Raamatun käännökset vs. oppikiistat
Edellinen kirjoitukseni aiheutti keskustelua Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä. Eräät kommentaattorit sekoittivat käännöskiistat oppikiistoihin. Lähdetään selventämään tämä Turun tuomiokirkon kirkkaudella. 😎
Raamattu pitää pintansa
Raamatun teksti – hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi – on säilynyt 99 %:sti luotettavana tuhansien käsikirjoitusten ansiosta. Pieniä eroja, kuten kirjoitusvirheitä, löytyy, mutta ydinsanoma on graniittia. Käännökset vääntävät sanoja (esim. “luonnonvastainen” vs. “epäluonnollinen”), mutta eivät muuta kotiläksyä. Käännöskiistat ovat kielellisiä, eivät opillisia.
Oppikiistat: Tulkintaa, ei käännöstä
Oppikiistat syntyvät Raamatun tulkinnasta, eivät tekstistä. Kolme esimerkkiä:
- Katoliset vs. reformaattorit (1500-luku): Luther korosti pelastusta “yksin uskosta” (Room. 3:28), katoliset sakramentteja. Sama Raamattu, eri tulkinta.
- Uskontunnuskiista (300-luku): Varhaiskirkon väittely Kristuksen jumaluudesta (Nikean kokous 325) perustui Raamatun tulkintaan, ei käännösriitoihin.
- Avioliittokiista Suomessa (nykyaika): Kirkon sisällä väännetään, salliiko Raamattu samaa sukupuolta olevien avioliiton. Kyse on tulkinnasta, ei käännöksestä.
Nämä kiistat eivät liity käännöksiin – Raamatun teksti on sama, mutta sen soveltaminen jakaa.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)
Kommentit
Lähetä kommentti