Johannes Duns Scotus ja metafyysinen jumaltodistus – perusterminologia

 

Johannes Duns Scotuksen metafyysiseen jumaltodistukseen liittyvän superanalyysin Osa I oli helposti sulavaa alkuruokaa, mutta Osa II tulee olemaan perin monimutkainen. Tässä napakka selostus keskeisimmistä käsitteistä, jotta kupletin juoni avautuu helpommin kaikille halukkaille. 😎 

Aksidentaaliset syyt (causae accidentaliter ordinatae)

Lineaariset kausaali- eli syy-seuraus-ketjut, jotka etenevät usein ajassa ja voivat teoriassa jatkua loputtomiin ilman loogista ristiriitaa. Ne selittävät muutosta (esim. isä synnyttää pojan, poika toisen jne.), mutta eivät olemassaolon perustaa.

Ensimmäinen syy (causa prima)

Olemassaolon hierarkkinen perusta, joka on itsessään välttämätön (per se necessarium) eikä riipu mistään muusta. Se katkaisee regression ja kannattelee kaikkea tässä ja nyt (esim. kristallikruunun "katto").

Korkein päämäärä (finis ultimus)

Teleologian huippu: ylin tarkoitus, joka antaa merkityksen luonnon hierarkialle (esim. kasvit kohti valoa, ihminen kohti totuutta). Ilman sitä tarkoituksellisuus olisi absurdi, kuin orkesteri ilman kapellimestaria.

Kontingentti vs. välttämätön

Kontingentti: Olio, jonka olemassaolo riippuu muista ja voisi olla toisin (esim. puu, joka tarvitsee maata). Välttämätön: Olio, jonka täytyy olla, koska sen puuttuminen tekisi kaiken mahdottomaksi.

Modaalilogiikka

Looginen työkalu, joka tutkii mahdollisia maailmoja – mitä voisi olla (mahdollisuus, ◇P) vs. mitä täytyy olla (välttämättömyys, □P). 

Ontologia

Olemassaolon filosofia: Kysyy "mikä tekee asioista olemassa olevia?" eikä "miksi ne ovat tällaisia?". Se ei ole empiirinen tiede, vaan abstrakti analyysi hierarkioista ja välttämättömyydestä (esim. täydellisyyden asteikot).

Regressio (ääretön regressio)

Kausaali- eli syy-seuraus-ketjun loputon jatkuminen taaksepäin (esim. pallo liikuttaa toista, joka liikuttaa kolmatta... ikuisesti). Aksidentaalisissa syissä mahdollinen, mutta olemuksellisissa mahdoton – se ei selitä "miksi mitään on?".

S5-aksiooma

Modaalilogiikan vahvin symmetria: Jos jokin on mahdollista yhdessä maailmassa (◇P), se on mahdollista kaikissa – ja siten välttämätön (□◇P, "mahdollinen välttämättömyys").

(”Mahdollinen välttämättömyys” saattaa kuulostaa yhtä absurdilta kuin ”ehkä pakko”, joten tähän lienee vielä syytä palata ennen Osa II:ta.)

Täydellisin olio (ens perfectissimum)

Ontologian huippu: Hierarkkisen täydellisyyden ylin aste (esim. kivi < kasvi < ihminen < ?). Kontingentti huippu olisi looginen ristiriita, joten se on välttämätön.

Teleologia

Tavoitteen ohjaama järjestys: Miksi asiat "tarkoituksellisesti" suuntautuvat (esim. silmä näkee).

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)