Mitä tapahtui Jeesuksen ruumiille? Osa II: Näyttämönä Jerusalem

 

”Esimerkiksi Gerd Lüdemann pitää selvänä, että ”luonnontieteen mullistettua maailmankuvamme perinteiset käsitykset Jeesuksen ylösnousemuksesta on katsottava vanhentuneiksi”… Mutta mitä on tarkkaan ottaen ”luonnontieteellinen maailmankuvan”? Miten pitkälle sen normatiivisuus ulottuu? Hartmut Gese on tärkeässä artikkelissaan Die Frage des Weltbildes, johon tässä tahtoisin viitata, kuvannut huolellisesti tuon normatiivisuuden rajoja.”

-- Joseph Ratzinger, Jeesus Nasaretilainen II

Kuvittele taas itsesi Jerusalemiin, kevääseen noin vuonna 30 jKr. Ilma on lämmin, täynnä pääsiäisen pyhiinvaeltajien tuomaa pölyä ja puheensorinaa. Kapeilla kujilla tuoksuu oliiviöljy, suitsukkeet ja paahdettu lammas. Temppeli, tuo juutalaisuuden sydän, kohoaa kukkulallaan kuin linnoitus, ja roomalaiset sotilaat partioivat kulmilla pitääkseen väkijoukon kurissa. Tässä kuhinassa yksi tapahtuma muuttaa kaiken: Jeesus Nasaretilainen, galilealainen saarnaaja, ristiinnaulitaan. Hänen kuolemansa ei ole poikkeus – roomalaiset teloittavat kapinallisia ja rikollisia rutiinilla – mutta jotain odottamatonta seuraa. Hänen ruumiinsa katoaa haudasta kuin tuhka tuuleen. Miksi tämä tyhjä hauta sytytti sellaisen tulipalon, joka palaa yhä? Mennään ajassa taaksepäin ja lavastetaan näyttämö.

Jerusalem vuonna 30: Kiehuvan kattilan kansi

Jerusalem oli Rooman valtakunnan syrjäinen, mutta tulenarka kolkka. Juudea oli miehitetty, ja roomalainen prefekti Pontius Pilatus piti rautaisella otteella järjestystä yllä. Pääsiäinen oli erityisen jännitteistä aikaa: tuhannet juutalaiset saapuivat uhraamaan temppeliin, ja kansallismieliset toiveet Messiaasta – kuninkaasta, joka vapauttaisi Israelin – kuplivat pinnan alla. Jeesus, karismaattinen opettaja, oli jo herättänyt huomiota puheillaan Jumalan valtakunnasta ja teoillaan, joita jotkut kutsuivat ihmeiksi, toiset silmänkääntötempuiksi. Hän oli uhka sekä juutalaisille johtajille, jotka pelkäsivät levottomuuksia, että roomalaisille, jotka eivät sietäneet kapinanpoikasia.

Evankeliumien (Markus, Matteus, Luukas, Johannes) mukaan Jeesus tuomittiin kuolemaan syytettynä jumalanpilkasta ja kapinasta. Historioitsijat, kuten Josefus Flavius, vahvistavat, että ristiinnaulitseminen oli yleinen rangaistus Roomassa. Jeesuksen tapauksessa se oli brutaali, julkinen ja nöyryyttävä – tarkoitus oli murskata hänen seuraajiensa toivo. Ristiinnaulitut jätettiin usein risteille varoitukseksi, mutta evankeliumit kertovat, että Joosef Arimatialainen, vaikutusvaltainen juutalainen, sai luvan haudata Jeesuksen. Tämä ei ollut tavatonta: juutalaisessa perinteessä vainaja pyrittiin hautaamaan ennen auringonlaskua, erityisesti pääsiäisen alla.

Hautaaminen kivipaaden taakse

Jeesuksen hautaaminen on tarinan kannalta kriittinen hetki. Evankeliumit kuvaavat, että hänet laskettiin kallioon hakattuun hautaan, jota vartioi raskas kivipaasi. Arkeologia tukee tätä: 1. vuosisadan Jerusalemissa varakkaat juutalaiset, kuten Joosef Arimatialainen, käyttivät tällaisia hautoja. Hautakammiot oli suljettu suurilla, pyöreillä kivillä, joita oli vaikea siirtää ilman useamman ihmisen voimaa. Evankeliumien mukaan naiset, kuten Magdalan Maria, kävivät haudalla pääsiäissunnuntaina vain huomatakseen, että kivi oli vieritetty ja hauta tyhjä. Tämä on se hetki, jolloin mysteeri syttyy.

Mutta hetkinen – miksi tyhjä hauta oli niin iso juttu? Eikö ruumiita kadonnut muutenkin? Ei ihan. Ensinnäkin, roomalaiset ja juutalaiset viranomaiset pitivät tarkkaa huolta teloitetuista, jotta kapinallisten kannattajat eivät voisi väärentää marttyyritarinoita. Toiseksi, juutalaisessa kulttuurissa ruumiin käsittely oli tiukasti säädeltyä: hautarauhan rikkominen oli vakava rikos. Jos Jeesuksen ruumis oli kadonnut, jonkun täytyi tietää, miksi – tai ainakin niin oletettiin.

Miksi kohu?

Tyhjä hauta ei ollut pelkkä kuriositeetti; se oli kuorma-autollinen dynamiittia. Jeesuksen seuraajat, jotka olivat lannistuneita ja pelokkaita ristiinnaulitsemisen jälkeen, alkoivat yhtäkkiä julistaa, että hän oli noussut kuolleista. Tämä ei ollut vain outo väite – se oli vallankumouksellinen. Juutalaisessa perinteessä (esim. Daniel 12:2) puhuttiin kyllä kuolleiden ylösnousemuksesta, mutta sen odotettiin tapahtuvan maailman lopussa, ei keskellä historiaa. Jeesuksen seuraajien väite oli siis radikaali: jotain ennennäkemätöntä oli tapahtunut. Samaan aikaan juutalaiset johtajat ja roomalaiset näkivät tyhjän haudan propagandana, joka voisi sytyttää kapinan. Matteuksen evankeliumissa (27:62–66) mainitaan jopa vartijoiden asettaminen haudalle – tosin skeptikot epäilevät, onko tämä historiallisesti totta vai myöhempi lisäys.

Teologi N. T. Wright on huomauttanut, että tyhjä hauta yksinään ei olisi riittänyt sytyttämään kristinuskon räjähdysmäistä leviämistä. Oli tarvittu jotain muutakin: kokemuksia, joissa seuraajat uskoivat kohdanneensa elävän Jeesuksen. Mutta oliko kyseessä ihme, harha vai jotain muuta? Tätä rupeamme purkaa seuraavissa osissa.

Mitä tiedämme varmasti?

Historioitsijat ovat yhtä mieltä muutamasta avainasiasta: Jeesus ristiinnaulittiin, hänet haudattiin ja pian sen jälkeen hänen seuraajansa alkoivat väittää, että hauta oli tyhjä. Josefus Flavius, roomalais-juutalainen historioitsija, mainitsee Jeesuksen lyhyesti (Antiquities of the Jews, 18.3.3), vaikka hänen tekstinsä aitoudesta kiistelläänkin. Entä se hauta? Pyhän haudan kirkko Jerusalemissa on ollut kristittyjen pyhiinvaelluskohde vuosisatojen ajan, ja National Geographicin tuore dokumentti (Secrets of Christ's Tomb, 2025) paljastaa, että siellä oleva hautakammio on peräisin 4. vuosisadalta, keisari Konstantinuksen ajalta. Tämä tukee perinnettä, että kyseessä voisi olla Jeesuksen hauta – mutta varmaa todistetta, kuten nimikylttiä, ei ole löydetty. Arkeologia vahvistaa silti evankeliumien kontekstin: 1. vuosisadan kalliohaudat ja ristiinnaulittujen jäänteet, kuten Yehohananin luuranko vuodelta 1968, sopivat tarinaan. Silti tyhjän haudan selitys jää yhä auki – oliko se ihme, huijaus vai jotain muuta?

Seuraavaksi: Teorioiden taistelu

Nyt kun näyttämö on lavastettu, seuraavassa osassa sukellamme syvemmälle teorioihin. Varastettiinko ruumis? Oliko Jeesus sittenkin elossa? Vai onko ylösnousemus ainoa looginen selitys? Otamme suurennuslasin käteen ja tarkastelemme, mitä historia, tiede ja filosofia sanovat. Pysy kyydissä – tämä mysteeri vain syvenee.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)