Kansalaisaloitteen juridinen kestävyys: Ultraprosessoimattoman ruoan turvaaminen kouluissa ja varhaiskasvatuksessa

 

Tällä kertaa pureudun tuoreeseen kansalaisaloitteeseen, joka vaatii ultraprosessoimattoman ja lisäaineettoman ruoan takaamista lapsille perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Aloite on kerännyt jo lähes 34 000 kannatusta, ja se ehdottaa muutoksia useisiin lakeihin. Analysoin tässä sen juridista kestävyyttä – eli kuinka hyvin ehdotus istuu Suomen nykyiseen lainsäädäntöön ja kansainvälisiin velvoitteisiin – keskittyen puhtaasti oikeudellisiin näkökohtiin ilman terveydellisiä arvioita. Mennäänpä asiaan. 😎

Aloitteen ydin juridisesta näkökulmasta

Aloite esittää lakimuutoksia, jotka velvoittaisivat julkisia laitoksia tarjoamaan "ultraprosessoimatonta ruokaa”. Konkreettisesti se koskettaa seuraavia:

- Perusopetuslakia (628/1998, §31): Lisättäisiin vaatimus, että kouluruoka on pääsääntöisesti ultraprosessoimatonta, ja valtioneuvosto antaisi asetuksella laatuvaatimukset.

- Varhaiskasvatuslakia (540/2018, §7–8): Samanlainen lisäys varhaiskasvatuksen ruokailuun, painottaen lisäaineettomuutta.

- Hankintalakia (1397/2016): Julkisissa ruokapalveluhankinnoissa prosessointiaste ja lisäaineettomuus otettaisiin laatukriteereiksi.

Määritelmä perustuisi ns. NOVA-luokitukseen; ks. esim. Examining the Nova Food Classification System and the Healthfulness of Ultra-Processed Foods.

Lisäksi aloite nojaa perustuslain (731/1999) §19:ään, joka takaa oikeuden riittävään ravintoon ja hyvinvointiin, sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen artiklaan 24, joka velvoittaa valtiota turvaamaan lasten parhaan mahdollisen terveydentilan. Suomi ratifioi sopimuksen 1991, ja se on osa kansallista lainsäädäntöä.

Vahvuudet: Sopivuus Suomen oikeusjärjestelmään

- Perustuslaillinen pohja: §19:n vaatimus "riittävästä ravinnosta" tarjoaa mahdollisuuden tulkita, että lainsäädäntö voi määritellä ravinnon laadun tarkemmin. Aloite konkretisoi tätä lasten osalta, mikä sopii yhdenvertaisuuden ja julkisen vallan velvoitteisiin (perustuslaki §6). Eduskunta voi säätää tällaisia lakeja, kunhan ne eivät riko perusoikeuksia.

- Lakimuutosten toteuttamiskelpoisuus: Ehdotetut lisäykset ovat tyypillisiä lakimuutoksia – valtioneuvoston asetukset ovat yleinen tapa määritellä yksityiskohtia (esim. ruokaviraston valvonta). Hankintalaki jo nyt sallii laatukriteerit, kuten ympäristö- tai sosiaaliset tekijät, joten prosessointiasteen sisällyttäminen voisi olla looginen laajennus EU-hankintadirektiivin puitteissa.

- Kansainvälinen tuki: YK:n sopimus (artikla 24) korostaa valtion roolia lasten ravinnon turvaamisessa, ja Suomi on sitoutunut siihen. NOVA-luokitus, vaikkei se olekaan suoraan juridinen standardi Suomessa, on käytössä muualla (esim. Brasilia ja Kolumbia), ja se voisi toimia asetuksen pohjana, jos määritelmä on selkeä ja juridisesti pätevä.

Mahdolliset haasteet ja riskit

- EU-oikeuden yhteensopivuus: EU säätää elintarvikkeiden lisäaineista (asetus EY 1333/2008), ja vain EU-hyväksyttyjä aineita saa käyttää. Kansallinen kielto lisäaineille kouluruokailussa voi törmätä tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen (EU-sopimus artiklat 34–36), ellei se perustu poikkeukseen (kuten kansallinen turvallisuus). Julkiset hankinnat ovat EU-säänneltyjä, joten laatukriteerit eivät saa syrjiä EU-tuotteita. Jos aloite tulkitaan lisäaineiden yleiseksi kielloksi, se saattaa vaatia EU-komission hyväksynnän tai johtaa oikeudellisiin kiistoihin.

- Määritelmän selkeys ja valvonta: NOVA on tutkimuspohjainen luokitus, ei valmis lainsäädäntötyökalu. Sen soveltaminen vaatii tarkan juridisen määritelmän välttääkseen tulkintaepäselvyyksiä tuomioistuimissa. Aloite ehdottaa asiantuntijatyöryhmää ja valvontaa (Ruokavirasto, aluehallintovirastot), mikä on hyvä, mutta ilman sitä laki voisi olla liian epämääräinen (perustuslaki §2 vaatii lain selkeyttä).

- Toimeenpanon käytännöllisyys: Muutokset edellyttävät budjettimuutoksia ja hankintaprosessien uudistamista, mikä voisi johtaa hallinnollisiin valituksiin. Jos laki ei määrittele poikkeuksia (esim. erityistilanteet), se saattaa rikkoa suhteellisuusperiaatetta.

Yhteenveto: Kestävä, mutta vaatii hiomista

Juridisesti aloite on vahvalla pohjalla Suomen sisäisessä lainsäädännössä – se sopii perustuslakiin ja olemassa oleviin lakeihin, ja eduskunta voi edetä muutoksilla. Suurin riski piilee EU-oikeudessa, jossa lisäaineiden ja prosessoinnin säännöt ovat tiukkoja. Jos määritelmät hiotaan tarkoiksi ja EU-yhteensopiviksi, aloite voisi kestää juridisen tarkastelun.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös: Ehdotus kannabiksen myynnin laillistamisesta ja sääntelemisestä Suomessa