Masennuslääkkeiden nousu nuorilla aikuisilla: Mielenterveyskriisi vai lääketeollisuuden markkinavoitto?

 

Ylen tuore uutinen Kelan tilastoista paljastaa karun kuvan: nuorten aikuisten masennuslääkkeiden käyttö on lähes kaksinkertaistunut Suomessa vuosina 2014–2024. Lähes viidennes (18 %) 18–29-vuotiaista naisista ja 7,5 % samanikäisistä miehistä käytti masennuslääkkeitä viime vuonna. Erityisesti nuorten naisten lääkekulutus on kasvanut räjähdysmäisesti, ja Suomi on kirinyt muiden Pohjoismaiden ohi lääkkeiden käytössä. Samalla lasten ja nuorten ADHD-lääkkeiden käyttö on noussut, erityisesti pojilla (10 % 7–12-vuotiaista). Onko kyseessä nuorten mielenterveyden romahdus, parempi diagnoosien tunnistaminen vai lääketeollisuuden aggressiivisen markkinoinnin ohjaama medikalisaatio? Tämä artikkeli kaivaa pinnan alle, kyseenalaistaen lääkekeskeisen hoitokulttuurin ja pohtien, kuka hyötyy, kun nuoria lääkitään ennätysvauhdilla.

Kelan tilastot: Mitä luvut kertovat?

Kelan mukaan masennuslääkkeiden käyttö 18–29-vuotiailla on noussut kymmenessä vuodessa huimasti: vuonna 2014 8 % naisista ja 5 % miehistä osti masennuslääkkeitä, kun vuonna 2024 osuudet olivat 18 % ja 7,5 %. Nuorten naisten osuus on erityisen hälyttävä – lähes joka viides käyttää lääkkeitä. Myös lasten ADHD-lääkkeiden käyttö on kasvanut: 10 % 7–12-vuotiaista pojista ja 4 % tytöistä käytti niitä vuonna 2024. Suomi on ohittanut Ruotsin, Norjan ja Tanskan lääkekulutuksessa, vaikka vuonna 2016 käyttö oli vielä samalla tasolla Ruotsin kanssa. Kelan erikoistutkija Miika Vuori toteaa, että syitä eroihin on vaikea selittää, mutta nuorten naisten suurempi hoitoon hakeutuminen ja diagnoosien herkkyys voivat osin selittää kasvua. Korona-aika lisäsi mielenterveysongelmia erityisesti naisilla, eikä paluuta entiseen ole tapahtunut.

Lääketeollisuuden varjo: Markkinointi ohjaa diagnooseja

Masennuslääkkeiden käytön kasvu ei välttämättä kerro pelkästään mielenterveyskriisistä, vaan myös lääketeollisuuden vaikutuksesta hoitokäytäntöihin. Kuten aiemmassa kirjoituksessani ”Kriittinen analyysi depression Käypä hoito -suosituksen lääkehoito-osiosta: Onko kyseessä lääketeollisuuden tuote-esite?” todettiin, lääketeollisuus on historiallisesti markkinoinut masennusta biologisena häiriönä, joka korjataan lääkkeillä – vaikka serotoniiniteorian tieteellinen perusta on erittäin kyseenalainen (Moncrieff, 2022). SSRI-lääkkeiden, kuten fluoksetiinin ja sertraliinin, käyttö on yleistynyt nuorilla, vaikka Euroopan lääkevirasto (EMEA) ja Yhdysvaltain FDA varoittavat niiden riskeistä, kuten itsetuhoisuudesta ja aggressiosta, erityisesti alle 21-vuotiailla. Suomessa fluoksetiini on ainoa nuorille virallisesti hyväksytty masennuslääke, mutta “off-label”-käyttö (esim. sertraliini) on yleistynyt rajusti: 13–17-vuotiailla tytöillä sertraliinin käyttö viisinkertaistui vuosina 2008–2018. Tämä viittaa siihen, että lääketeollisuuden markkinointi ja lääkärien löyhät määräämiskäytännöt ohjaavat hoitoa enemmän kuin tutkimusnäyttö.

Psykoterapian saatavuusongelmat ruokkivat lääkekulttuuria

Käypä hoito -suositus korostaa psykoterapiaa ensisijaisena hoitona lievissä ja keskivaikeissa depressioissa, erityisesti nuorilla, mutta Kelan tutkija Vuori huomauttaa, että lyhytpsykoterapiaa ei ole Suomessa riittävästi saatavilla. Tämä johtaa siihen, että lääkehoito aloitetaan herkemmin, vaikka tutkimukset osoittavat psykoterapian, kuten kognitiivisen käyttäytymisterapian (KKT), olevan yhtä tehokasta tai tehokkaampaa ilman lääkkeiden riskejä. Nuorten naisten suurempi hoitoon hakeutuminen – ja ruotsalaistutkimusten mukaan herkempi diagnoosien saanti samalla oirekuvalla – voi osin selittää lääkekäytön kasvua. Kun psykoterapiaa ei ole tarjolla, lääketeollisuus täyttää tyhjiön, ja masennuslääkkeistä tulee oletusratkaisu. Tämä resonoi Kärpästen herran teeman kanssa: kuten saaren pojat, jotka hylkäävät Piggyn järjen Jackin hurmoksen tieltä, terveydenhuoltojärjestelmä sortuu lääkekeskeisyyteen, kun vaihtoehdot jäävät marginaaliin.

Sukupuolierot ja yhteiskunnalliset paineet

Kelan tilastot osoittavat, että nuorten naisten masennuslääkkeiden käyttö on kasvanut nopeammin kuin miesten, ja ero on nyt 10 prosenttiyksikköä. Vuori viittaa siihen, että naiset hakeutuvat hoitoon miehiä todennäköisemmin ja saavat diagnooseja herkemmin. Tämä voi heijastaa yhteiskunnallisia odotuksia: naiset kokevat usein suurempaa painetta työelämän, sosiaalisen median ja ihmissuhteiden ristipaineessa, erityisesti korona-ajan jälkimainingeissa. Itä-Suomen yliopiston tutkimus (2024) vahvistaa, että masennus heikentää nuorten aikuisten työkykyä merkittävästi, erityisesti naisilla, mikä voi lisätä hoitoon hakeutumista. Toisaalta miesten vähäisempi hoitoon hakeutuminen voi johtaa alidiagnosointiin, joten tilastot eivät kerro koko totuutta. ADHD-lääkkeiden osalta poikien suurempi käyttö (10 % vs. tyttöjen 4 %) viittaa siihen, että sukupuolittuneet diagnoosikäytännöt ohjaavat hoitoa: pojilla korostetaan käyttäytymishäiriöitä, naisilla emotionaalisia oireita.

Mielenterveyskriisi vai medikalisaatio?

Onko nuorten lääkekäytön kasvu merkki aidosta mielenterveyskriisistä? Kyllä ja ei. Kelan tutkijat ja Itä-Suomen yliopiston tutkimus korostavat, että mielenterveysongelmien diagnosointi on parantunut ja stigma vähentynyt, mikä lisää hoitoon hakeutumista. Korona-aika lisäsi erityisesti naisten ahdistusta ja masennusta, ja työelämän vaatimukset sekä sosiaalisen median paineet kuormittavat nuoria. Kuitenkin lääkekäytön räjähdysmäinen kasvu – erityisesti Suomessa verrattuna muihin Pohjoismaihin – viittaa vahvasti siihen, että masennusta ja ADHD:ta medikalisoidaan liikaa. Kuten Kärpästen herran saarella, jossa Jackin heimo omaksui väkivaltaisia normeja ryhmäpaineessa, terveydenhuoltojärjestelmä voi sortua lääketeollisuuden luomaan narratiiviin, jossa jokainen oire on lääkittävissä. Psykologisesti lääkkeiden käyttö voi luoda nosebovaikutuksen, jossa nuori kokee olevansa “sairas” ja riippuvainen lääkkeistä, vaikka psykologiset tai sosiaaliset interventiot voisivat olla tehokkaampia.

Filosofinen kysymys: Kuka hyötyy?

Filosofisesti lääkekäytön kasvu herättää kysymyksen vallasta, kuten Foucault’n analyyseissä: kuka määrittelee, mikä on “sairaus” ja mikä “hoito”? Lääketeollisuus hyötyy taloudellisesti, kun yhä useampi nuori on lääkekoukussa – Suomessa vuonna 2024 masennuslääkkeiden korvauskustannukset kasvoivat 124 miljoonaa euroa, osin uusien, kalliiden lääkkeiden vuoksi. Lääkärit, paineen alla ja ilman riittäviä psykoterapiaresursseja, turvautuvat resepteihin. Nuoret itse voivat saada hetkellistä helpotusta, mutta pitkäaikaisriskit, kuten SSRI-lääkkeiden itsetuhoisuusvaara, jäävät varjoon. 

Lopuksi: Nuotio vai kaaos?

Nuorten aikuisten masennuslääkkeiden käytön kasvu Suomessa on monisyinen ilmiö: osin se heijastaa aitoa mielenterveyskriisiä, osin lääketeollisuuden markkinointivoittoa ja psykoterapian saatavuusongelmia. Kelan tilastot paljastavat, että Suomi lääkitsee nuoriaan enemmän kuin muut Pohjoismaat, erityisesti nuoria naisia, mutta syyt – hoitokäytäntöjen erot, yhteiskunnalliset paineet, diagnoosien herkkyys – vaativat lisätutkimusta. Kuten Kärpästen herran Ralph, joka yritti pitää nuotion yllä, meidän on rakennettava hoitojärjestelmä, joka priorisoi psykoterapiaa ja yhteiskunnallisia ratkaisuja lääkkeiden sijaan.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)