• Laillistaminen: Kannabiksen käyttö, hallussapito ja omatarveviljely sallitaan täysi-ikäisille (yli 19-vuotiaille) henkilöille tiukasti säänneltynä. Ikäraja 19 on valittu, koska aivojen prefrontaalinen aivokuori, joka vastaa impulssikontrollista ja päätöksenteosta, on edelleen kehittymässä nuorilla aikuisilla.
• Hallussapidon rajat: Yksityishenkilö saa pitää hallussaan enintään 25 grammaa kuivattua kannabista tai vastaavaa määrää muita kannabisvalmisteita (esim. öljyjä, syötäviä) henkilökohtaiseen käyttöön. Tämä määrä vastaa kansainvälisiä malleja, kuten Saksan suunnitelmissa ehdotettua rajaa.
• Omatarveviljely: Enintään kuuden kannabiskasvin kasvattaminen henkilökohtaiseen käyttöön sallitaan yksityisissä tiloissa, mutta kasvatuksen on oltava turvallista ja alaikäisiltä suojattua. Kasvatus on rekisteröitävä paikalliselle viranomaiselle, joka valvoo toimintaa.

2.2. Kannabiksen myynti ja jakelu

• Säännelty myynti: Kannabiksen myynti sallitaan ainoastaan valtion myöntämillä toimiluvilla varustetuissa erikoismyymälöissä (vrt. Alkon monopoli väkiviinojen myynnissä). Myynti kioskeissa, supermarketeissa tai muissa yleisissä kaupoissa on kielletty, jotta alaikäisten pääsy kannabikseen minimoidaan.
• Ikärajavalvonta: Myynti rajoitetaan tiukasti yli 19-vuotiaille, ja henkilöllisyystodistuksen tarkistaminen on pakollista jokaisessa ostotapahtumassa. Myyjien on koulutettava henkilökunta tunnistamaan väärennetyt henkilöllisyystodistukset.
• Tuotteiden laatu ja turvallisuus: Kaikki myytävät kannabistuotteet on testattava laboratoriossa homeiden, torjunta-aineiden ja muiden epäpuhtauksien varalta. THC-pitoisuus rajoitetaan enintään 20 %:iin psykoaktiivisten vaikutusten ja riippuvuusriskin minimoimiseksi, erityisesti nuorten käyttäjien osalta.
• Pakkausvaatimukset: Kannabistuotteet on pakattava neutraaleihin, lapsiturvallisiin pakkauksiin ilman houkuttelevia värejä tai markkinointielementtejä, jotka voisivat vetää puoleensa alaikäisiä.
• Mainonnan kielto: Kannabistuotteiden markkinointi ja mainonta kielletään kokonaan, lukuun ottamatta neutraalia tuotetietoa myyntipisteissä. Tämä vähentää kannabiksen normalisoitumista nuorten keskuudessa.

2.3. Verotus ja taloudelliset näkökohdat

• Verotusmalli: Kannabikselle asetetaan haittavero, joka on verrattavissa tupakka- ja alkoholiveroon. Verotulot ohjataan ensisijaisesti mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämiseen, nuorten valistukseen ja kannabiksen käytön haittojen ehkäisyyn. Arvioiden mukaan kannabiksen laillistaminen voisi tuottaa Saksassa 4,7 miljardia euroa verotuloja, ja Suomessa vastaava potentiaali voisi olla satoja miljoonia euroja.
• Taloudelliset hyödyt: Laillistaminen vähentää poliisin ja oikeusjärjestelmän resursseja kieltolain valvontaan, joka vuonna 2019 kulutti resursseja 612 kilon kannabiksen ja 15 900 kasvin takavarikointiin. Lisäksi laillistaminen luo uusia työpaikkoja ja maatalousyrittäjille mahdollisuuksia kannabiksen viljelyyn.

2.4. Nuorten suojeleminen

• Tiukka ikärajavalvonta: Kannabiksen myynti, jakaminen tai luovuttaminen alaikäisille (alle 19-vuotiaille) on rikos, josta seuraa ankarat rangaistukset, mukaan lukien sakot ja vankeusrangaistukset. Tämä vastaa nykyistä alkoholilainsäädäntöä (Alkoholilaki 1102/2017).
• Valistusohjelmat: Valtion on rahoitettava kattavia valistusohjelmia kouluissa ja nuorisotyössä, joissa kerrotaan kannabiksen riskeistä, erityisesti nuorten aivojen kehitykselle. Tutkimukset osoittavat, että säännöllinen kannabiksen käyttö ennen 18 vuoden ikää voi heikentää kognitiivisia toimintoja ja lisätä mielenterveysongelmien riskiä.
• Käytön valvonta: Kannabiksen käyttö alaikäisten läsnä ollessa kielletään, ja vanhemmat ovat vastuussa alaikäisten suojelemisesta kannabiksen vaikutuksilta kotona.

2.5. Lääkekannabis

• Saatavuuden parantaminen: Lääkekannabiksen saatavuutta helpotetaan poistamalla Fimean erityislupavaatimukset tietyiltä valmisteilta ja laajentamalla lääkäreiden oikeutta määrätä kannabista kroonisiin sairauksiin, kuten neuropaattiseen kipuun ja MS-tautiin. Tämä vastaa Euroopan parlamentin päätöslauselmaa (2019), joka tukee kannabiksen lääkekäytön edistämistä.
• Tutkimus ja kehitys: Valtion on rahoitettava tutkimusta kannabiksen lääkinnällisistä hyödyistä ja turvallisuudesta, jotta käyttöä voidaan ohjata tutkittuun tietoon perustuen.

2.6. Rangaistukset ja siirtymäkausi

• Rangaistusten poistaminen: Kannabiksen käyttöön ja vähäiseen hallussapitoon liittyvät rikosrekisterimerkinnät poistetaan retrospektiivisesti, koska ne aiheuttavat stigmaa ja estävät esimerkiksi työnsaantia. Tämä koskee vain ei-kaupallisia tekoja.
• Siirtymäkausi: Laillistaminen toteutetaan vaiheittain kolmen vuoden aikana. Ensimmäisenä vuonna dekriminalisoidaan käyttö ja hallussapito, toisena vuonna sallitaan omatarveviljely, ja kolmantena vuonna aloitetaan säännelty myynti erikoismyymälöissä.
• Rangaistukset laittomasta toiminnasta: Kannabiksen laiton myynti, jakaminen alaikäisille tai säänneltyjen rajojen (esim. THC-pitoisuus, määrä) ylittäminen on rangaistavaa rikoslain 50. luvun mukaisesti, mutta rangaistuksia lievennetään verrattuna nykyiseen.

3. Juridiset näkökohdat

3.1. YK:n huumausaineyleissopimus (1961)

YK:n huumausaineyleissopimus (Single Convention on Narcotic Drugs, 1961) luokittelee kannabiksen Schedule I -aineeksi, mutta se sallii kansallisen harkintavallan sääntelyssä, erityisesti lääkekäytön osalta. Artikla 28 edellyttää, että kannabiksen kaupallista myyntiä valvoo valtion virasto. Tämä ehdotus noudattaa artiklaa perustamalla valtion elimen, joka vastaa kannabiksen tuotannon, myynnin ja jakelun valvonnasta. Esimerkiksi Kanada ja Uruguay ovat toteuttaneet laillistamisen tämän sopimuksen puitteissa.

3.2. EU-lainsäädäntö

EU-lainsäädäntö ei suoraan salli kannabiksen kaupallista myyntiä viihdekäyttöön, mutta jäsenvaltioilla on liikkumavaraa kansallisessa sääntelyssä, kuten Saksan ja Alankomaiden kokeiluissa on nähty. Tämä ehdotus noudattaa Saksan mallia, jossa laillistaminen toteutetaan tutkimuspohjaisena kokeiluna, mikä voi lieventää EU:n vastustusta. Lisäksi EU:n lääkekannabispolitiikka tukee saatavuuden parantamista, mikä on linjassa tämän ehdotuksen kanssa.

3.3. Suomen lainsäädäntö

• Rikoslaki (39/1889): Kannabiksen käyttö, hallussapito ja myynti on nykyisin kielletty huumausainelain (373/2008) nojalla. Tämä ehdotus edellyttää rikoslain 50. luvun muuttamista, jotta käyttö, hallussapito ja säännelty myynti voidaan laillistaa. Huumausainerikoksen valmistelu (esim. siementen istuttaminen) pysyy rangaistavana, jos se liittyy laittomaan toimintaan.
• Alkoholilaki (1102/2017): Kannabiksen sääntelymalli perustuu alkoholin sääntelyyn, mukaan lukien ikärajat, myyntipisteiden rajoittaminen ja verotus.
• Terveydensuojelulaki (763/1994): Kannabistuotteiden turvallisuus ja laatu valvotaan tämän lain puitteissa, vastaavasti kuin elintarvikkeiden osalta.

4. Kansanterveydelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset

4.1. Haittojen minimointi

• Nuorten suojeleminen: Tiukat ikärajat, valistus ja myyntirajoitukset vähentävät alaikäisten pääsyä kannabikseen. Nykyinen kieltolaki ei estä alaikäisiä hankkimasta kannabista laittomilta markkinoilta.
• Riippuvuuden ehkäisy: THC-pitoisuuden rajoittaminen ja valistus vähentävät riippuvuusriskiä, joka on noin 9 % kannabiksen käyttäjillä ja korkeampi nuorilla.
• Päihdepalveluiden kehittäminen: Verotulot ohjataan mielenterveys- ja päihdepalveluiden vahvistamiseen, jotta ongelmakäyttäjät saavat tukea ajoissa.

4.2. Järjestäytyneen rikollisuuden vähentäminen

Laillistaminen siirtää kannabismarkkinat pois rikollisjärjestöiltä, jotka hyötyvät kieltolain luomasta pimeästä kaupasta. Tämä vähentää rikollisjärjestöjen tuloja ja vapauttaa poliisin resursseja vakavampien rikosten torjuntaan.

4.3. Taloudelliset hyödyt

Laillistaminen luo uusia työpaikkoja (esim. viljely, myynti, laadunvalvonta) ja verotuloja, jotka voidaan ohjata hyvinvointipalveluihin. Tämä tukee hallitusohjelman työllisyystavoitteita ja talouden elpymistä.

5. Toteutussuunnitelma

• Vaihe 1 (vuosi 1):
• Kannabiksen käyttö ja vähäinen hallussapito (enintään 25 g) dekriminalisoidaan. Rangaistukset korvataan sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteillä, kuten THL ehdottaa.
• Aloitetaan valtakunnallinen valistuskampanja kannabiksen riskeistä, erityisesti nuorille.
• Perustetaan valtion elin (esim. Kannabisvalvontavirasto) valvomaan tuotantoa ja jakelua.
• Vaihe 2 (vuosi 2):
• Sallitaan omatarveviljely rekisteröidyille täysi-ikäisille.
• Aloitetaan lääkekannabiksen saatavuuden parantaminen poistamalla Fimean erityislupavaatimukset tietyiltä valmisteilta.
• Käynnistetään pilottiohjelma kannabiksen myynnistä valituissa erikoismyymälöissä tietyillä alueilla (esim. Helsinki, Tampere).
• Vaihe 3 (vuosi 3):
• Laillistetaan kannabiksen myynti valtakunnallisesti erikoismyymälöissä.
• Asetetaan haittavero ja ohjataan tulot hyvinvointipalveluihin.
• Arvioidaan laillistamisen vaikutuksia kansanterveyteen, rikollisuuteen ja talouteen.

6. Riskit ja lieventämistoimet

• Riski 1: Alaikäisten pääsy kannabikseen
  Lieventäminen: Tiukka ikärajavalvonta, lapsiturvalliset pakkaukset, mainonnan kielto ja valistusohjelmat.
• Riski 2: Riippuvuuden ja ongelmakäytön lisääntyminen
  Lieventäminen: THC-pitoisuuden rajoittaminen, terveyspalveluiden vahvistaminen ja varhainen puuttuminen ongelmakäyttöön.
• Riski 3: EU:n ja YK:n sopimusten vastustaminen
  Lieventäminen: Laillistaminen toteutetaan tutkimuspohjaisena kokeiluna, kuten Saksassa, ja noudatetaan YK:n sopimuksen artiklaa 28 perustamalla valvontavirasto.

7. Johtopäätökset

Kannabiksen laillistaminen ja tiukka sääntely tarjoavat mahdollisuuden vähentää kieltolain aiheuttamia haittoja, kuten järjestäytyneen rikollisuuden tuloja ja resurssien tuhlausta. Samalla se parantaa lääkekannabiksen saatavuutta, luo verotuloja ja mahdollistaa nuorten suojelemisen tehokkaammin kuin nykyinen kieltolaki. Ehdotus noudattaa kansainvälisiä malleja (esim. Kanada, Saksa) ja on linjassa YK:n huumausaineyleissopimuksen sekä EU:n lainsäädännön kanssa, kun se toteutetaan valvotusti. Laillistaminen tulee toteuttaa vaiheittain, jotta vaikutukset voidaan arvioida ja haitat minimoida.

Tämä ehdotus kehottaa eduskuntaa käynnistämään lainvalmistelun, joka perustuu tutkittuun tietoon ja kansainvälisiin kokemuksiin. Tavoitteena on ihmisoikeusperustainen, kansanterveyttä edistävä ja yhteiskunnallisesti kestävä kannabispolitiikka, joka suojelee erityisesti nuoria ja haavoittuvia ryhmiä.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)