Superanalyysi: Lihaspommihypoteesi – kuinka sokeri-aminohappopommi turboahtoi luolaihmisen muskelit

 

Jos luit aiemman artikkelini spurttistrategiahypoteesista, tiedät jo, miksi luolaihmisen aivot himoitsivat hedelmien ja marjojen nopeita sokereita: ne tarjosivat salamannopeaa energiaa anaerobisiin suorituksiin, kuten keihäänheittoon tai puuhun kiipeämiseen. Mutta entä jos nämä harvinaiset hiilihydraattipommit eivät vain antaneet polttoainetta spurttiin, vaan myös auttoivat rakentamaan lihaksia seuraavaa seikkailua varten? Tervetuloa lihaspommihypoteesini pariin, joka vie tarinan askeleen pidemmälle. Tämä alustava hypoteesi väittää, että ketoluolaihmisen suhteellisen harvinaiset sokeri-aminohappopommit – esimerkiksi marjat ja mammutinliha – laukaisivat supervoimakkaan lihasanabolian, kiitos tehostetun insuliini- ja IGF-1-vasteen. Ja kickeri? Kilpakehonrakentajat ovat vuosisadan ajan huomanneet, että kisadieetin jälkeinen tankkaus tekee lihaksista ravintoainesieniä, mikä tukee hypoteesia modernista näkökulmasta. Sukelletaan syvälle tähän lihaksia pullistavaan mysteeriin. 😎

Lihaspommihypoteesin ydin: Turboahdettu lihaskasvu ketoluolaihmisellä

Lihaspommihypoteesini ehdottaa, että esihistoriallisessa ympäristössä, jossa luolaihmiset elivät pääosin ketoosissa, harvinaiset hiilihydraattipiikit – kuten hedelmistä tai hunajasta – yhdistettynä täysipainoiseen proteiiniin laukaisivat poikkeuksellisen voimakkaan lihaskasvun. Miksi? Koska ketoosi teki luolaihmisen insuliinisensitiivisyydestä huipputerävän, joten äkillinen sokeri-aminohappopommi aiheutti massiivisen insuliini- ja IGF-1-piikin, jotka turboahtoivat lihasten rakennusprosessia (anaboliaa).

Luolaihmisen ruokavalio oli pääsääntöisesti vähähiilihydraattinen, koostuen pääosin rasvasta ja proteiinista (esim. riistasta, kaloista, pähkinöistä), mikä piti heidät ketoosissa tai ainakin vähähiilihydraattisessa tilassa. Hiilihydraatteja tuli harvoin – ehkä kausittaisista marjoista tai hunajakennoista. Kun tällainen hiilaripommi osui kohdalle, verensokeri nousi nopeasti, ja insuliini aktivoitui voimakkaasti. Insuliini kuljettaa glukoosia ja aminohappoja (proteiinien rakennuspalikoita) lihassoluihin, stimuloiden lihasproteiinisynteesiä muun muassa mTOR-reitin kautta. Lisäksi hiilihydraatit nostavat IGF-1-tasoja, jotka tehostavat lihaskasvua ja estävät lihasten hajoamista (kataboliaa).

Ketoosin tehostama insuliinisensitiivisyys on avainasemassa. Tutkimukset osoittavat, että vähähiilihydraattinen ruokavalio parantaa insuliinireseptorien herkkyyttä, koska elimistö ei ole jatkuvasti altistunut korkeille insuliinitasoille. Kun luolaihminen nappasi marjoja ja palan lihaa, insuliini- ja IGF-1-vastine oli eksponentiaalisesti suurempi kuin nykypäivän sokerilla kyllästetyssä ympäristössä. Tämä teki hiilihydraatti-aminohappopommista lihasten ”superpolttoainetta”, rakentaen muskeleita seuraaviin metsästys- tai pakenemisseikkailuihin.

Kehonrakentajien salaisuus: "Kasvetaan vastaan" kisadieetin jälkeen

Tässä tulee hypoteesin moderni todiste: kilpakehonrakentajat ovat kautta aikojen huomanneet, että kisadieetin jälkeen – kun kroppa on ollut pitkään energia- ja hiilihydraattivajeessa – lihakset ovat äärimmäisen reseptiivisiä ravintoaineille, ja tankkaus johtaa salamannopeaan lihaskasvuun, jota kutsutaan alalla "kasvetaan vastaan" -ilmiöksi. Tämä on kuin luolaihmisen marjapensashetki nykypäivänä! Kisadieetillä kehonrakentajat elävät usein vähähiilihydraattisessa tilassa, joskus lähellä ketoosia, mikä muistuttaa luolaihmisen niukkaa ympäristöä. Tämä lisää insuliinisensitiivisyyttä ja lihasten kykyä imeä ravinteita, erityisesti glykogeenia ja aminohappoja. Glykogeeni ”imee” mukanaan nestettä solun sisälle, mikä tukee aminohappojen aikaansaamaa anaboliaa.

Kun kehonrakentaja tankkaa kisan jälkeen hiilihydraateilla ja proteiinilla, lihassolut imevät ravinteita kuin sieni. Tutkimukset osoittavat, että energia- ja hiilihydraattirajoituksen jälkeen lihasten insuliini- ja IGF-1-signalointi on tehostunutta, mikä maksimoi lihasproteiinisynteesin. Hiilihydraatit täyttävät glykogeenivarastot, ja insuliini kuljettaa aminohappoja lihaksiin, samalla kun IGF-1 ja mTOR aktivoituvat voimakkaasti. Tämä selittää, miksi kehonrakentajat kokevat kisadieetin jälkeisen tankkauksen aikana räjähdysmäistä lihaskasvua: lihassolut ovat nälkäisiä ja hyperreseptiivisiä, aivan kuten ketoluolaihmisen lihakset marjojen ja lihan yhdistelmän jälkeen.

Evoluution jackpot: Miksi lihaspommi oli selviytymisen supervoima?

Lihaspommihypoteesi väittää paljastavansa, miksi äkilliset hiilihydraatti-aminohappopommit olivat luolaihmiselle evoluution lottovoitto. Vahvemmat luustolihakset paransivat selviytymistä: isommat lihakset tarkoittivat tehokkaampia keihäänheittoja, nopeampia pakenemisia ja kykyä kantaa saalista tai jälkikasvua. Ketoosin ylläpitämä korkea insuliinisensitiivisyys varmisti, että harvinaiset hiilaripiikit hyödynnettiin maksimaalisesti, rakentaen lihaksia seuraaviin haasteisiin. Tutkimukset tukevat tätä: esihistoriallisessa ympäristössä energian varastointi ja lihasten ylläpito olivat kriittisiä, ja harvinaiset hiilihydraattilähteet optimoivat lihasproteiinisynteesiä.

Tämä kytkeytyy saumattomasti spurttistrategiahypoteesiin, joka väitti, että nopeat hiilihydraatit olivat elintärkeitä anaerobisiin suorituksiin, kuten keihäänheittoon tai puuhun kiipeämiseen. Lihaspommihypoteesi vie ajatuksen pidemmälle: hiilaripiikit eivät vain antaneet energiaa spurttiin, vaan myös auttoivat rakentamaan lihaksia, jotka tekivät seuraavasta spurtista vielä tehokkaamman. Yhdessä nämä hypoteesit maalaavat kuvan luolaihmisestä, joka oli paitsi nopea myös vahva, kiitos harvinaisten hedelmä/marja-liha-cocktailien.

Moderni ansa: Lihaspommista rasvapommiin

Valitettavasti lihaspommihypoteesi paljastaa myös modernin maailman ongelman. Nykyään emme elä ketoosissa, vaan syömme hiilihydraatteja jatkuvasti – aamumuroista hedelmäkarkkeihin ja limppariin. Tämä pitää insuliinitasot kroonisesti korkealla, mikä heikentää insuliinisensitiivisyyttä ja johtaa insuliiniresistenssiin. Sen sijaan, että hiilihydraatit menisivät lihastoiminnan tehostamiseen ja rakentamiseen, ne varastoituvat rasvaksi, lisäten lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen riskiä. Ultraprosessoidut elintarvikkeet (UPF), kuten mansikkatoffeet, huijaavat aivojamme luulemaan, että syömme ravinteikasta hedelmää, mutta ilman proteiinia ja liikuntaa ne eivät tue lihasanaboliaa, vaan päätyvät vyötärölle.

Kehonrakentajat kuitenkin näyttävät, miten lihaspommihypoteesia voi hyödyntää. Kisadieetin jälkeinen tankkaus jäljittelee luolaihmisen tilannetta: kun insuliinisensitiivisyys on huipussaan ja lihakset nälkäisiä, hiilihydraattien ja proteiinin yhdistelmä maksimoi lihaskasvun. Jos haluat kanavoida sisäistä luolaihmistäsi, kokeile ketogeenistä ruokavaliota, treenaa kovaa ja ajoita kunnon hiilaripiikki treenin jälkeen reilun eläinproteiinin kera niin saatat nähdä lihastesi "kasvavan vastaan".

Anssi H. Manninen (aka ”Kant”)

PS. Joku saattaa tässä kohtaa nostaa kulmakarvojaan ja sanoa: "Hetkinen, ammattikehonrakentajat mättävät off-seasonilla eli massakaudella valtavia määriä hiilihydraatteja joka aterialla – ja heidän lihaksensa ovat valtavat. Ja rasvamääräkään ei heillä useinkaan lisäänny ihan ylettömästi. Eikös tämä kumoa lihaspommihypoteesin, joka korostaa harvinaisia hiilaripiikkejä ketoluolaihmisen lihaskasvulle? Hyvä pointti, johon sukellamme jatkokirjoituksessa.