Epäjumalien ristikuulustelun alkusoitto: CTT, vanhat sopimukset ja nykyiset avoimen datan vaatimukset
CTT Collaborationin helmikuun 2026 Lancet-artikkeli statinien haittavaikutuksista herätti jälleen keskustelua tieteen avoimuudesta. Heidän vastauksessaan omaan tietopyyntööni korostui se, että yksittäisten osallistujien raakadata (IPD) on saatu kokeiden sponsoreilta sillä ehdolla, että sitä käytetään vain CTT:n meta-analyyseissä eikä luovuteta ulkopuolisille. Pyynnöt tulee siis osoittaa suoraan kunkin kokeen datanhaltijalle.
Tämä käytäntö on sinällään täysin ymmärrettävä, kun otetaan huomioon, milloin tutkimukset tehtiin. Suurimmat statiinikokeet (4S, HPS, JUPITER, HOPE ym.) tehtiin 1990–2010-luvuilla, eli ennen nykyisiä avoimen datan standardeja. Tärkeimmät merkkipäivät ovat seuraavat:
- ICMJE (The Lancet, NEJM, JAMA ym.): pakollinen data sharing -lausunto kliinisten kokeiden tuloksista 1.7.2018 alkaen
- EU Clinical Trials Regulation (CTR 536/2014): täysi soveltaminen CTIS-järjestelmässä 31.1.2022 alkaen
- NIH Data Management & Sharing Policy: voimaan 25.1.2023
Näiden vaatimusten ytimessä on ajatus, että kun tutkimustulokset vaikuttavat miljoonien ihmisten terveyteen, raakadatan tulee mahdollistaa riippumaton tarkastelu.
Tämä keskustelu ei ole uusi. Jo vuonna 2013 BMJ julkaisi analyysin, jossa CTT:n julkaisemaa meta-analyysidataa tarkasteltiin uudelleen. Siinä havaittiin, että erityisesti matalan riskin ryhmässä statiinien hyödyt näyttivät pienemmiltä kuin aiemmin esitetyt luvut antoivat ymmärtää. Tämä johti BMJ:n laajaan kampanjaan, jossa vaadittiin raakadatan avaamista riippumattomaan tarkasteluun – periaate, joka on edelleen ajankohtainen vuonna 2026.
CTT:n osalta tilanne on kuitenkin erityinen: raakadata on lääkeyhtiöiden rahoittamista kokeista peräisin, mutta meta-analyysi julkaistiin nyt vuonna 2026 – eli pitkän ajan kuluttua uusista avoimuusvaatimuksista. Vanhat sopimukset mahdollistavat sen, että data pysyy suljettuna juuri siksi, että ne allekirjoitettiin ennen näitä nykypäivän normeja.
Tämä ei ole kenenkään syy, vaan rakenteellinen tosiasia. Silti se herättää tieteenfilosofisen kysymyksen: miten varmistetaan Popperin tarkoittama falsifioitavuus, kun yhden ryhmän tulkinta meta-analyysistä on käytännössä ainoa, jota ulkopuoliset eivät voi itsenäisesti analysoida?
Jos data on kovaa ja tulokset kestävät päivänvaloa, miksei sitä voisi avata myös riippumattomille analyyseille? Kysymys ei ole syytöksestä, vaan siitä, miten tieteellinen luottamus rakentuu vuonna 2026.
Vasara ei lyö – ainakaan vielä -, se kuuntelee kaikua. 😎
Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)

Kommentit
Lähetä kommentti