Aktiivinen plasebo – kun sokeri ei riitä sokkoutukseen
Lue ensin: Nosebo – plasebon ilkeä pikkuserkku
RCT-tutkimuksissa voidaan käyttää aktiivista plaseboa silloin, kun tutkittavalla lääkkeellä on voimakkaita, heti havaittavia sivuvaikutuksia – sellaisia, jotka potilas tai jopa tutkija huomaa "paljaalla silmällä" (esim. suun kuivuminen, uneliaisuus, vapina, lievä pahoinvointi tai ihon punoitus).
Tavallinen inaktiivinen plasebo paljastaisi silloin helposti, kuka saa aitoa lääkettä → sokkoutus rikkoontuisi ja odotukset (plasebo/nosebovaikutus) vääristäisivät tuloksia.
Aktiivinen plasebo jäljittelee näitä ei-terapeuttisia sivuvaikutuksia ilman vaikutusta tutkittavaan sairauteen. Muutamia esimerkkejä mainitakseni:
- Masennuslääketutkimuksissa (erityisesti vanhemmat trisykliset) käytetty atropiinia, joka aiheuttaa suun kuivumista ja ummetusta – samoja antikolinergisiä sivuvaikutuksia kuin itse lääkkeellä.
- Psykoosilääkkeissä tai psykedeelitutkimuksissa jotain lievää sedatiivia tai autonomista vaikutusta aiheuttavaa ainetta.
- Muissa tapauksissa matala kofeiini, niasiini (ihon punoitus) tai antihistamiini.
Tavoitteena on siis tehdä molemmista ryhmistä kokemuksellisesti mahdollisimman samanlaisia, jotta sokkoutus pysyy paremmin yllä – etenkin subjektiivisissa lopputuloksissa kuten kipu tai masennus.
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Kommentit
Lähetä kommentti