Tyydyttyneet rasvat ja rasvamaksa: Metabolisen ympäristön ratkaiseva rooli

 

Metabolinen rasvamaksa on noussut kansantaudiksi, joka koskettaa noin neljäsosaa suomalaisista. Usein kuulee väitteen, että tyydyttyneet rasvahapot, kuten voissa ja kermassa olevat rasvat, edistävät maksan rasvoittumista. Mutta onko asia näin yksinkertainen? Tutkimukset ja kliiniset havainnot osoittavat, että tyydyttyneiden rasvojen vaikutus riippuu voimakkaasti metabolisesta ympäristöstä – erityisesti insuliinitasosta ja aterian hiilihydraattipitoisuudesta. Käyn tässä artikkelissa läpi, miksi runsasrasvainen pihvi ilman hiilihydraatteja on maksalle ystävällisempi kuin runsashiilihydraattinen ateria, vaikka molemmissa olisi tyydyttyneitä rasvoja.

Mikä on metabolinen rasvamaksa?

Metabolinen rasvamaksa on tila, jossa maksaan kertyy liikaa rasvaa ilman alkoholin vaikutusta. Se liittyy usein insuliiniresistenssiin, joka on yleistä esimerkiksi tyypin 2 diabeteksessa ja metabolisessa oireyhtymässä. Insuliiniresistenssi häiritsee maksan normaalia aineenvaihduntaa, jolloin maksa tuottaa liikaa sokeria ja triglyseridejä sekä kerää rasvaa, erityisesti tyydyttyneitä rasvoja, jotka muistuttavat koostumukseltaan voita. Tämä rasvan kertyminen voi lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä ja pahimmillaan johtaa maksan tulehdukseen tai kirroosiin.

Tyydyttyneet rasvat: Syyllisiä vai väärinymmärrettyjä?

Hannele Yki-Järvisen tuore Duodecim-artikkeli korostaa, että metabolisessa rasvamaksassa maksan rasva on usein tyydyttyneitä rasvahappoja, jotka kertyvät osin ruokavaliosta ja osin sokerin uudismuodostuksesta (de novo lipogeneesi, DNL). DNL on prosessi, jossa maksa muuntaa ylimääräiset hiilihydraatit, erityisesti fruktoosia, rasvoiksi. Tämä prosessi kiihtyy korkeilla insuliinitasoilla, jotka ovat tyypillisiä runsashiilihydraattisessa ruokavaliossa. Toisin sanoen, tyydyttyneiden rasvojen kertyminen maksaan ei johdu pelkästään niiden syömisestä, vaan siitä, miten keho käsittelee niitä insuliiniresistenssin ja hiilihydraattien läsnä ollessa.

Esimerkiksi runsasrasvainen pihvi, joka syödään ilman perunaa, leipää tai muita hiilihydraatteja – vaikkapa vain salaatin kera – ei rasvoita maksaa. Tämä johtuu siitä, että tällaisessa ateriassa insuliinitasot pysyvät matalina, mikä hillitsee DNL:ää ja edistää rasvan käyttöä energiaksi. Ketoruokavaliossa, jossa hiilihydraatteja on hyvin vähän ja tyydyttyneitä rasvoja runsaasti, maksan rasvapitoisuus voi jopa vähentyä nopeasti, kuten useat tutkimukset ovat osoittaneet.

Jos sama pihvi syödään sen sijaan runsashiilihydraattisen aterian osana – esimerkiksi hampurilaisateriana sämpylän ja ranskanperunoiden kera – insuliinitasot nousevat, DNL kiihtyy ja maksaan kertyy herkemmin rasvaa. Hiilihydraatit, erityisesti sokerit, ovat tässä yhtälössä usein suurempi ongelma kuin tyydyttyneet rasvat.

Kotiläksy

Tyydyttyneiden rasvojen ja metabolisen rasvamaksan yhteys ei ole mustavalkoinen. Väite, että tyydyttyneet rasvat lisäävät maksan rasvoittumista, pitää paikkansa vain, jos insuliinitasot ovat korkeat ja hiilihydraatteja syödään runsaasti. Metabolinen ympäristö on avainasemassa: vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa tyydyttyneet rasvat voivat olla jopa hyödyllisiä maksan terveydelle. Joten seuraavan kerran, kun nautit pihvistä, mieti, mitä muuta lautasellasi on – se ratkaisee, kiittääkö maksasi vai ei.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)