ADHD-diagnoosien räjähdys ja lääketeollisuuden varjo

 

Suomessa ADHD-diagnoosien ja -lääkitysten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, erityisesti lapsilla. Jopa neljännes 11–12-vuotiaista pojista tietyillä alueilla, kuten Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa, käyttää ADHD-lääkkeitä. 😬 Tämä on kansainvälisesti hyvin poikkeuksellista, sillä ADHD:n esiintyvyys lapsilla on globaalisti arvioitu vain 5–8 %:iin. Taustalla vaikuttaa lääkärikuntaa jakava kiista, jossa keskeiseksi nousee kysymys: ajavatko lääketeollisuuden intressit ylidiagnostiikkaa? Tässä kirjoituksessa pureudun lyhyesti ADHD:n Käypä hoito -suosituksen ongelmiin, lääkeyhtiöiden kytköksiin ja harhaanjohtaviin väitteisiin lääkkeiden "edullisuudesta" – ex cathedra. 😎

Käypä hoito -suositus: Kuka laatii ja kenen ehdoilla?

ADHD:n hoitoa ohjaa Suomessa Käypä hoito -suositus, mutta harva tajuaa, ettei se ole viranomaistahon laatima. Suositukset tuottaa Lääkäriseura Duodecim, yksityinen järjestö, joka rahoittaa toimintansa valtaosin lääketeollisuuden tuella. Tämä herättää kysymyksen suositusten puolueettomuudesta. Esimerkiksi ADHD:n Käypä hoito -työryhmää johtava erikoislääkäri Anita Puustjärvi on saanut rahoitusta lääkeyhtiöiltä, muun muassa luentopalkkioita. Tällaiset kytkökset eivät ole poikkeus, vaan yleinen käytäntö: monet suositusten laatijat ovat sidoksissa lääketeollisuuteen, mikä voi ohjata hoitolinjauksia lääkkeiden käytön suosimiseen.

Käypä hoito -suositukset korostavat lääkehoitoa ADHD:n ensisijaisena hoitomuotona, vaikka lievissä tapauksissa ei-lääkkeelliset vaihtoehdot, kuten koulun tukitoimet tai vanhempien neuvonta, voisivat olla tehokkaita ja turvallisempia. Tämä lääkepainotteisuus sopii hyvin lääkeyhtiöiden intresseihin, sillä ADHD-lääkemarkkinat ovat maailmanlaajuisesti miljardeja euroja liikuttava bisnes – vuonna 2022 arviolta 20 miljardia dollaria.

"Suhteellisen edulliset" lääkkeet – kenelle?

Puustjärvi toteaa Ilta-Sanomien jutussa, että ADHD-lääkkeet ovat "suhteellisen edullisia". Tämä väite on äärimmäisen harhaanjohtava, sillä se tarkastelee asiaa vain potilaan näkökulmasta. Kela-korvausten ansiosta potilaan omavastuu jää noin 40–50 euroon kuukaudessa, mutta tämä ei tietenkään kerro koko totuutta. Kela maksoi vuonna 2023 yhteensä 22 miljoonaa euroa ADHD-lääkekorvauksia yli 100 000 henkilölle, ja lääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut viidessä vuodessa. Vaikka potilaalle hinta näyttäytyy kohtuullisena, Kela-korvaukset valuvat epäsuorasti lääkeyhtiöiden taskuun, sillä ne mahdollistavat laajan lääkkeiden käytön ja kasvattavat siten myyntivolyymia.

Tässä piilee ydinkysymys: jos ADHD-diagnooseja tehdään liikaa, lääkeyhtiöt hyötyvät valtavasti. Kyse ei ole pelkästään potilaan maksamasta hinnasta, vaan siitä, että lääketeollisuus tienaa miljardeja pitkittyneestä lääkityksestä, joka usein jatkuu vuosikausia. Väite "edullisuudesta" hämärtää tätä ansaintalogiikkaa ja ohjaa huomion pois lääketeollisuuden roolista diagnoosien lisääntymisessä.

Ylidiagnostiikka: Resurssipula ja lääketeollisuuden vaikutus

ADHD-diagnoosien räjähdys ei selity pelkästään paremmalla tunnistamisella. Monet asiantuntijat ovat aiheellisesti nostaneet esiin huolen ylidiagnostiikasta, erityisesti perusterveydenhuollossa, jossa kiire ja resurssipula johtavat puutteellisiin arviointeihin. Diagnoosit tehdään usein ilman moniammatillista arviota, ja oireita saatetaan sekoittaa esimerkiksi liialliseen ruutuaikaan, stressiin tai koulujen resurssipulaan, kuten suuriin luokkakokoihin. Pandemia-aika kiihdytti diagnoosien määrää entisestään, jopa kaksinkertaistaen uusia tapauksia vuosina 2020–2022.

Lääketeollisuuden vaikutus näkyy myös siinä, miten lääkkeitä markkinoidaan. Lääkäreille suunnatut koulutukset ja luentopalkkiot voivat ohjata hoitokäytäntöjä lääkepainotteisiksi, vaikka tutkimukset osoittavat, että lievissä tapauksissa muut tukimuodot voisivat olla parempi vaihtoehto. Tämä herättää kysymyksen: tehdäänkö diagnooseja osin siksi, että ne palvelevat lääkeyhtiöiden taloudellisia intressejä?

Mitä pitäisi tehdä?

ADHD-lääkitys voi olla tarpeellista osalle potilaista, mutta nykyinen tilanne huutaa kriittistä tarkastelua. Ensinnäkin Käypä hoito -suositusten laatimisen tulisi olla läpinäkyvämpää ja riippumatonta lääketeollisuuden rahoituksesta. Toiseksi diagnostiikan laatua on parannettava: perusterveydenhuollon resurssipulaa on korjattava, jotta moniammatilliset arviot toteutuvat. Kolmanneksi koulujen tukiresursseja on lisättävä, jotta lääkitys ei ole ainoa ratkaisu lasten haasteisiin.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös: Novo Nordiskin Wegovy-piilomainonta Suomessa: Juridinen tarkastelu