Ehdotus seksityön laillistamisesta ja sääntelemisestä Suomessa

 

Seksityö on Suomessa laillista, mutta sen ostaminen tietyissä olosuhteissa (esim. parituksen tai ihmiskaupan uhrilta) on kriminalisoitu, mikä luo harmaita alueita ja riskejä työntekijöille. Nykyinen “pohjoismainen malli” pyrkii suojelemaan seksityöntekijöitä, mutta käytännössä se stigmatisoi alaa, ajaa toimintaa maan alle ja heikentää turvallisuutta. Tässä lyhyessä kirjoituksessa arvioin seksityön lainsäädännön nykytilaa, ehdotan tiukasti säänneltyä laillistamista ja analysoin sen vaikutuksia kansanterveyteen, turvallisuuteen ja talouteen, perustuen tieteelliseen näyttöön ja kansainvälisiin kokemuksiin. Turvavyöt kiinni – taas mennään tähtien taa. 😎

1. Seksityön lainsäädännön nykytila Suomessa

Seksityö on Suomessa laillista, mutta sitä säännellään rikoslain (39/1889, luku 20) ja järjestyslain (612/2003) kautta. Keskeiset säännökset:

• Seksityön harjoittaminen: Yksityishenkilö voi myydä seksipalveluita laillisesti, mutta julkinen tarjonta (esim. katuprostituutio) on kielletty järjestyslain nojalla.
• Ostaminen: Seksin ostaminen on laillista, mutta kriminalisoitu, jos ostaja tietää tai epäilee myyjän olevan parituksen tai ihmiskaupan uhri (rikoslaki, 20:8). Tämä “pohjoismainen malli” (otettu käyttöön 2006) pyrkii vähentämään kysyntää ja suojelemaan haavoittuvia.
• Paritus: Parituksen edistäminen (esim. tilojen tarjoaminen) on kielletty, mikä estää bordellien perustamisen ja rajoittaa työntekijöiden mahdollisuutta työskennellä yhdessä turvallisesti.

Ongelmat:

• Stigma ja turvattomuus: Kriminalisointi ajaa seksityön maan alle, lisäten väkivallan ja hyväksikäytön riskiä. Pro-tukipisteen (2024) mukaan 60 % seksityöntekijöistä on kokenut väkivaltaa, mutta vain harva raportoi poliisille stigman ja epäluottamuksen vuoksi.
• Harmaa alue: Epäselvät säännöt (esim. milloin ostaja “epäilee” paritusta) luovat oikeudellista epävarmuutta, ja työntekijät eivät voi organisoida toimintaa turvallisesti (esim. yhteiset työtilat).
• Ihmiskauppa: Pohjoismainen malli ei ole merkittävästi vähentänyt ihmiskauppaa (Amnesty International, 2020), mutta se heikentää vapaaehtoisten seksityöntekijöiden oikeuksia.
• Kansanterveys: Sääntelemätön seksityö lisää sukupuolitautien (esim. HIV, klamydia) riskiä, koska työntekijöillä ei ole pääsyä säännöllisiin terveystarkastuksiin.

2. Ehdotus: Tiukasti säännelty laillistaminen

Ehdotan seksityön täydellistä laillistamista Suomessa tiukalla säätelyllä, joka perustuu Alankomaiden (2000) ja Saksan (2002) malleihin, mutta mukautettuna Suomen kontekstiin. Tavoitteena on parantaa työntekijöiden turvallisuutta, vähentää ihmiskauppaa ja tuottaa verotuloja. Malli koostuu seuraavista elementeistä:

• Valtion lisenssijärjestelmä:
• Seksityöntekijät rekisteröityvät vapaaehtoisesti valtion ylläpitämään rekisteriin, joka takaa anonymiteetin (esim. salattu ID). Lisenssi vaatii 18+ iän ja vapaaehtoisuuden varmistuksen.
• Työtilat (esim. bordellit, yksityiset asunnot) lisensoidaan, ja niitä valvoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja työsuojeluviranomaiset. Tämä mahdollistaa turvalliset työympäristöt.
• Terveystarkastukset ja kansanterveys:
• Seksityöntekijöille tarjotaan ilmaiset, säännölliset terveystarkastukset (esim. sukupuolitaudit, mielenterveys), mutta ne eivät ole pakollisia yksityisyyden suojaamiseksi.
• Valtio rahoittaa valistuskampanjoita (esim. kondomien käyttö), kuten Alankomaissa, missä HIV-tartunnat seksityöntekijöiden keskuudessa ovat alle 1 % (RIVM, 2023).
• Verotus ja sosiaaliturva:
• Seksityön tulot verotetaan normaalisti (esim. progressiivinen tulovero), ja työntekijät saavat oikeuden sosiaaliturvaan (esim. eläke, sairausvakuutus), kuten Saksassa.
• Arvio: Suomessa seksityön markkinoiden koko on n. 100–200 milj. €/vuosi (Pro-tukipiste, 2024). Verotulot voisivat olla 20–50 milj. €/vuosi, jotka ohjataan terveyspalveluihin ja ihmiskaupan torjuntaan.
• Turvallisuus ja oikeudet:
• Seksityöntekijöillä on oikeus kieltäytyä asiakkaista ilman perusteluja, ja väkivallasta raportointia helpotetaan (esim. anonyymi linja). Poliisi koulutetaan tukemaan työntekijöitä, ei kriminalisoimaan heitä.
• Parituskielto puretaan, jos toiminta on vapaaehtoista ja lisensoitua, mutta ihmiskaupan ja pakottamisen rangaistuksia tiukennetaan (esim. 7–12 vuotta vankeutta).
• Valistus ja stigma:
• Laajamittainen X-kampanja purkaa seksityön stigmaa, korostaen työntekijöiden oikeuksia ja ammatin laillisuutta, kuten Saksan “Respect Sex Work” -kampanja (2020).
• Koulutetaan yleisöä ja viranomaisia (esim. poliisi, sosiaalityöntekijät) tunnistamaan ihmiskauppa vs. vapaaehtoinen seksityö.

3. Vaikutukset ja kansainväliset esimerkit

Kansanterveys:

• Alankomaissa laillistaminen (2000) vähensi sukupuolitautien leviämistä (HIV-tartunnat laski 4 %:sta 1 %:iin seksityöntekijöillä, RIVM, 2023) ja paransi työntekijöiden pääsyä terveyspalveluihin.
• Suomessa laillistaminen voisi vähentää sääntelemättömän seksityön riskejä (esim. klamydia, 5 % seksityöntekijöistä, THL, 2024) tarjoamalla ilmaisia tarkastuksia.

Turvallisuus:

• Saksassa laillistaminen (2002) lisäsi turvallisuutta: 80 % seksityöntekijöistä raportoi paremmasta suojasta väkivaltaa vastaan (Bundesministerium für Familie, 2023). Suomessa tämä voisi vähentää 60 %:n väkivaltakokemuksia (Pro-tukipiste, 2024).
• Ihmiskaupan torjunta tehostuu, koska lisensoidut työtilat ja rekisteröinti helpottavat valvontaa, kuten Alankomaissa (Europol, 2024).

Taloudelliset hyödyt:

• Verotulot (20–50 milj. €/vuosi) voisivat rahoittaa terveyspalveluita ja ihmiskaupan torjuntaa, kuten Saksassa (1 mrd €/vuosi, 2023).
• Laillistaminen vähentää mustan pörssin toimintaa, joka nykyisin rahoittaa järjestäytynyttä rikollisuutta (arvio: 30 % markkinoista, Europol, 2024).

Kulttuurimuutos:

• Laillistaminen purkaa stigmaa, kuten Alankomaissa, missä 70 % kansasta pitää seksityötä normaalina ammattina (YouGov, 2023). Suomessa tämä voisi lisätä työntekijöiden arvostusta ja oikeuksia.

4. Haasteet ja ratkaisut

• Moraalinen vastustus:
• Haaste: Konservatiiviset ryhmät ja osa feministeistä (esim. “pohjoismaisen mallin” kannattajat) vastustavat laillistamista, väittäen sen lisäävän ihmiskauppaa.
• Ratkaisu: Korostetaan tieteellistä näyttöä (esim. Alankomaat, Saksa) ja tiukkaa säätelyä, joka erottaa vapaaehtoisen seksityön ihmiskaupasta. X-kampanja vakuuttaa skeptikot.
• Ihmiskaupan riski:
• Haaste: Laillistaminen voi houkutella laittomia toimijoita, jos valvonta on heikkoa.
• Ratkaisu: Tiukka lisenssivalvonta ja poliisin resurssien lisäys ihmiskaupan torjuntaan, kuten Saksassa.
• Stigma ja syrjintä:
• Haaste: Työntekijät voivat kohdata syrjintää, vaikka laki muuttuisi.
• Ratkaisu: Koulutusohjelmat viranomaisille ja yleisölle, kuten Alankomaiden malli, ja anonyymi rekisteri suojan takaamiseksi.

5. Yhteenveto

Seksityön lainsäädäntö Suomessa kaipaa uudistusta, koska pohjoismainen malli stigmatisoi työntekijöitä, ajaa toimintaa maan alle ja heikentää turvallisuutta. Ehdotan tiukasti säänneltyä laillistamista: valtion lisenssijärjestelmä, terveystarkastukset, verotus, turvallisuus ja valistus. Tämä parantaisi kansanterveyttä, vähentäisi väkivaltaa (60 % kokee nykyisin), torjuisi ihmiskauppaa ja tuottaisi verotuloja (20–50 milj. €/vuosi), kuten Alankomaissa ja Saksassa.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)