Katolinen kirkko ja vaikenevat enkelit

 

”Minä yöhön suruani huusin, mutta enkelit vaikenivat”, laulaa Anne Mattila ei-niin-tunnetussa kipaleessaan Enkelit vaikenivat. Suomisisulla homma jatkuu:

”Joka pyyntöni useasti uusin, mutta enkelit vaikenivat.”

Ja Anne päätyi perin pessimistiseen johtopäätökseen:  

”Vain viimana vinkuva tuuli, kait tunteideni tuskani kuuli.”

Onko tässä kyse Vanhan testamentin Saarnaajan kirjassa mainittu "tuulen tavoittelu" (hepreaksi hebel, usein käännetty myös "turhuus" tai "höyry")? Anyways, lopullinen tulostaulu:

”Oma varjoni häin, yöhön yksin mä jäin, ja enkelit vaikenivat.”

Se oli siinä. Totaalinen radiohiljaisuus. CASE CLOSED. Paikkakunnat enkelit olivat vuosilomalla tai sitten näitä enkeliolentoja ei ylipäätään ole olemassa missään muodossa. Tässä "tuulen tavoittelussa" on jotain riipaisevaa – kaipuu johonkin suurempaan, näkymättömään, joka voisi lohduttaa, mutta tuntuu kaukaiselta. Onko se enkelten hiljaisuus vai meidän oma kaipuumme, joka resonoi noissa säkeissä?

Katolinen kirkko väittää suoralla naamalla, että enkelit eivät ole pelkkää runollista haavetta, vaan ihan oikeita olentoja, jotka toimivat Jumalan sanansaattajina. Mutta mitä ihmettä se tarkoittaa? Lähdetäänpä selvittämään, miltä enkelit näyttävät kirkon silmissä – ja voit itse päättää, onko väitteissä jotain perää vai ei. 😎

Enkelit: Kirkon näkemys pähkinänkuoressa

Katolinen kirkko pitää enkeleitä todellisina olentoina, ei pelkkinä symboleina tai joulukorttien kiiltokuvina. Kirkon katekismuksen (CCC, §328–336) mukaan enkelit ovat luotuja, aineettomia henkiolentoja, joilla on äly ja tahto, mutta ei materiaa kuten meillä ihmisillä. He ovat Jumalan palvelijoita ja sanansaattajia, linkki taivaan ja maan välillä. Raamatussa enkeleitä vilahtelee vähän väliä: Gabriel tuo Marialle ilosanoman, Mikael taistelee pahaa vastaan, ja suojelusenkelit pitävät meistä huolta – ainakin teoriassa.

Mutta mistä tämä ajatus oikein juontaa? Eihän Raamattu anna enkeleistä tarkkaa käyttöohjetta, ja moderni tiede ei ole bongannut siivekkäitä olentoja kaukoputkella. Tässä kohtaa astuu peliin katolisen teologian jättiläinen, Tuomas Akvinolainen, ja hänen mammuttiteoksensa Summa Theologiae. Tuomas, tuo 1200-luvun filosofis-teologinen rocktähti, rakensi enkelikäsityksensä vahvasti Aristoteleen metafysiikan pohjalle, mutta lisäsi siihen kristillistä twistiä. Sukelletaanpa syvemmälle.

Aristoteles ja enkelit – mitä ihmettä?

Tuomas Akvinolainen oli kova Aristoteles-fani. Antiikin Kreikan filosofi pohti olemassaolon perimmäisiä kysymyksiä ja puhui "aineettomista substansseista" – olioista, jotka eivät koostu materiasta mutta ovat silti olemassa. Aristoteles kutsui näitä "älyiksi" tai "liikkumattomiksi liikuttajiksi", jotka pitävät universumin pyörät pyörimässä. Tuomas nappasi idean ja sanoi: hei, nämähän ovat enkeleitä! Hänen mukaansa enkelit ovat puhtaita muotoja ilman ainetta, joten heillä ei ole kehoa, mutta heillä on äly ja tahto, jotka ovat paljon skarpimpia kuin meidän ihmisten.

Tuomas väitti, että enkelit ovat hierarkkisessa järjestyksessä: on serafeja, kerubeja, valtaistuimia ja muita (tämä perustuu osin Pseudo-Dionysios Areopagitan kirjoituksiin). Jokaisella enkelillä on oma roolinsa Jumalan suunnitelmassa. Esimerkiksi Gabriel on viestinviejä, kun taas Mikael on taistelutoveri. Tämä hierarkia saattaa kuulostaa scifi-roolipeliltä, mutta Tuomaalle se oli tapa selittää, miten Jumalan tahto välittyy universumiin.

Hauska koukku tulee siinä, että koska enkelit ovat aineettomia, ne eivät liiku kuten me. Tuomas selittää, että enkelit voivat siirtyä paikasta toiseen pelkällä tahdonvoimallaan – ei hidasta kävelyä tai lentomatkoja. Tämä on filosofisesti kiehtovaa, koska se haastaa meidän käsityksemme tilasta ja liikkeestä. Nykyfysiikan ”kylmästä” näkökulmasta tämä kuulostaa tyystin absurdilta ajatukselta, mutta Tuomaan aikaan se oli "cutting edge" -logiikkaa.

Tuomaan enkelimetafysiikka tiivistettynä

Tuomas Akvinolaisen enkelimetafysiikka on nerokas sekoitus Aristoteleen filosofiaa ja kristillistä teologiaa (Summa Theologiae, Prima Pars, kysymykset 50–64). Hänen mukaansa enkelit ovat aineettomia substansseja, puhtaita älyjä, jotka eivät tarvitse kehoa toimiakseen. Jokainen enkeli on ainutlaatuinen "laji" itsessään, toisin kuin ihmiset, jotka jakavat saman ihmisluonnon. Tämä tarkoittaa, että enkelit eroavat toisistaan täysin, esimerkiksi älykkyyden ja voiman suhteen, muodostaen hierarkian, joka heijastaa Jumalan järjestystä.

Enkelit eivät ole sidottuja aikaan tai paikkaan kuten me, mutta voivat vaikuttaa materiaaliseen maailmaan Jumalan tahdon kautta – esimerkiksi inspiroimalla ihmisiä tai ilmestymällä näkyvässä muodossa. Tuomas painottaa, että enkelit ovat luotuja olentoja, eivät jumalia, ja heidän olemassaolonsa tarkoitus on palvella Jumalaa ja Hänen suunnitelmaansa. Tämä on filosofisesti tarkka tapa selittää jotain, mikä ylittää arkikokemuksemme, mutta silti sopii kristilliseen maailmankuvaan.

Mitä tiede tuumaa enkeleistä?

Tiede ei varsinaisesti istu samalla aallonpituudella enkelten kanssa. Moderni fysiikka ja biologia perustuvat havaittavaan ja mitattavaan todellisuuteen, ja enkelit eivät ole vielä ilmestyneet laboratorioon. Skeptikko voisi sanoa, että enkelit ovat vain ihmismielen tapa selittää selittämätöntä – vähän kuin muinaiset kreikkalaiset selittivät salamoita Zeuksella.

Toisaalta katolinen teologia ei väitä, että enkelit olisivat tieteen tutkittavissa, koska ne ovat aineettomia. Tämä on filosofinen väittely: tiede tutkii materiaa, mutta voiko olla olemassa jotain, mikä on täysin ei-materiaalista? Tuomas sanoisi, että kyllä voi, koska olemassaolo ei rajoitu siihen, mitä voimme mitata. Tässä tiede ja teologia erkanevat – ja sinä voit pohtia, kumpi on vakuuttavampi.

Enkelit arjessa: Suojelusenkelit ja muut

Katolinen perinne pitää suojelusenkeleitä erityisen läheisinä. Jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkeli, joka ohjaa ja suojelee (CCC §336). Tämä ajatus on lohduttava monille uskoville, mutta herättää myös kysymyksiä: jos enkelit ovat niin fiksuja ja voimakkaita, miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä (ks. Pahan ongelma)? Tuomas vastaisi, että enkelit eivät ole kaikkivoipia – vain Jumala on. He toimivat Hänen käskystään, eivätkä aina puutu asioihin kuten me toivoisimme.

Kirkko myös muistuttaa, että enkelit eivät ole palvonnan kohteita. Ne ovat Jumalan palvelijoita, eivät jumalia. Tämä erottaa katolisen näkemyksen esimerkiksi joistain New Age -uskomuksista, joissa enkelit saattavat saada melkein pääroolin.

Ovatko enkelit totta vai tarua?

No niin, tässä ollaan. Katolinen kirkko pitää enkeleitä todellisina, ja heidän olemassaolonsa perustuu Raamattuun, perinteeseen ja filosofiseen pohdintaan, erityisesti Tuomaan aristoteeliselle pohjalle. Ovatko enkelit pelkkä suloinen tapa selittää maailmaa vai voisiko aineettomia olentoja oikeasti olla olemassa? Tiede ei anna vastausta, koska se ei tutki aineetonta. Filosofia taas avaa oven mahdollisuudelle, että olemassaolo on laajempi käsite kuin mitä mikroskoopilla näkee.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

PS. Psykiatrinero Carl Jung oli vakuuttunut jonkin sortin henkiolentojen olemassaolosta.