Litiumorotaatti: Lupaava yhdiste Alzheimer-tutkimuksessa, mutta EU:ssa hankala tapaus

 

Litiumorotaatti on noussut terveyspiirien kuumaksi perunaksi, kiitos tuoreen Nature-lehden tutkimuksen, joka vihjaa sen potentiaaliin Alzheimerin taudin ehkäisyssä ja hoidossa. Mutta ennen kuin innostut liikaa, pieni varoituksen sana: litiumorotaattia ei saa myydä ravintolisänä EU-alueella ilman uuselintarvikelupaa. Jos siis harkitset sen tilaamista esimerkiksi Yhdysvalloista, muista, että tulli voi napata pakettisi syyniin, ja se voi johtaa juridisiin ongelmiin. Anyways, miksi tämä yhdiste sitten herättää näin paljon kiinnostusta? Sukelletaan litiumorotaatin kiehtovaan maailmaan – sen vaikutuksiin, mahdollisuuksiin ja rajoituksiin.

Miksi litiumorotaatti kiinnostaa?

Litiumorotaatti on litiumin muoto, jossa litiumioni on yhdistetty orotaattimolekyyliin. Toisin kuin lääkinnällinen litiumkarbonaatti, jota käytetään esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa, litiumorotaattia markkinoidaan pieniannoksisena ravintolisänä, joka voisi tukea aivojen terveyttä. Tuore Nature-tutkimus osoitti, että litiumorotaatti saattaa hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä vähentämällä amyloidibeeta-plakkeja ja tau-proteiinien vaurioita hiirillä. Tämä on saanut monet pohtimaan, voisiko litiumorotaatti olla avain aivojen terveyden tukemiseen – mutta EU:ssa sen käyttö on toistaiseksi juridinen miinakenttä.

EU:n rajoitukset: Miksi litiumorotaattia ei löydy hyllyltä?

EU:n elintarvikelainsäädäntö on tiukka. Litiumorotaattia ei ole hyväksytty ravintolisäksi, koska sillä ei ole osoitettua käyttöhistoriaa elintarvikkeena ennen vuotta 1997, mikä tekee siitä uuselintarvikkeen. Ilman virallista lupaa sen myynti ravintolisänä on kiellettyä. Jos siis tilaat litiumorotaattia ulkomailta, esimerkiksi Yhdysvalloista, jossa se on laillisesti saatavilla, saatat jäädä tullin haaviin. Pahimmassa tapauksessa lähetys takavarikoidaan, ja seurauksena voi olla sakkoja tai muita juridisia probleemia.

Miten litiumorotaatti vaikuttaa?

Vaikka litiumorotaatin saatavuus EU:ssa on rajallista, sen vaikutukset ovat kiehtovia ja ansaitsevat tarkastelun. Litiumorotaatti eroaa perinteisestä litiumkarbonaatista siinä, että se ilmeisesti läpäisee veri-aivoesteen tehokkaammin, jolloin pienemmät annokset voivat riittää aivojen terveyden tukemiseen. Pureudutaan asiaan ilman liiallista ammattijargonia. 

Imeytyminen ja jakautuminen

Litiumorotaatti imeytyy hyvin suun kautta otettuna, ja sen huippupitoisuus veressä saavutetaan noin 0,5–3 tunnissa. Orotaattimolekyylin ansiosta litium voi kulkeutua aivoihin tehokkaammin kuin litiumkarbonaatti, mikä tekee siitä kiinnostavan pieniannoksisen vaihtoehdon. Litium jakautuu laajasti elimistöön, mutta erityisesti aivoissa sillä on potentiaalia vaikuttaa hermosolujen toimintaan.

Vaikutukset aivoissa

Litiumorotaatin taika piilee sen kyvyssä vaikuttaa aivojen kemiaan. Se estää glykogeenisyntaasi-kinaasi-3:ta (GSK-3), joka on avainasemassa Alzheimerin taudissa: GSK-3 edistää amyloidibeeta-plakkien ja tau-proteiinien haitallista kertymistä. Estämällä tätä entsyymiä litiumorotaatti voi hidastaa näitä prosesseja, kuten Nature-tutkimus osoitti hiirillä. Lisäksi litium tukee neurogeneesiä – uusien hermosolujen muodostumista – ja lisää neurotrofisia tekijöitä, kuten BDNF:ää, jotka vahvistavat aivojen terveyttä. Se myös lievittää oksidatiivista stressiä, joka vahingoittaa hermosoluja.

Mieliala ja uni

Pienillä annoksilla (yleensä 5–20 mg litiumia päivässä) litiumorotaatti voi lievittää stressiä ja ahdistusta sekä parantaa unen laatua. Käyttäjät raportoivat usein rauhallisemmasta mielestä, mikä voi liittyä litiumin kykyyn tasapainottaa glutamaatti- ja GABA-välittäjäaineita. Nämä vaikutukset ovat kuitenkin lievempiä kuin lääkinnällisellä litiumilla, jota käytetään suurempina annoksina psykiatrisissa hoidoissa.

Eritys ja turvallisuus

Litium erittyy munuaisten kautta muuttumattomana, ja sen puoliintumisaika on noin 8–45 tuntia riippuen iästä ja munuaistoiminnasta. Pienillä annoksilla haittavaikutukset, kuten pahoinvointi tai väsymys, ovat harvinaisia, mutta pitkäaikaisessa käytössä on seurattava munuaisten ja kilpirauhasen toimintaa. Lääkkeet, kuten ibuprofeeni tai diureetit, voivat häiritä litiumin erittymistä, joten niiden yhteiskäyttö vaatii varovaisuutta.

Alzheimer-tutkimuksen lupaukset

Nature-tutkimus on sytyttänyt kipinän litiumorotaatin ympärille. Tutkimuksessa havaittiin, että aivojen litiumpitoisuudet laskevat varhain kognitiivisessa heikkenemisessä, ja pieniannoksinen litiumorotaatti paransi hiirillä muistia ja vähensi Alzheimerin taudille tyypillisiä plakkeja. Tämä viittaa siihen, että litiumorotaatti voisi olla hellävarainen tapa tukea aivojen terveyttä – mutta ihmistutkimukset ovat vielä alkutekijöissään. Toistaiseksi emme voi sanoa, että litiumorotaatti olisi ihmelääke Alzheimeriin, mutta sen potentiaali on kiistatta jännittävä.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)