Hegel, Logiikan tiede ja mekanismi-kemismi-teleologia – Osa II: Kemismi

 

Artikkelisarjan toisessa osassa tarkastelemme, miten Hegelin dialektinen mylly lähtee pyörittämään ylivoimapeliä kemismin ympärillä.

Johdanto

Hegelin Logiikan tiede -teoksen kolmas osa, subjektiivisen logiikan tiede eli oppi käsitteestä (The Science of Subjective Logic or The Doctrine of the Concept), sisältää alajakson "Objectivity", jossa Hegel tarkastelee, miten subjektiivinen käsite konkretisoituu objektiivisiksi muodoiksi. Nämä muodot – mekanismi, kemismi ja teleologia – edustavat kehitysvaiheita, joissa käsite ulkoistuu ja saa yhä monimutkaisempia suhteita. Kuten artikkelisarjan ensimmäisessä osassa todettua, mekanismi on näistä alkeellisin taso, jossa objektien suhteet ovat ulkoisia ja lainomaisia. Kemismi seuraa mekanismia ja tuo mukanaan sisäisten ominaisuuksien ja affiniteettien ulottuvuuden. Tämä analyysi keskittyy kemismin luonteeseen, sen asemaan Hegelin dialektisessa järjestelmässä ja sen filosofiseen merkitykseen.

Kemismi ja sen paikka Hegelin logiikassa

Kemismi sijoittuu Hegelin käsitteen opin "Objectivity"-alajaksossa mekanismin rungon välimaastoon, teleologian edelle. Se on objektiviteetin kehittyneempi muoto mekanismiin verrattuna, mutta ei vielä saavuta teleologian sisäistä tarkoituksellisuutta. Käsitteen opissa Hegel jäljittää, miten yleinen käsite (das Allgemeine) erityistyy (das Besondere) ja yksilöllistyy (das Einzelne). "Objectivity"-vaiheessa käsite konkretisoituu, ja kemismi edustaa toista askelta tässä prosessissa, jossa objektien väliset suhteet saavat sisäistä luonnetta.

Kemismi kuvaa tilannetta, jossa objektit ovat erillisiä mutta niillä on sisäinen affiniteetti eli taipumus yhdistyä toistensa kanssa. Tämä affiniteetti ei ole vain ulkoinen voima, vaan se juontuu objektien omista ominaisuuksista. Hegel käyttää kemiallista prosessia analogiana: esimerkiksi vety ja happi yhdistyvät vedeksi sisäisen kemiallisen affiniteetin, ei pelkän mekaanisen sekoittumisen kautta. Tuloksena syntyy uusi kokonaisuus, joka ylittää alkuperäisten elementtien itsenäisyyden ja on enemmän kuin osiensa summa.

Kemismin luonne ja ominaisuudet

Kemismissä objektit ovat erillisiä mutta "määrättyjä" toisiaan varten niiden luontaisten taipumusten perusteella, toisin kuin mekanismissa, jossa suhteet ovat puhtaasti ulkoisia. Tämä sisäinen affiniteetti on Hegelin logiikassa paitsi fyysinen myös käsitteellinen ilmiö.

Hegel erottaa kemismissä kaksi pääaspektia:

• Kemiallinen objekti: Objekti, jolla on sisäinen taipumus vuorovaikutukseen toisen objektin kanssa affiniteettinsa vuoksi.
• Kemiallinen prosessi: Prosessi, jossa objektit yhdistyvät ja muodostavat uuden kokonaisuuden. Tässä niiden yksilölliset ominaisuudet "ylikumoutuvat" (Aufgehoben) – eli ne sekä kumoutuvat että säilyvät osana uutta ykseyttä.

Esimerkiksi kun natrium ja kloori yhdistyvät natriumkloridiksi (suolaksi), ne lakkaavat olemasta itsenäisiä elementtejä ja muodostavat uuden kokonaisuuden, jolla on omat ominaisuutensa. Tämä synteesi ei kuitenkaan ole lopullinen, sillä kemiallinen prosessi voi purkautua, mikä paljastaa kemismin epätäydellisyyden teleologiaan verrattuna.

Siirtymä mekanismista kemismiin

Kuten artikkelisarjan ensimmäisessä osassa kuvattiin, mekanismi edustaa objektiviteetin alkeellisinta muotoa, jossa suhteet ovat ulkoisia. Mekanismin rajallisuus käy ilmi, kun se ei pysty selittämään ilmiöitä, joissa objektien sisäiset ominaisuudet ohjaavat vuorovaikutusta. Tämä puute johtaa dialektiseen siirtymään kemismiin.

Siirtymä tapahtuu, kun mekanismin ulkoinen luonne osoittautuu riittämättömäksi. Esimerkiksi vedyn ja hapen yhdistyminen vedeksi ei selity pelkästään mekaanisilla törmäyksillä; tarvitaan sisäinen affiniteetti, joka määrää, miksi nämä elementit yhdistyvät juuri näin. Kemismi tuo esiin objektien sisäisen yhteyden, joka ylittää mekanismin ulkoisuuden.

Kemismin kehitys kohti teleologiaa

Kemismi on edistysaskel mekanismiin nähden, mutta siinä on sisäinen ristiriita, joka johtaa sen kumoamiseen ja kehittymiseen teleologiaksi. Kemismissä affiniteetit ovat olemassa olevia, mutta niiden yhdistyminen ei ole täysin itseään määräävää tai tarkoituksellista. Esimerkiksi vety ja happi yhdistyvät vedeksi tietyissä olosuhteissa, mutta prosessi on "sokea" ilman sisäistä päämäärää.

Tämä epätäydellisyys näkyy siinä, että kemiallinen ykseys voi hajota tai riippua ulkoisista tekijöistä. Teleologiassa sen sijaan suhteet perustuvat sisäiseen tarkoitukseen, joka on itseään ylläpitävää. Esimerkiksi elollisissa organismeissa kemialliset prosessit palvelevat kokonaisuuden elämää, viitaten teleologiseen järjestykseen. Kemismi on näin välivaihe kohti teleologiaa, jossa ykseys saavuttaa täydellisen itseään määräävän luonteen.

Esimerkki kemismistä

Kemian esimerkki valaisee Hegelin ajatusta: natrium (Na) ja kloori (Cl) ovat erillisiä elementtejä, joilla on erilaiset ominaisuudet. Niillä on kuitenkin kemiallinen affiniteetti, joka johtaa niiden yhdistymiseen natriumkloridiksi (NaCl), eli ruokasuolaksi. Prosessissa ne menettävät itsenäisyytensä ja muodostavat uuden kokonaisuuden, jolla on omat ominaisuutensa. Hegelin logiikassa tämä kuvastaa käsitteiden dialektista yhdistymistä korkeamman asteen synteesiksi.

Kemismin merkitys Hegelin filosofiassa

Kemismi on keskeinen Hegelin dialektisessa järjestelmässä, sillä se ilmentää siirtymää ulkoisesta, mekaanisesta ajattelusta kohti sisäisempää ja dynaamisempaa todellisuuskäsitystä. Se osoittaa, että todellisuus koostuu suhteista, joissa elementit vuorovaikuttavat sisäisten taipumustensa kautta, ei vain itsenäisinä objekteina.

Kemismi valmistaa tietä Hegelin filosofian päämäärälle, absoluuttiselle idealle, joka edustaa käsitteiden täydellistä ykseyttä ja itseään määräävää luonnetta. Se on välivaihe, joka auttaa ymmärtämään monimutkaisia systeemejä – kuten eläviä olentoja tai yhteiskuntia – joissa osat toimivat kokonaisuuden hyväksi.

Yhteenveto

Hegelin kemismi kuvaa objektien välistä suhdetta, jossa ne ovat erillisiä mutta liittyvät toisiinsa sisäisten affiniteettiensa kautta. Kemiallisessa prosessissa objektit yhdistyvät muodostaen uuden kokonaisuuden, joka ylittää niiden yksilölliset ominaisuudet. Kemismi sijoittuu mekanismin ja teleologian väliin: se ylittää mekanismin ulkoisuuden mutta jää teleologian itseään määräävän ykseyden alapuolelle. Dialektisena vaiheena kemismi sisältää ristiriidan, joka ohjaa sen kehittymään kohti teleologiaa ja lopulta absoluuttista ideaa. Kemismi on näin olennainen osa Hegelin logiikkaa ja hänen näkemystään todellisuuden kehittyvästä luonteesta.

Anssi H. Manninen (aka "Kant II")