Missä kaapissa luuraavat naispsykopaatit?

 

Oheisessa kuvassa femme fatale täydellisessä muodossaan: Sharon Stone Catherine Tramellina elokuvassa Basic Instinct. Klassinen esimerkki naispsykopaatista, joka lumoaa älyllään ja seksuaalisuudellaan – ja jättää jälkeensä tuhoa. 😎

Mutta nyt itse asiaan. Perinteinen konsensus PCL-R-tutkimuksessa (Hare 2003 ja lukuisat meta-analyysit) on selvä: psykopatia on 3–6 kertaa yleisempää miehillä yhteisössä (n. 1 % miehistä vs. 0,3–0,7 % naisista) ja vankiloissa esiintyvyys miehillä on tyypillisesti 15–30 % verrattuna naisten 9–17 %:iin.

Viime vuosina on kuitenkin noussut metodologista kritiikkiä PCL-R-mittaria kohtaan:

- Mittausvinouma: PCL-R painottaa vahvasti rikollisuutta, nuorisorikollisuutta, fyysistä aggressiota ja antisosiaalista elämäntapaa – piirteitä, jotka ovat tilastollisesti yleisempiä miehillä. Naiset ilmentävät psykopatiaa usein relationaalisemmin: emotionaalinen manipulointi, sosiaalinen eristäminen, verbaalis-passiivinen aggressio, promiskuiteetti tai näkymätön parisuhdeväkivalta. Tämän takia naiset saavat keskimäärin matalampia PCL-R-pisteitä, vaikka ydinpiirteet olisivatkin samanlaisia. Jotkut tutkijat ehdottavat siksi alempia cut-off-pisteitä naisille tai T-pisteiden käyttöä.

- Ilmenemismuotojen ero: Systemaattiset katsaukset toteavat, että naisten psykopatia jää helpommin piiloon perinteisillä mittareilla. Naiset voivat olla yhtä manipuloivia ja emotionaalisesti kylmiä, mutta ilmaisevat sitä sukupuoliroolien mukaisesti (esim. flirttaileva manipulointi, relationaalinen aggressio).

Eräät tutkijat ovat väittäneet, että naisten osuus voi olla jopa 5 kertaa suurempi kuin perinteisesti oletettiin – jopa lähelle 1:1-suhdetta tietyissä ei-rikollisissa ympäristöissä. Perustelu: miesten normit mittaavat huonosti naisten "sukupuolittunutta" psykopatiaa. Nämä arviot perustuvat kuitenkin lähinnä itsearviointimittareihin, jotka ovat herkempiä harhalle, eivätkä ne kumoa PCL-R-dataa vankila- tai yhteisöotoksissa.

Kyseenalaistukset ansaitsevat toki huomiota, mutta miehet ovat edelleen selvästi yliedustettuja sekä esiintyvyydessä että intensiteetissä, kun käytetään standardoituja, valideja mittareita. Ero ei katoa kokonaan edes korjaamalla mahdollisia harhoja. Todellinen psykopatian ydin esiintyy miehillä useammin, mikä natsaa hyvin evoluutio- ja persoonallisuustutkimuksen kanssa.

Ja lopuksi vielä yksi tärkeä pointti. Kuten aiemmin mainittua, narsismi ja psykopatia eivät ole sama asia, mutta ne kytkeytyvät toisiinsa voimakkaasti yhteisen antagonismin (matala sovinnollisuus, empatiavaje, oikeutuksen tunne) kautta. Naiset ovat useammin haavoittuvia narsisteja, kun taas miehet ovat useammin grandioottisia narsisteja. Haavoittuva narsismi ilmenee herkkyytenä, uhriutuisena, neuroottisena itsesäälinä ja peitellympänä manipulointina.

Grandioottinen narsismi puolestaan näkyy ylimielisyytenä, johtajuuden tavoitteluna ja paremmin kontrolloituna kylmyytenä. Juuri grandioottinen muoto mahdollistaa paremman impulssikontrollin ja pitkän aikavälin strategisen toiminnan – siksi se sopii erityisen hyvin valkokauluspsykopaatteihin: yritysjohtajiin, huippupoliitikkoihin tai muihin korkeaan asemaan nouseviin manipuloijiin, jotka eivät joudu jatkuvasti vankilaan näkyvän rikollisuuden takia.

Anssi H. Manninen (aka ”Kant II”)