Stigma ajaa hyväksikäyttöön, mutta ongelma on monisyisempi kuin moralistinen mikromanifesti antaa ymmärtää

 

Pia Puolakan mikromainifesti ”On huolestuttavaa, että Anna Kontula normalisoi seksityön” (HS, 6.9.2025) tuo esiin tärkeän huolen seksityön riskeistä, mutta sen moralistinen sävy ja yksipuolinen näkökulma ohittavat ongelman ytimen. Väite, että seksityön normalisointi ei tee yhteiskunnasta vapaampaa tai oikeudenmukaisempaa, on osin totta, mutta samalla kirjoitus sivuuttaa tutkimusnäytön, joka osoittaa stigmatisoinnin olevan keskeinen syy seksityöntekijöiden hyväksikäytölle. Stigma ajaa toiminnan maan alle, estää oikeuksien toteutumisen ja altistaa väkivallalle – 60 % seksityöntekijöistä Suomessa kohtaa väkivaltaa, mutta vain 20 % uskaltaa raportoida (Pro-tukipiste, 2024). Alankomaissa ja Saksassa laillistaminen on vähentänyt väkivaltaa ja ihmiskauppaa tiukan säätelyn myötä (Europol, 2024), toisin kuin Suomen pohjoismainen malli, joka vain pahentaa ongelmia.

Puolakka on oikeassa korostaessaan nuorten haavoittuvuutta ja mielenterveysongelmia, mutta hän sekoittaa vapaaehtoisen seksityön ja hyväksikäytön. Kaikki seksityö ei ole epätoivoa – moni valitsee sen autonomisesti, mutta stigma estää heitä saamasta suojaa. Kirjoitus myös sivuuttaa rakenteelliset tekijät, kuten köyhyyden ja ihmiskaupan torjunnan puutteet, jotka pahentavat tilannetta yhtä lailla kuin stigma. Tämä poliittisesti korrekti mutta tieteellisesti ohut mikromanifesti vaikuttaa siltä, kuin ChatGPT olisi raapustanut sen napsiakseen irtopisteitä moraalisesti närkästyneiltä “paremmilta ihmisiltä”. Seksityön ongelmia ei ratkaista moralisoimalla, vaan tiukalla säätelyllä, koulutuksella ja stigman purkamisella, jotta kenenkään ei tarvitsisi toimia varjoissa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)