Niels Ryberg Finsen – valon sankari, joka muutti lääketiedettä

 

Tänään sukellamme unohdetun lääketieteen pioneerin tarinaan: Niels Ryberg Finsen (1860–1904), tanskalainen lääkäri, joka toi valon taisteluun sairauksia vastaan. Hänen työnsä keskittyi valohoidon kehittämiseen, ja se palkittiin Nobelin lääketieteen palkinnolla vuonna 1903. Keskityn tässä artikkelissa pääasiassa hänen tutkimuksiinsa ja Nobel-saavutukseensa, mutta pohdin lopuksi myös, miksi tämä sankari on jäänyt historian varjoon. Mennäänpä asiaan – ja tällä kertaa voimme tosiaan tarvita aurinkolaseja. 😎

Lyhyt elämäkerta: Pohjoisen poika valon poluilla

Niels Ryberg Finsen syntyi 15. joulukuuta 1860 Thórshavnissa, Färsaarilla, joka oli tuolloin Tanskan hallinnassa. Hänen isänsä oli islantilaisesta perheestä, ja perhe muutti Islantiin, missä Niels vietti lapsuutensa. Hän kärsi jo nuorena terveysongelmista, jotka myöhemmin ilmeisesti diagnosoitiin metaboliseksi häiriöksi, mikä teki hänestä herkän valolle ja pakotti hänet elämään sisätiloissa. 😶 Vuonna 1882 hän muutti Kööpenhaminaan opiskelemaan lääketiedettä paikalliseen yliopistoon, valmistuen lääkäriksi 1890. Vaikka hän ei koskaan harjoittanut perinteistä lääkärin ammattia potilaiden parissa, hänen omat terveyshaasteensa innoittivat häntä tutkimaan valon vaikutuksia elimistöön.

Tutkimukset: Valohoitoa tuberkuloosia vastaan

Finsenin ura keskittyi fototerapiaan eli valohoitoon. Hän huomasi, että tietyt valon aallonpituudet – erityisesti ultraviolettisäteily (UV) – voivat tappaa bakteereja ja parantaa ihoinfektioita. Hänen läpimurtonsa liittyi lupus vulgarikseen, joka on ihotuberkuloosin muoto ja aiheutti tuolloin rumia arpia ja vaurioita kasvoissa. Finsen kehitti menetelmän, jossa potilaita altistettiin keskitetylle UV-valolle lasilinsseillä ja kvartsilampuilla, jotka suodattivat haitallisia säteitä. Tämä hoito paransi jopa 80 % tapauksista ilman leikkauksia tai kemikaaleja.

Vuonna 1896 hän perusti Kööpenhaminaan Finsenin valohoitoinstituutin (The Finsen Institute), joka hoiti tuhansia potilaita ja levitti menetelmää maailmanlaajuisesti. Hänen työnsä pohjautui kokeelliseen tutkimukseen: hän testasi valon vaikutuksia bakteereihin ja eläimiin, osoittaen, että punainen valo rauhoittaa ihoa, kun taas sininen ja UV tappavat patogeenejä. Tämä oli mullistavaa aikana, jolloin tuberkuloosi oli tappava tauti ilman antibiootteja.

Nobelin palkinto: Tunnustus valon voimasta

Vuonna 1903 Finsen sai Nobelin lääketieteen palkinnon "tunnustuksena hänen työstään sairauksien hoidossa, erityisesti lupus vulgariksen hoidossa valohoidolla". Hän oli vasta kolmas Nobelin saaja lääketieteessä, ja palkinto korosti hänen panostaan fotobiologiaan. Valitettavasti Finsen oli jo tuolloin vakavasti sairas ja kuoli seuraavana vuonna, vain 43-vuotiaana, sydän- ja maksavaurioihin.

Miksi Finsen on unohdettu?

Vaikka Finsenin keksintö pelasti tuhansia ja loi pohjan moderneille valohoidoille (esim. psoriasis- tai vitiligo-hoidoille), hän on jäänyt varjoon. Yksi syy on antibioottien nousu 1940-luvulla: penisilliini ja muut lääkkeet korvasivat valohoidon tuberkuloosin hoidossa, tehden hänen menetelmästään "vanhanaikaisen". Lisäksi hän kuoli nuorena, eikä ehtinyt kehittää työtään pidemmälle. Fototerapia elää edelleen, mutta Finsen ei saa samanlaista huomiota kuin vaikkapa Frederick Banting – ehkä siksi, että hänen työnsä oli niche-aluetta, joka ei mullistanut lääketiedettä yhtä näkyvästi.

Oli miten oli, Finsen muistuttaa meitä siitä, miten henkilökohtaiset haasteet voivat johtaa suuriin läpimurtoihin.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös: Insuliinisankarit: Banting, Best ja taistelu diabeteksen voittamiseksi