Väärinkäsitys Popperin falsifikationismista lopullisesti museoon

 

Kirjoitin aiemmin Karl Popperin näkemyksestä induktion ongelmaan ja falsifikationismiin. Siinä selitin, miten Popper ehdottaa, että tiede etenee testaamalla ja kumoamalla teorioita deduktiivisesti, sen sijaan että yrittäisi todistaa niitä induktiivisesti. Käytin esimerkkinä joutsenia havainnollistaakseni, miten falsifikationismi toimii: sen sijaan että keräisimme lisää valkoisia joutsenia todistaaksemme teorian "kaikki joutsenet ovat valkoisia", meidän tulisi etsiä mustia joutsenia, jotka voisivat kumota teorian.

Kuuntelin tänään erään tutkijan väittävän pilkalliseen sävyyn, että Popper halusi tutkijoiden yrittävän falsifioida luonnonlakeja. Tämä on valitettavan yleinen mutta täysin virheellinen käsitys. Popper ei puhunut luonnonlakien falsifioinnista, vaan teorioiden falsifioinnista. Tässä yksityiskohtaisessa artikkelissa aion heivata tämän harhaluulon lopullisesti museoon ja selventää, miksi ero teorioiden ja luonnonlakien välillä on niin tärkeä Popperin filosofian ja tieteen ymmärtämiseksi.

Väärinkäsitys Popperin falsifikationismista

Karl Popperin falsifikationismi on yksi 1900-luvun tieteenfilosofian kulmakivistä. Se tarjoaa selkeän ja käytännöllisen tavan ymmärtää, miten tiede eroaa pseudotieteestä ja miten tieteellinen tieto kehittyy. Kuitenkin, kuten monien suurten ideoiden kohdalla, Popperin ajattelua on usein ymmärretty väärin. Erityisen sitkeä harhaluulo on, että Popperin mukaan tutkijoiden tulisi yrittää falsifioida luonnonlakeja. Tämä väärinkäsitys ei ainoastaan vääristä Popperin filosofiaa, vaan myös hämärtää tieteen luonnetta ja sen toimintatapoja. Todellisuudessa Popperin falsifikationismi koskee teorioita – ihmisen luomia selitysmalleja – ei luonnonlakeja, jotka ovat luonnon muuttumattomia säännönmukaisuuksia.

Tässä artikkelissa käyn läpi seuraavat asiat yksityiskohtaisesti:

• Mitä eroa on teorioilla ja luonnonlaeilla?
• Miksi Popperin falsifikationismi koskee teorioita, ei luonnonlakeja?
• Mistä väärinkäsitys luonnonlakien falsifioinnista johtuu?
• Miksi tämä ero on tärkeä tieteen ja Popperin filosofian kannalta?
• Esimerkkejä historiasta ja niiden analyysi.
• Yhteys aiemmin kirjoittamaani artikkeliin ja Humen ongelmaan.

Lopuksi tiivistän, miksi tämän eron ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta voimme arvostaa Popperin panosta tieteenfilosofiaan ja välttää hänen ideoidensa karikatyyreja.

Mitä eroa on teorioilla ja luonnonlaeilla?

Jotta voimme ymmärtää Popperin falsifikationismia ja siihen liittyvää väärinkäsitystä, meidän on ensin selvitettävä, mitä tarkoitamme "teorioilla" ja "luonnonlaeilla". Nämä termit sekoitetaan usein arkikielessä, mutta tieteenfilosofiassa niillä on tarkat ja erilaiset merkitykset.

Teoriat: Ihmisen luomia selitysmalleja

• Määritelmä: Teoriat ovat ihmisen kehittämiä hypoteettisia malleja, jotka yrittävät selittää ja kuvata luonnon ilmiöitä. Ne ovat ehdotuksia siitä, miten maailma toimii, ja ne perustuvat havaintoihin, päättelyyn ja joskus luovaan oivallukseen.
• Ominaisuudet:
• Teoriat ovat testattavissa ja kumottavissa.
• Ne voivat olla totta tai epätotta – emme voi koskaan olla täysin varmoja niiden paikkansapitävyydestä.
• Ne kehittyvät ja muuttuvat, kun uutta tietoa kertyy.
• Esimerkkejä:
• Newtonin gravitaatioteoria: Selittää, miten kappaleet vetävät toisiaan puoleensa tietyllä matemaattisella lailla.
• Darwinin evoluutioteoria: Selittää lajien kehittymisen luonnonvalinnan kautta.

Luonnonlait: Luonnon muuttumattomia säännönmukaisuuksia

• Määritelmä: Luonnonlait ovat objektiivisia, muuttumattomia säännönmukaisuuksia, jotka hallitsevat maailmankaikkeuden toimintaa – riippumatta siitä, tiedämmekö niistä vai emme. Ne ovat osa luonnon rakennetta, eivät ihmisen keksintöjä.
• Ominaisuudet:
• Luonnonlait ovat pysyviä ja universaaleja.
• Ne eivät ole riippuvaisia meidän havainnoistamme tai teorioistamme; ne vain ovat.
• Ne eivät ole falsifioitavissa, koska ne eivät ole väitteitä vaan tosiasioita luonnosta.
• Esimerkkejä:
• Painovoima: Kappaleet vetävät toisiaan puoleensa, oli meillä teoria siitä tai ei.
• Termodynamiikan toinen laki: Entropia kasvaa suljetussa järjestelmässä, riippumatta siitä, ymmärrämmekö sen.

Yhteenveto erosta

Teoriat ovat meidän yrityksemme kuvata luonnonlakeja, kun taas luonnonlait ovat ne todelliset ilmiöt, joita teoriat yrittävät selittää. Tämä ero on Popperin falsifikationismin ytimessä, ja siihen palaamme seuraavaksi.

Miksi Popperin falsifikationismi koskee teorioita, ei luonnonlakeja?

Popperin falsifikationismi on hänen vastauksensa kysymykseen, miten tiede eroaa ei-tieteellisistä väitteistä ja miten tieteellinen tieto voi edetä. Hän hylkää induktion – eli sen, että yleiset teoriat voitaisiin todistaa tosiksi monien yksittäisten havaintojen perusteella – ja ehdottaa tilalle deduktiivista testaamista ja teorioiden kumoamista.

Falsifikationismin ydin

• Määritelmä: Popperin mukaan tieteellinen teoria on sellainen, joka voidaan periaatteessa kumota (falsifioida) havaintojen avulla. Tiedemies ei pyri todistamaan teoriaansa oikeaksi, vaan testaamaan sitä kriittisesti löytääkseen sen heikkoudet.
• Prosessi:
• Esitetään teoria (esim. "Kaikki joutsenet ovat valkoisia").
• Johdetaan siitä testattavia ennusteita (esim. "Mustia joutsenia ei löydy").
• Testataan ennusteita havainnoilla (etsitään mustia joutsenia).
• Jos ennuste ei pidä paikkaansa (löydetään musta joutsen), teoria hylätään. Jos ennuste pitää, teoria säilyy väliaikaisesti voimassa – mutta ei lopullisesti totena.
• Tavoite: Tiede etenee kumoamalla vääriä teorioita ja kehittämällä parempia tilalle.

Miksi teorioita, ei luonnonlakeja?

Popperin falsifikationismi kohdistuu teorioihin, koska:

• Teoriat ovat ihmisen luomia ja siksi epätäydellisiä. Ne ovat väitteitä, joita voimme testata ja kumota, jos ne eivät vastaa todellisuutta.
• Luonnonlait eivät ole testattavia väitteitä. Ne ovat osa luontoa itseään – ne eivät ole "totta" tai "epätotta" siinä mielessä kuin teoriat, vaan ne vain tapahtuvat. Esimerkiksi painovoima ei ole teoria, vaan ilmiö; Newtonin gravitaatioteoria on yritys kuvata sitä.

Kun Popper puhuu falsifioinnista, hän tarkoittaa, että voimme hylätä teorian, joka ei vastaa havaintoja – mutta emme voi kumota itse luonnonlakia, koska se ei ole meidän hallinnassamme. Luonnonlaki on muuttumaton; meidän kuvauksemme siitä voi muuttua.

Mistä väärinkäsitys luonnonlakien falsifioinnista johtuu?

Jos Popperin falsifikationismi koskee teorioita, miksi jotkut luulevat, että hän puhuu luonnonlakien falsifioinnista? Väärinkäsitys johtuu todennäköisesti seuraavista syistä:

Teorioiden ja luonnonlakien sekoittaminen

• Arkikielessä ja joskus tieteellisessäkin keskustelussa "teoria" ja "luonnonlaki" sekoitetaan. Esimerkiksi Newtonin gravitaatiolakia kutsutaan "laiksi", vaikka se on teoria – ihmisen kehittämä malli painovoimasta. Kun tämä teoria kumottiin osittain (esim. Einsteinin suhteellisuusteorian myötä), saatetaan virheellisesti ajatella, että itse painovoima (luonnonlaki) "kumottiin".
• Todellisuudessa Newtonin teoria oli vain epätarkka kuvaus luonnonlaista, ja sen falsifiointi tarkoitti teorian hylkäämistä, ei luonnonlain muuttumista.

Falsifioinnin käsitteen väärinymmärtäminen

• Popperin idea falsifioinnista voi kuulostaa siltä, että tiede yrittää "kumota luonnon", koska teoriat usein kuvaavat luonnonlakeja. Kun teoria kumoutuu, saatetaan luulla, että itse luonnonlaki on falsifioitu, vaikka kyse on vain teorian epäonnistumisesta.

Filosofinen epätarkkuus

• Jotkut kriitikot tai kommentaattorit saattavat liioitella tai karrikoida Popperin näkemystä väittämällä, että hän halusi tutkijoiden "hyökkäävän luonnonlakeja vastaan". Tämä on kuitenkin kaukana Popperin varsinaisesta pointista, joka korostaa teorioiden kriittistä testaamista, ei luonnon itsensä kyseenalaistamista.

Miksi tämä ero on tärkeä?

Ero teorioiden ja luonnonlakien falsifioinnin välillä ei ole pelkkä filosofinen hiusten halkominen – sillä on syvällisiä seurauksia tieteen ymmärtämiselle ja Popperin filosofian arvostamiselle.

Tieteen luonteen selventäminen

• Tiede ei kumoa luonnonlakeja. Luonnonlait, kuten painovoima tai energian säilyminen, ovat pysyviä tosiasioita. Tiedettä tekee se, että kehitämme ja testaamme teorioita, jotka yrittävät kuvata näitä lakeja. Kun teoria kumoutuu, se ei tarkoita, että luonnonlaki muuttuu – vain meidän ymmärryksemme siitä paranee.
• Esimerkki: Kun Merkuriuksen kiertoradan poikkeamat osoittivat Newtonin teorian rajat, painovoima ei lakannut olemasta. Sen sijaan saimme Einsteinin teorian, joka kuvaa samaa luonnonlakia tarkemmin.

Popperin filosofian oikea tulkinta

• Jos ajattelemme, että Popper puhuu luonnonlakien falsifioinnista, hänen koko falsifikationisminsa muuttuu absurdiksi. Luonnonlakeja ei voi kumota, koska ne eivät ole ihmisen väitteitä. Popperin pointti oli kannustaa kriittistä ajattelua teorioista, ei luonnon kyseenalaistamista sinänsä.

Väärinkäsitysten seuraukset

• Väärä tulkinta voi johtaa siihen, että Popperin filosofia nähdään epärealistisena tai pilkataan, kuten videolla kuultu tutkija teki. Tämä hämärtää hänen todellisen panoksensa: tieteen edistyminen ei perustu varmuuteen, vaan kykyyn korjata virheitä ja kehittää parempia teorioita.

Esimerkkejä historiasta ja niiden analyysi

Katsotaan muutamaa konkreettista esimerkkiä, jotka havainnollistavat, miten falsifikationismi toimii teorioiden, ei luonnonlakien, suhteen.

Newtonin gravitaatioteoria

• Teoria: Newton esitti, että kappaleet vetävät toisiaan puoleensa voimalla, joka on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön. Tämä teoria toimi erinomaisesti monissa tapauksissa (esim. planeettojen liikkeet).
• Falsifiointi: 1800-luvulla havaittiin, että Merkuriuksen kiertorata ei noudattanut Newtonin ennusteita. Tämä oli vastaesimerkki, joka osoitti teorian rajat.
• Tulos: Newtonin teoria "kumoutui" siinä mielessä, että se ei ollutkaan täydellinen kuvaus painovoimasta. Itse painovoima (luonnonlaki) ei muuttunut – vain meidän teoriamme siitä parani Einsteinin myötä.

Joutsenesimerkki

• Teoria: "Kaikki joutsenet ovat valkoisia."
• Falsifiointi: Mustan joutsenen löytäminen Australiasta kumosi teorian.
• Tulos: Luonnonlaki (joutsenten biologinen monimuotoisuus) ei muuttunut; teoria oli vain väärä kuvaus todellisuudesta.

Einsteinin suhteellisuusteoria

• Teoria: Einstein ehdotti, että painovoima on avaruusajan kaareutumista massan vaikutuksesta.
• Testaus: Vuonna 1919 Auringonpimennyshavainnot vahvistivat Einsteinin ennusteen valon taipumisesta, mikä oli ristiriidassa Newtonin teorian kanssa.
• Tulos: Newtonin teoria hylättiin osittain, mutta luonnonlaki (painovoima) pysyi samana – vain sen kuvaus muuttui tarkemmaksi.

Näissä esimerkeissä falsifioidaan aina teoria, ei luonnonlakia. Popperin menetelmä ohjaa meitä testaamaan teorioita kriittisesti, jotta löydämme niiden heikkoudet ja kehittämme parempia malleja.

Yhteys aiemmin kirjoittamaani artikkeliin ja Humen ongelmaan

Aiemmassa artikkelissani keskityin Popperin näkemykseen induktion ongelmasta ja siihen, miten hän erottaa itsensä Humen filosofiasta. Tämä uusi artikkeli syventää tuota analyysiä tarkastelemalla, mitä Popper tarkoittaa falsifioinnilla ja miksi se kohdistuu teorioihin.

Popper ja induktio

• Aiemmassa artikkelissa selitin, että Popper hylkää induktion, koska se ei anna varmoja vastauksia. Esimerkiksi tuhannet valkoiset joutsenet eivät todista, että "kaikki joutsenet ovat valkoisia", mutta yksi musta joutsen riittää kumoamaan teorian. Tämä deduktiivinen lähestymistapa on falsifikationismin ydin.

Ero Humen ongelmaan

• Hume kysyi, miksi voimme luottaa luonnon säännönmukaisuuteen (esim. miksi aurinko nousee huomenna?). Tämä koskee luonnonlakeja ja niiden pysyvyyttä.
• Popper ei vastaa tähän. Hän ei selitä, miksi luonnonlait toimivat, vaan keskittyy siihen, miten voimme testata teorioitamme niistä. Falsifikationismi ohittaa Humen ongelman tarjoamalla käytännöllisen menetelmän tieteelle.

Yhteys teorioihin ja luonnonlakeihin

• Humen ongelma liittyy luonnonlakeihin, kun taas Popperin falsifikationismi koskee teorioita. On siis selvää, että Popper ei puhu luonnonlakien falsifioinnista – hän ei edes yritä kyseenalaistaa niiden olemassaoloa, vaan keskittyy meidän kuvauksiimme niistä.

Yhteenveto

Popperin falsifikationismi on erittäin hyödyllinen tapa ymmärtää tieteen edistymistä. Se korostaa, että tiede etenee testaamalla ja kumoamalla teorioita – ihmisen luomia selitysmalleja – ei yrittämällä falsifioida luonnonlakeja, jotka ovat muuttumattomia tosiasioita. Väärinkäsitys, että Popper puhuisi luonnonlakien falsifioinnista, johtuu todennäköisesti teorioiden ja luonnonlakien sekoittamisesta sekä falsifioinnin käsitteen epätarkasta tulkinnasta. Tämä harhaluulo vääristää Popperin filosofian ja hämärtää tieteen luonnetta.

Anssi H. Manninen (aka "Kant II")