Paavalin homofobisiksi mielletyt kommentit Uudessa testamentissa: Syväluotaus

 

KORJAUS: Laitoin artikkeliin pari Raamatun lainausta ulkomuistista ja kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä. 😎 Vuoden 2020 Uuden testamentin käännös (UT2020) ei käytä sanaa "homoseksuaali". Tämä lipsahdus ei kuitenkaan vaikuta millään tapaa artikkelin johtopäätöksiin.  

Paavalin kirjoitukset Uudessa testamentissa, erityisesti Roomalaiskirje, Korinttilaiskirjeet ja Timoteuskirjeet, sisältävät kohtia, joita on usein tulkittu homofobisiksi. Näitä ovat erityisesti Room. 1:26–27, 1. Kor. 6:9–10 ja 1. Tim. 1:9–10. Näiden tekstien tulkinta on herättänyt kiivasta keskustelua vuosisatojen ajan, ja ne ovat olleet keskeisiä kristillisissä väittelyissä seksuaalisuudesta ja moraalista. Analysoidaan näitä kohtia yksitellen, niiden historiallista ja kulttuurista kontekstia, käännöskysymyksiä sekä teologisia ja filosofisia implikaatioita.

1. Roomalaiskirje 1:26–27: Luonnottomat suhteet ja kulttuurinen konteksti

Teksti (UT2020):

"Tämän vuoksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Heidän naisensa ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja samoin miehet ovat hylänneet luonnollisen sukupuoliyhteyden naisten kanssa ja kiihottuneet himoissaan toisiaan kohtaan. Miehet ovat harjoittaneet keskenään häpeällistä käyttäytymistä ja saavat nyt itse kärsiä rangaistuksen, joka on väistämätön seuraus heidän eksymyksestään."

Analyysi:

Tämä Roomalaiskirjeen kohta on usein tulkittu yksiselitteiseksi homoseksuaalisuuden tuomitsemiseksi, mutta konteksti ja kielelliset nyanssit vaativat tarkempaa tarkastelua.

- Historiallinen konteksti: Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen noin vuonna 55–57 jKr. Rooman seurakunnalle, joka koostui sekä juutalaisista että pakanakristityistä. Rooma oli monikulttuurinen metropoli, jossa seksuaaliset käytännöt olivat moninaisia. Paavalin mainitsemat ”luonnonvastaiset” suhteet on usein liitetty antiikin kreikkalais-roomalaiseen kulttuuriin, jossa erityisesti miesten väliset suhteet (esim. pederastia, jossa aikuinen mies oli suhteessa nuoreen poikaan) olivat yleisiä mutta eivät välttämättä tasa-arvoisia tai vastavuoroisia. Paavali saattoi viitata tällaisiin hyväksikäyttöön perustuviin suhteisiin pikemminkin kuin nykyaikaiseen käsitykseen homoseksuaalisuudesta, joka korostaa keskinäistä rakkautta ja sitoutumista.

- Kielellinen tarkastelu: Kreikan alkutekstissä käytetyt termit, kuten para physin (”luonnonvastainen”), ovat monitulkintaisia. Antiikin kreikkalaisessa filosofiassa, erityisesti stoalaisuudessa, ”luonto” (physis) viittasi usein siihen, mikä oli sopusoinnussa yhteiskunnan normien tai Jumalan luoman järjestyksen kanssa. Paavali, juutalaisena oppineena, saattoi käyttää tätä termiä viitaten juutalaiseen lakiin (esim. 3. Moos. 18:22), mutta hänen yleisönsä Roomassa olisi voinut ymmärtää sen stoalaisessa kontekstissa. Lisäksi Paavalin maininta ”häpeällisistä himoista” viittaa vahvasti hillittömään, moraalittomaan käyttäytymiseen, ei välttämättä pelkästään homoseksuaalisiin suhteisiin.

- Käännösten vertailu:

  - KR92: Käyttää samankaltaisia ilmauksia, mutta sana ”häpeällinen” korostaa moraalista paheksuntaa. 

  - Englanninkieliset käännökset (esim. NIV, ESV): Usein kääntävät para physin ”luonnonvastaisena” tai ”epäluonnollisena”, mutta jotkut modernit käännökset, kuten The Message, välttävät suoraa homoseksuaalisuuteen viittaavaa kieltä ja korostavat yleisempää moraalista rappiota. 

  - Ristiriidat: Vanhemmat käännökset, kuten King James Version (1611), voivat sisältää anakronistisia tulkintoja, koska termi ”homoseksuaalisuus” ei ollut käytössä ennen 1800-lukua. Tämä tekee tekstin soveltamisesta moderniin kontekstiin ongelmallista.

- Filosofinen ulottuvuus: Paavalin argumentti Roomalaiskirjeessä ei keskity pelkästään seksuaalisuuteen vaan laajempaan teologiseen teemaan: ihmiskunnan lankeemukseen ja Jumalan hylkäämiseen. Homoseksuaalisten tekojen maininta on osa laajempaa syntien luetteloa (Room. 1:29–31), joka sisältää mm. ahneuden, kateuden ja juoruilun. Tämä viittaa siihen, että Paavali ei välttämättä kohdistunut erityisesti homoseksuaalisuuteen vaan käytti sitä esimerkkinä moraalisesta rappiosta pakanallisessa kulttuurissa. Filosofisesti voidaan kysyä: onko Paavalin kritiikki suunnattu yksilön identiteetille vai tiettyihin käytäntöihin, jotka hän näki Jumalan tahdon vastaisina?

Tulkinta:

On kyseenalaista tulkita tätä kohtaa yksiselitteisesti homofobiseksi, koska Paavalin fokus ei ole seksuaalisessa orientaatiossa vaan moraalisessa ja hengellisessä eksymisessä. Moderni lukija saattaa kokea tekstin ongelmallisena, koska se ei erota selkeästi yksittäisiä tekoja ja laajempaa identiteettiä.

2. 1. Korinttilaiskirje 6:9–10: Syntien luettelo

Teksti (UT2020) [Lainaus korjattu]

”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Eivät haureelliset, epäjumalanpalvelijat, avionrikkojat, miesten kanssa makaavat, varkaat, ahneet, juopot, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa.

Analyysi:

Tämä kohta on yksi kiistanalaisimmista, koska siinä esiintyy sana ”homoseksuaalit”, joka on moderni lisäys ja herättää kysymyksiä käännöksen tarkkuudesta. [Tämä on siis epärelevantti kommentti.]

- Historiallinen konteksti: Paavali kirjoitti Korinttilaiskirjeen noin vuonna 54–55 jKr. Korintin seurakunnalle, joka oli monin tavoin sekasortoinen yhteisö, kamppaillen mm. seksuaalisen moraalin ja sosiaalisten erimielisyyksien kanssa. Korintti oli tunnettu vapaamielisestä ilmapiiristään, ja Paavali pyrki ohjaamaan seurakuntaa kohti kristillistä moraalia.

- Kielellinen tarkastelu: Alkutekstissä käytetyt termit ovat malakoi ja arsenokoitai. 

  - Malakoi tarkoittaa kirjaimellisesti ”pehmeitä” tai ”heikkoja” ja viittasi antiikin kontekstissa usein passiiviseen osapuoleen miesten välisissä suhteissa, erityisesti pederastiassa. Se voi myös viitata yleiseen moraaliseen heikkouteen tai naismaisuuteen, mikä oli antiikin kulttuurissa halveksittavaa. 

  - Arsenokoitai on harvinaisempi termi, joka esiintyy ensimmäistä kertaa Uudessa testamentissa. Se on yhdistelmä sanoista arsēn (”mies”) ja koitē (”vuode”), ja sen on arveltu viittaavan aktiiviseen osapuoleen miesten välisissä suhteissa. Eräät tutkijat ovat kuitenkin huomauttaneet, että termin tarkka merkitys on epäselvä, ja se saattaa viitata taloudelliseen hyväksikäyttöön tai prostituutioon pikemminkin kuin yleiseen homoseksuaalisuuteen. 

  - UT 2020:n valinta kääntää arsenokoitai sanalla ”homoseksuaalit” on ongelmallinen, koska se tuo modernin käsitteen antiikin tekstiin. Termi ”homoseksuaali” ei vastaa antiikin seksuaalisuuskäsityksiä, joissa identiteettiä ei määritelty samalla tavalla kuin nykyään.

- Käännösten vertailu:

  - KR92: Käyttää ilmausta ”miesten kanssa makaavat miehet”, joka on kirjaimellisempi mutta edelleen tulkinnanvarainen. 

  - Englanninkieliset käännökset: Esim. NIV kääntää arsenokoitai ”homosexual offenders” tai ”men who have sex with men”, kun taas jotkut liberaalimmat käännökset käyttävät neutraalimpia ilmauksia. 

  - Ristiriidat: Vanhemmat käännökset, kuten Lutherin Raamattu, saattavat käyttää termejä, jotka heijastavat oman aikansa moraalikäsityksiä, mikä voi vääristää alkuperäistä merkitystä.

- Filosofinen ulottuvuus: Tämä kohta herättää kysymyksen siitä, mikä on ”synti” Paavalin kontekstissa. Onko kyse yksittäisistä teoista vai laajemmasta elämäntavasta? Filosofisesti voidaan pohtia, kuinka Paavalin etiikka, joka perustuu juutalaiseen lakiin ja kristilliseen armoon, soveltuu moderniin käsitykseen seksuaalisesta identiteetistä, jota ei tunnettu hänen aikanaan.

Tulkinta:

Sanan arsenokoitai kääntäminen ”homoseksuaaleiksi” on anakronistista ja saattaa vääristää Paavalin tarkoitusta. On mahdollista, että hän viittasi tiettyihin hyväksikäyttöön tai moraalittomuuteen liittyviin käytäntöihin kuin nykyaikaiseen homoseksuaaliseen identiteettiin.

3. 1. Timoteuskirje 1:9–10: Lain tarkoitus

Teksti (UT2020): [Lainaus korjattu]

"Laki ei ole säädetty vanhurskaita vaan lainrikkojia ja kurittomia varten, jumalattomia ja syntisiä, epähurskaita ja rienaajia, isän- ja äidinmurhaajia, tappajia, haureellisia, miehiä jotka makaavat miesten kanssa, ihmiskauppiaita, valehtelijoita ja väärävalaisia sekä kaikkia niitä, jotka toimivat vastoin tervettä oppia."

Analyysi:

Tämä kohta muistuttaa 1. Korinttilaiskirjettä, sillä siinä käytetään jälleen termiä arsenokoitai. Kysymys sen tulkinnasta on samankaltainen.

- Historiallinen konteksti: 1. Timoteuskirjeen kirjoittajuus on kiistanalainen; monet tutkijat pitävät sitä deuteropaavilaisena kirjeenä, eli ei välttämättä Paavalin itsensä kirjoittamana vaan hänen oppilaansa laatimana noin 90–100 jKr. Tämä vaikuttaa tekstin kontekstiin, sillä myöhäisempi kirjoitusaika heijastaa mahdollisesti tiukempaa moraalista linjaa varhaisessa kirkossa.

- Kielellinen tarkastelu: Kuten 1. Korinttilaiskirjeessä, arsenokoitai esiintyy tässäkin, ja sen kääntäminen ”homoseksuaaleiksi” on jälleen ongelmallista. Tekstin konteksti viittaa laajempaan syntiluetteloon, jossa korostetaan lakia rikkovia tekoja. On mahdollista, että arsenokoitai viittaa tässäkin hyväksikäyttöön, esimerkiksi prostituutioon tai orjien seksuaaliseen hyväksikäyttöön, joka oli yleistä antiikin yhteiskunnassa.

- Käännösten vertailu: Samat ongelmat kuin 1. Korinttilaiskirjeessä. UT2020:n valinta käyttää termiä ”homoseksuaalit” heijastaa modernia tulkintaa, joka ei välttämättä vastaa alkuperäistä kontekstia.

- Filosofinen ulottuvuus: Tämä kohta korostaa lain roolia syntisten ohjaamisessa, mutta se ei tarjoa tarkkaa määritelmää siitä, mitä arsenokoitai tarkoittaa. Filosofisesti voidaan kysyä, kuinka Paavalin (tai hänen oppilaansa) etiikka soveltuu nykypäivän monimutkaisiin kysymyksiin seksuaalisuudesta ja ihmisoikeuksista.

Tulkinta:

Kuten 1. Korinttilaiskirjeessä, tämän kohdan tulkinta homofobiseksi on ongelmallista, koska arsenokoitai ei yksiselitteisesti viittaa homoseksuaalisuuteen vaan todennäköisesti tiettyihin moraalittomiin käytäntöihin.

4. Laajempi teologinen ja kulttuurinen konteksti

Paavalin kirjoitukset heijastavat hänen juutalaista taustaansa, jossa Vanhan testamentin lait, kuten 3. Moos. 18:22 (”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa; se on kauhistus”), muovasivat hänen näkemyksiään. Kuitenkin Paavalin teologia korostaa armoa ja pelastusta uskon kautta, ei lain noudattamista (esim. Gal. 3:28: ”Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä te kaikki olette yksi Kristuksessa Jeesuksessa”). Tämä luo jännitteen: toisaalta Paavali pitää kiinni juutalaisista moraalinormeista, toisaalta hän julistaa universaalia pelastusta.

Kulttuurisesti Paavalin aika oli kaukana modernista käsityksestä seksuaalisesta orientaatiosta. Antiikin maailmassa seksuaalisuus määriteltiin usein roolien (aktiivinen/passiivinen) eikä identiteetin kautta. Näin ollen Paavalin maininnat ”luonnonvastaisista” suhteista tai arsenokoitai eivät välttämättä kohdistu homoseksuaalisuuteen sellaisena kuin me sen nykyään ymmärrämme.

5. Filosofisia ja eettisiä pohdintoja

Filosofisesti Paavalin tekstit herättävät kysymyksen universaalin moraalin ja kulttuurisidonnaisuuden suhteesta. Jos Paavali tuomitsi tietyt seksuaaliset käytännöt, oliko hänen kritiikkinsä suunnattu hänen aikansa epäeettisiin käytäntöihin, kuten hyväksikäyttöön, vai onko hänen sanomansa tarkoitettu universaaliksi? Moderni etiikka, erityisesti ihmisoikeusnäkökulmasta, haastaa Paavalin tekstien tulkinnan, koska ne voivat legitimoida syrjintää, jos niitä sovelletaan kritiikittömästi.

Toisaalta Paavalin teologia korostaa Jumalan armoa ja rakkauden ensisijaisuutta (1. Kor. 13). Tämä antaa tilaa tulkinnoille, joissa homoseksuaalisuus modernina identiteettinä ei olisi Paavalin kritiikin kohteena.

6. Johtopäätökset ja moderni relevanssi

Paavalin homofobisiksi mielletyt kommentit ovat monitulkintaisia ja sidoksissa hänen aikansa kulttuuriin ja kieleen. Termit kuten arsenokoitai ja malakoi eivät yksiselitteisesti viittaa homoseksuaalisuuteen, vaan todennäköisemmin hyväksikäyttöön, moraalittomaan käyttäytymiseen tai pakanallisiin käytäntöihin. Käännösten modernit valinnat, kuten ”homoseksuaalit” UT2020:ssa, voivat vääristää alkuperäistä tarkoitusta ja tuoda anakronistisia merkityksiä tekstiin. [Tämä on myös epärelevantti kommentti.]

Historiallisesti ja filosofisesti tarkasteltuna Paavalin tekstit eivät tarjoa selkeää perustetta homoseksuaalisuuden tuomitsemiselle modernissa kontekstissa. Ne haastavat meidät pohtimaan, kuinka yhdistää antiikin moraalikäsitykset nykypäivän eettisiin kysymyksiin. Paavali ei ehkä olisi istunut kahvilassa tuomitsemassa rakastuneita pareja, vaan hän saattoi kirjoittaa palavalla sydämellä niitä vastaan, jotka hänen mielestään eksyivät Jumalan tahdosta – olipa kyse sitten ahneudesta, riistosta tai hillittömistä himoista.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös: 

Jeesus historian valokeilassa: Mitä Raamatun ulkopuoliset lähteet kertovat?

Superanalyysi: Blaise Pascalin argumentaatio Testamenttientotuuden todistamiseksi Pensées-teoksessa

Kutistuiko omnipotentti jumalolento yhtäkkiä pelkäksi sään jumalaksi?