Ravitsemustiede tallustaa syvällä hetteikössä – NVS-artikkeli on oire, ei poikkeus

 

Olen seurannut Ty Bealia X:llä jo pitempään. Hän vaikuttaa rehelliseltä tutkijalta, jonka tarkoitus ei ole huijata tai vedättää ketään. Sama pätee hänen kollegaansa Flaminia Ortenziin. Lisäksi on reilua myöntää, että laadukkaan tutkimusdatan tuottaminen ravitsemusrintamalla on aidosti hyvin haastavaa.

Siitä huolimatta Bealin ja Ortezin tuore Nutritional Value Score (NVS) -artikkeli The Journal of Nutrition -lehdessä on hyvä esimerkki siitä, miksi ala tallustaa syvällä hetteikössä. Seuraavassa listaan top 4 pahinta sudenkuoppa.

1. ”Validointi" on sisäpiirin konsensusta

Content validity perustuu siihen, että komponentit ja painotukset ovat linjassa tieteellisen kirjallisuuden kanssa plus palaute kolmelta GAIN-organisaation tutkijalta (jossa kirjoittajat itsekin työskentelevät). Tieteellisen kirjallisuuden kanssa? Mistä artikkeleista puhutaan? Criterion validity – eli miten malli ennustaa todellisia terveysmarkkereita – myönnetään suoraan puuttuvaksi. Tämä ei ole validointia, vaan kollektiivista itsensä vahvistamista.

2. Painotukset ovat mielivaltaisia 

Vitamiinit plus mineraalit saavat 40 % pisteistä "globaalien puutosten" vuoksi, proteiini vain 12,5 %. Miksi juuri nämä seitsemän komponenttia ja nämä prosentit? Sensitiivisyysanalyysit näyttävät vain, että malli on robusti omiin oletuksiinsa – eivät sitä, että itse oletukset olisivat oikein.

3. Kuitu saa plussaa, mutta sen negatiivisia vaikutuksia ei huomioida 

Korkea kuitupitoisuus nostaa pisteitä (kuivattu okra kärjessä), vaikka tietyt kuidut ja kasvien antiravinteet sitovat muun muassa rautaa, sinkkiä ja kalsiumia. Malli korjaa osittain biologista hyväksikäytettävyyttä, mutta ei dynaamisesti kuidun omaa negatiivista roolia. Muuten, kuka syö säännöllisesti okraa?

4. Reduktionismi ilman kontekstia 

Koko idea "yhdellä numerolla pisteyttää ruoka" sivuuttaa muun muassa aterian kokonaisuuden, yksilölliset erot, metabolisen ympäristön ja lukuisat bioaktiiviset yhdisteet, joita riittävän datan puutteen takia ei edes yritetä sisällyttää.

Nämä eivät ole harvinaisia sattumia. Ne ovat ravitsemustieteen rakenteellisia ongelmia: subjektiiviset painotukset, heikko validointi ja halu tiivistää äärimmäisen monimutkainen biologia yksinkertaiseksi taulukoksi.

Uudistusta kaivataan kipeästi

Koko ala tarvitsee perustavanlaatuisen uudistuksen. Tutkimusmetodien, validointistandardien ja ajattelutapojen on noustava sille tasolle, jolla fysiologia, biokemia ja muut biologiset tieteet jo toimivat – raudanluja mekanistinen evidenssi, toistettavissa olevat kontrolloidut kokeet ja rehellinen nöyryys monimutkaisuuden edessä.

Muutoin uudet "paremmat" mallit vain jatkavat samaa hetteikkötallustelua.

Anssi H. Manninen