HAPPOTESTI: Tiesikö tuoreen DMT-tutkimuksen lumeryhmä saaneensa inaktiivista infuusiota?

 

Hyvä herrasväki, otetaanpa pari tuoretta blogikirjoitustani suunnittelupöydälle – se DMT:n faasin II -tutkimuksesta masennuksen hoidossa ja toinen aktiivisesta plasebosta – ja sukelletaan niiden risteytyskohtaan. Tarkemmin sanottuna: mitä jos plaseboryhmä DMT-tutkimuksessa "tiesi" saavansa plaseboa? Tai ainakin epäili vahvasti? Tämä on kriittinen kysymys, joka haastaa koko tutkimuksen uskottavuuden ja korostaa, miksi aktiivinen plasebo voisi olla pelastusrengas vastaavissa psykedeelitutkimuksissa. 

Heivataan siis Nature Medicine -lehden DMT-tutkimus happotestiin – tieteellisesti, kriittisesti ja ilman turhanpäiväistä pinkkitussia. Toisin sanoen: raadollinen analyysi kaivaa esiin tutkimusdatan ja tulkintojen piilotetutkin verisuonet. 😎

Taustaa: DMT-tutkimuksen ydin ja sen lumekontrolli

Nature Medicinessä muutama päivä sitten julkaistu faasin II -tutkimus testasi suonensisäistä dimetyylitryptamiinia (DMT) 34 masennuspotilaalla. DMT on serotonerginen psykedeeli, joka aiheuttaa nopean, intensiivisen "hyperkokemuksen" – jotain mystisen elämyksen ja egon hajoamisen välimaastosta, kestoltaan vain n. 20–30 minuuttia.

Osallistujat satunnaistettiin saamaan joko 21,5 mg DMT-infuusio tai lumetta (todennäköisesti suolaliuosta tai vastaavaa inerttiä ainetta), molempien yhteydessä psykoterapeuttista tukea.

Tulokset olivat vakuuttavia: DMT-ryhmä havaitsi masennusoireidensa (MADRS-mittarilla) laskevan selvästi enemmän kuin lumeryhmä – ero oli jopa -10,75 pistettä viikolla 1 ja vielä -7,35 pistettä viikolla 2. Vaikutus kesti ainakin 3 kuukautta, ja haitat olivat lieviä.

Mutta tässä piilee sudenkuoppa: DMT:n vaikutus on niin räjähtävä ja välitön, että se tekee perinteisestä lumekontrollista käytännössä mahdottoman. Kuvittele tämä: saat infuusion, ja jos se on aitoa DMT:tä, olet yhtäkkiä jossain "toisessa ulottuvuudessa" – visuaaleja, mystisiä oivalluksia, ehkä jopa perustuvan laatuista yhteyden tunnetta universumiin. Jos taas saat plaseboa, tunnet... et mitään erityistä. Ehkä pistoskohdan kipua ja lievää jännitystä, mutta ei mitään DMT-infuusioon verrattavissa olevaa. 

Tämän takia sokkoutus – eli se, että osallistujat eivät tiedä, kumpaan ryhmään kuuluvat – voi helposti rikkoontua. Plaseboryhmäläiset saattavat heti tajuta: "Tää ei oo se juttu, jota odotin." Ja buum... odotustehosteet (plasebo ja nosebo) voimistuvat. Kaikki osallistujat ovat taatusti konsultoineet esim. Dr. Googlelta, että mikä aine on tämä DMT – ja tietävät etukäteen, ettei kyseessä ole mikään mieto yhdiste. Odotukset ovat siitä johtuen huomattavan suuret. 

Tutkimusartikkelisissa mainitaan, että koe oli kaksoissokkoutettu, muttei kerrota, mitä lumetta käytettiin. Oletettavasti se oli inaktiivinen, kuten suolaliuos, koska DMT:n kaltaisissa aineissa aktiivinen plasebo ei vielä ole standardi. Tämä herättää kysymyksen: kuinka moni plaseboryhmäläistä epäili saaneensa feikkituotetta? Ja miten se vaikutti tuloksiin?

Risteyskohta: Aktiivinen plasebo pelastamaan sokkoutus

Nyt yhdistetään tämä aktiivisen plasebon konseptiin, josta kirjoitin muutama päivä sitten. Aktiivinen plasebo on juuri se työkalu, jota tarvitaan, kun tutkittava aine aiheuttaa selkeitä, heti havaittavia (sivu)vaikutuksia. Normiplasebo (esim. pelkkä suolaliuos) ei riitä, koska se ei jäljittele niitä "ei-terapeuttisia" tuntemuksia, jotka paljastavat ryhmäjaon.

DMT:n tapauksessa – erityisesti suonensisäisenä infuusiona (IV) – vaikutus on äärimmäisen nopea ja räjähtävä: onset sekunneissa, intensiiviset visuaaliset hallusinaatiot, euforiaa (tai ahdistusta), fyysistä värinää, sydämen tykytystä ja mahdollista pahoinvointia. IV-annostelu on kaikkein tehokkain tapa saada DMT aivoihin: lähes 100 % bioavailabiliteetti (suoraan systeemiseen verenkiertoon, ohittaen maksan ensikierron), kontrolloitu annostelu ja ultranopea piikki. Juuri tämä tehokkuus maksimoi myös plasebovaikutuksen potentiaalin DMT-ryhmässä – osallistujat saavat "todellisen", räjähtävän kokemuksen, joka vahvistaa heidän uskoaan hoitoon, buustaa odotuksia ja voi tehdä terapeuttisesta vaikutuksesta entistä voimakkaamman.

Vastaavasti plaseboryhmässä nosebovaikutus voi olla erityisen voimakas: he eivät koe mitään outoa tai intensiivistä, joten he voivat heti pettyä ("tää ei toimi, sain feikkiä") ja kokea oireiden pahenemista (selkosuomeksi: v------n lisääntymistä) tai ainakin niiden jämähtämistä. IV:n nopea ja dramaattinen onset tekee sokkoutuksen pettämisestä lähes väistämätöntä – osallistujat arvaavat ryhmänsä todennäköisesti jo infuusion aikana tai heti sen jälkeen. Tutkimuksessa käytettiin inaktiivista lumetta (todennäköisesti suolaliuosta), eikä sokkoutuksen eheyttä arvioitu systemaattisesti, mikä on yleinen heikkous psykedeelitutkimuksissa. Tuloksena ryhmien välinen ero voi näyttää suuremmalta kuin aineen "puhdas" farmakologinen vaikutus – osa tai jopa valtaosa erosta voi johtua vahvistuneesta plasebosta ja nosebosta.

Miten aktiivinen plasebo voisi korjata tämän? Se jäljittelisi DMT:n ei-haluttuja sivuvaikutuksia ilman varsinaista psykedeelistä tehoa, jolloin molemmat ryhmät kokisivat samanlaista "outoa tuntemusta" infuusion aikana.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)