Löytö kirjaston kierrätyshyllystä: ”Vanha” kirja miehistä ja feministinen aikakapseli

 

Minulla on tapana kauppareissun yhteydessä poiketa lähikirjastossa ja napata kierrätyshyllystä kaikki tietokirjat. Tällä kertaa mukaani tarttui muun muassa teos Mies. Arvot, roolit ja tunteet (Gummerus 2007). Kirjassa itsessään ei ollut mitään erityistä, mutta mielenkiintoni heräsi, kun huomasin edellisen omistajan tehneen siihen muistiinpanoja.

Yksi näkyvimmistä nooteista oli heti sisällysluettelon yläpuolella: 

"Sukupuolten välisessä erottelussa mies on se heikompi astia. Miehet siksi haluavat alistaa naiset tyyliin: 'Hyökkäys on paras puolustus!!!'"

Ilmaus "heikompi astia" tulee suoraan Raamatusta (1. Pietarin kirje 3:7), jossa mies saa kehotuksen kunnioittaa vaimoaan "heikompana astiana" – alkuperäinen konteksti on patriarkaalinen, nainen nähdään fyysisesti tai sosiaalisesti hauraampana. Tässä muistiinpanossa metafora käännetään päälaelleen: mies on se hauras osapuoli, joka sortaa muita kompensoidakseen omaa heikkouttaan. Se oli tyypillistä 2010-luvun feministiselle retoriikalle, jossa ”toksista maskuliinisuutta” selitetään hauraudella ja kontrollin tarpeella.

Edellisen omistajan profiili alkoi hahmottua: todennäköisesti nuori nainen (n. 20–30-vuotias kirjan lukuhetkellä), mahdollisesti täysiverinen lesbo (ei siis liukuva sellainen), fiksu (ÄO-arvio ~110) muttei akateemisesti erikoistunut, vahvasti 2010-luvun feministisen keskustelun pauloissa.

Toinen muistiinpano liittyi suoraan kirjan tekstiin sivulla 40, jossa kirjoittajat väittävät seuraavaa: 

"Naisella on leveämpi aivokurkiainen, josta johtuen naisen aivopuoliskojen välillä on enemmän hermoyhteyksiä kuin miehellä."

Tämän yläpuolelle oli raapaistu nootti: "Metatutkimuksen mukaan miehillä on absoluuttisesti ja suhteellisesti suurempi aivokurkiainen kuin naisilla."

Aivokurkiainen on aivojen suurin hermokimppu, ikään kuin paksu kaapeli, joka yhdistää vasemman ja oikean aivopuoliskon toisiinsa. Siinä kulkee satoja miljoonia hermosäikeitä, ja se mahdollistaa puoliskojen saumattoman yhteistyön: vasen puolisko hoitaa usein loogista ja kielellistä puolta, oikea kokonaisvaltaista hahmottamista ja intuitiota.

1980–90-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa oli vallalla suosittu myytti, että naisilla olisi leveämpi tai tehokkaampi aivokurkiainen, mikä selittäisi parempaa ”tunneälyä" tai puoliskojen välistä kommunikaatiota. Tutkimuskirjallisuuden viesti on kuitenkin selvä: merkittäviä sukupuolieroja ei ole, kun otetaan huomioon aivojen kokonaiskoko. Miehillä aivot ovat keskimäärin noin 10 % suuremmat, joten myös aivokurkiainen on ”raakana” mitattuna isompi – mutta suhteessa aivojen kokoon eroa ei käytännössä ole.

Mielenkiintoista on, että kirjan edellinen omistaja itse viittasi meta-analyysiin väittäen, että "miehillä on absoluuttisesti ja suhteellisesti suurempi aivokurkiainen kuin naisilla". Väite on ainakin suhteellisuuden osaltaan virheellinen, mutta se kertoo siitä, että lukija ei ollut biokieltäjä. Hän oli valmis käyttämään tieteellisiä argumentteja – kunhan ne sopivat hänen omaan narratiiviinsa miehistä "heikompana astiana", joka tarvitsee hierarkiaa ja aggressiota suojautuakseen.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Lue myös: Miksi "naisen euro on 84 senttiä" -otsikko harhauttaa meitä kaikkia